Luhanskin kansantasavalta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luhanskin kansantasavalta
Луганская народная республика
Luganskaja narodnaja respublika
Luhanskin kansantasavallan lippu Luhanskin kansantasavallan vaakuna

Valtiomuoto Venajan nukkevaltio
Valtionpaamies Leonid Paset?nik
Paakaupunki Luhansk
Vakiluku (2019) 1 485 300 [1] ( sijalla - )
Viralliset kielet venaja
Valuutta Venajan rupla ( RUB )
Aikavyohyke UTC+3
Lyhenne LNR

Luhanskin kansantasavalta ( ven. Луганская народная республика , Luganskaja narodnaja respublika , lyhenne LNR) oli Ita-Ukrainan Luhanskin alueen etelaosia Ita-Ukrainan sodan aikana vuosina 2014?2022 hallinnut separatistihallinto , joka katsoi olevansa itsenainen valtio, kunnes se julistettiin liitetyksi Venajaan. Yhdessa naapurinsa Donetskin kansantasavallan kanssa se muodosti vuoteen 2015 saakka Kansantasavaltojen liitto Novorossijan .

Luhanskin kansantasavaltaa ei pitkaan tunnustanut yksikaan kansainvalisesti yleisesti tunnustettu valtio, ainoastaan kiistanalainen Etela-Ossetia , jolla on itsellaan vain muutaman valtion tunnustus. 21. helmikuuta 2022 Venajan presidentti Vladimir Putin kuitenkin ilmoitti tunnustavansa Luhanskin kansantasavallan. [2] Kolme paivaa myohemmin Venaja hyokkasi Ukrainaan . Ukraina piti kansantasavaltoja terroristijarjestoina. Jotkin lahteet luonnehtivat Ita-Ukrainan niin kutsuttuja kansantasavaltoja Venajan ohjauksessa olleiksi nukkehallinnoiksi . [3] Venaja liitti sen kolmen muun alueen tavoin osaksi itseaan syyskuussa 2022. YK tuomitsi lokakuussa 2022 Venajan aluevaltaukset laittomiksi. [4]

Ukrainan Euromaidan -vallankumouksen ja Ukrainan presidentin Viktor Janukovyt?in syrjayttamisen yhteydessa kevaalla 2014 vallankumousta vastustavat ja Venaja-mieliset protestit Ita-Ukrainassa vahvistuivat, mika johti separatistien johtaman ”Luhanskin kansantasavallan” perustamiseen 27. huhtikuuta 2014. Ita-Ukrainan sotatoimien kaynnistajaksi julistautunut entinen Venajan armeijan sotilastiedustelun eversti Igor Girkin (alias Strelkov) toimi sotilasjohtajana myos Luhanskin alueella.

Luhanskin kansantasavallassa jarjestettiin kiistanalainen kansanaanestys itsenaistymisesta 11. toukokuuta. Separatistijoukkojen jarjestaman aanestyksen perusteella annettiin itsenaisyysjulistus 12. toukokuuta 2014. Jo 24. huhtikuuta 2014 kansantasavallan hallitus sopi yhdistymisesta samoin yksipuolisesti itsenaiseksi julistautuneen Donetskin kansantasavallan kanssa ” Novorossijan liittovaltioksi ”.

Vain vajaa puolet Ukrainan Luhanskin aluetta on kansantasavallan hallinnassa; alueen pohjoisosa, joka on paaosin ukrainankielista seutua, on pysynyt Ukrainan hallinnassa. Noin kaksi kolmannesta Luhanskin alueen vaestosta on kuitenkin separatistialueella, jossa sijaitsevat suurimmat kaupungit, joihin neuvostovuosina muutti paljon venajankielista tyovoimaa. Syksylla 2014 kansantasavallan alueella eli noin 1,2 miljoonaa ihmista. [5]

Marraskuun alussa 2014 Luhanskin kansantasavalta jarjesti parlamentti- ja johtajanvaalit . Kansainvalinen yhteiso piti vaaleja laittomana, mutta ennen vaaleja Venaja ilmoitti kunnioittavansa vaalitulosta. Sittemmin Venaja kuitenkin pidattaytyi vahvistamasta tukeaan vaalituloksille. Valtionpaamieheksi valittiin Igor Plotnitski .

Marraskuussa 2017 Plotnitski erotti sisaministeri Igor Kornetin , minka seurauksena tunnuksettomia vihreita miehia saapui Luhanskiin Donetskin kansantasavallasta. Ukrainan hallituksen mukaan Plotnitski olisi paennut Venajalle. [6]

Luhanskissa arvioitiin vuonna 2017 olevan meneillaan sisainen valtataistelu, jonka seurauksena Plotnitski erosi ja siirtyi Venajalle. Tehtavan sai vastuulleen vaaleihin asti valiaikaisena turvallisuusministeri Leonid Paset?nik . [7] Hanen asemansa Luhanskin kansantasavallan johtajana vahvistettiin vuonna 2018. [8]

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]