Tama artikkeli kasittelee rakennuksia. Muita merkityksia luetellaan
tasmennyssivulla
.
Marjaniemen majakka
,
Hailuoto
.
Majakka maailman lopussa Ushuaiassa, Argentiinassa
Majakka
Nantucketin saaren
itaosassa
Massachusettsissa
,
Yhdysvalloissa
.
Majakka
on
merenkulun
turvaksi tarkoitettu yleensa tornimainen rakennus.
[1]
Ne ovat joko valottomia
tunnusmajakoita
eli pookeja tai valolla varustettuja loistomajakoita.
Tunnusmajakat on rakennettu paivanvalossa tapahtuvan
navigoinnin
ja saarten tunnistamisen helpottamiseksi. Valomajakat varoittavat karikoista ja ohjaavat aluksia esimerkiksi kaupunkien sisaanmenovaylien alkuun pimealla.
Nykyisin majakoiden merkitys
turvalaitteina
on vahainen johtuen uusista navigointitekniikoista, ja osa majakoista onkin siirtynyt matkailukayttoon.
Aiemmin majakoiden toiminnassa pitamiseen tarvittiin henkilokuntaa, majakanvartijoita. Nykyaikaiset automaattiset majakat eivat vaadi miehitysta.
Eraanlaisia majakan esiasteita olivat luodoille ja rannoille sytytetyt tulet, joiden tarkoitus oli kertoa laivoille rannikon tai saaren laheisyydesta. Valottomien tunnusmajakoiden esiasteina taas voidaan pitaa esimerkiksi pohjolassa esiintynytta tapaa merkita omia alueita tai sopivia kauppapaikkoja isoilla kivikasoilla kallion paalla. Ensimmaisia varsinaisia majakoita olivat tornit, joiden huipulla paloi tuli. Tata tulta saatettiin heijastaa johonkin suuntaan esimerkiksi peilin avulla.
Historian kuuluisin majakka on
Faroksen majakka
Aleksandriassa
. Se rakennettiin 300-luvulla eaa. ja tuhoutui maanjaristyksissa 1300-luvulla.
Ruotsalainen keksija
Gustaf Dalen
(1869?1937) kehitti 1900-luvun alussa kaasulyhtyihin
aurinkoventtiilin
, eraanlaisen hamarakytkimen, jonka avulla kaasumajakat ja loistot pystyttiin automatisoimaan.
Suomen ensimmainen valomajakka rakennettiin vuonna 1753 Uton luodolle. Majakanhoitajia oli aluksi kaksi. Myohemmin lukumaara nousi neljaan. Ensimmaiset automatisoidut majakat rakennettiin Suomeen 1920-luvulla.
[2]
Loisto on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustetun, kiintean merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.
Majakkalaiva on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustettu kelluva merenkulun turvalaite, joka on ankkuroitu paikkaan, jonne kiintean turvalaitteen pystyttaminen ei ole ollut mahdollista.
selvenna
Pohjamajakka on suoraan merenpohjaan perustettu majakka. Niita alettiin rakentaa 1950-luvun alussa ja ne syrjayttivat vedenalaisten matalien merkkeina siihen asti toimineet majakkalaivat.
[3]
Tunnusmajakka eli pooki on merenkulun optinen apuvaline. Tunnusmajakassa ei ole valolaitetta eli sektoriloistoa, vaan kyseessa on valaisematon, vain valoisana aikana selkeasti havaittava rakennelma.
Kartta-alueen ulkopuolella: Suomen leijona, Bogskar
- Laurell, S. 1999. Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish light houses. (6. painos). Julkaisija: Kustannusosakeyhtio Nemo, Helsinki. Painopaikka: Gummerus, Jyvaskyla. 351 s.
ISBN 952-5180-21-2
- Laurell, Seppo (paakirjoittaja):
Valo merella ? Suomen majakat 1753?1906
. Toimituskunta: Petri Porkola ym. Helsinki: John Nurmisen saatio, 2009.
ISBN 978-952-9745-28-9
.
- Nyman, Harri, Merivaylien rakennusperinto, Helsinki: Museovirasto, 2009. 76 s. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja, ISSN 1236-6447 ; 21.
Verkkojulkaisuna
[
vanhentunut linkki
]
,
ISBN 978-951-616-200-6
(pdf)
- Veneily.fi: Majakat
(
Arkistoitu
? Internet Archive) ? kaikki Suomen majakat
- Vaylien varsilta
Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat, Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- Nyman, Harri, Uloimmalla rannalla: Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan (vaitos)
, (pdf)
- Harri Nyman kertoo videolla tutkimuksestaan, majakoista ja niiden ajankohtaisuudesta
- Sostratoksen ihmetornista Dalenin ihmevaloon. Majakat kautta aikojen
, Seura, 05.07.1939, nro 27, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot