Lyhytelokuvaksi
luokitellaan
elokuva
, jonka pituus on alle sovitun rajan. Esimerkiksi
Yhdysvaltain elokuva-akatemia
maarittelee lyhytelokuvien ylarajaksi 40 minuuttia.
Suomen Elokuvaohjaajaliitto
katsoo lyhytelokuviksi alle 74 minuutin elokuvat. Lyhytelokuvaa voidaan pitaa myos
lajityyppina
.
Elokuvanaytannoissa lyhytelokuvia esitetaan usein ennen varsinaista koko illan elokuvaa.
[1]
Sisallollisesti lyhytelokuva on hyvin monimuotoinen kasite. Se on itsenainen elokuvalaji, jolla on omat erikoispiirteensa ja ilmaisukeinonsa. Se ei missaan tapauksessa ole vain lyhyt pitka elokuva vaan paljon muuta. Ennen kaikkea se on ilmaisumahdollisuuksiensa ja laajemman keinovalikoimansa ansiosta tekijalleen hyvin vaativa elokuvan laji, jota ei pida verrata pitkan elokuvan tekemiseen.
Lyhytelokuva voi perustua
runoon
,
vitsiin
,
aforismiin
tai
argumenttiin
, joka halutaan joko todistaa tai kumota. Siina, missa pitkassa elokuvassa
draama
rakentuu selkean ja katsojalle mahdollisimman ymmarrettavaan rakenteeseen, usein aristotelisen draaman rakenteen varaan, voivat lyhytelokuvat peria rakenteensa ja muotonsa vaikkapa
musiikista
, runoudesta tai
esseista
.
Lyhytelokuvat eivat valttamatta ole niin henkilokeskeisia kuin pitkat elokuvat. Niissa voidaan esitella myos pinnallisempia ja stereotyyppisempia hahmoja kokonaisuuden karsimatta. Siina, missa pitka elokuva luo kokonaisen henkilokuvan paahenkilostaan ja esittaa katsojalle kaikki hahmon ominaisuudet, voi lyhytelokuva esittaa vain yhden puolen henkilosta ja kertoa sen kautta yhden tapahtuman, yhden muutoksen elamassa, ajankulussa tai ymparistossa. Talloin elokuva keskittyy paljolti ilmion kuvaamiseen ja kayttaa siina hyvakseen hahmon tiettya ominaisuutta.
Tyylillisesti lyhytelokuvat voivat olla toisistaan hyvin erilaisia. Tarinalliset
musiikkivideot
ovat eraanlaisia lyhytelokuvia, kuten myos voivat olla kokeelliset
videotaideteokset
seka erilaiset
improvisaatioon
perustuvat naytelmataltioinnit. Lyhytelokuvilla on paljon vahemman ilmaisullisia rajoitteita kuin pitkilla elokuvilla, joiden tekemista varjostaa aina taloudellinen paine ja muut resurssoinnin asettamat ehdot. Lyhytelokuvat voivat olla kokeellisia tai kokeilevia, ja ne voivat kayttaa hyvin paljon erilaisia ilmaisukeinoja, kasitella aiheita vapaammin tai jattaa kasittelematta.
- ↑
Matti Sadeniemi et al.:
Nykysuomen sanakirja
. Werner Soderstrom Osakeyhtio.
ISBN 951-0-09106-5
.
- Jari Sedergren ja Ilkka Kippola: Dokumentin ytimessa. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1909-1944. SKS, 2009.
ISBN 978-952-222-106-3
.
- Jari Sedergren ja Ilkka Kippola: Dokumentin utopiat. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1944-1989. SKS, 2015.
ISBN 978-952-222-400-2
.
- Saara Cantell: Timantiksi tiivistetty. Kerronnalliset strategiat fiktiivisessa lyhytelokuvassa. Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu, 2011.
ISBN 978-952-60-0047-3
.