|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Loistelamppu
tai
loisteputki
on matalapaineinen
purkauslamppu
. Loistevalaisin koostuu loistelampusta, sytyttimesta ja
kuristimesta
.
Loisteputkessa on
elohopeaa
, joka kaasuuntuu
sahkopurkauksen
vaikutuksesta. Kun nyt joko sahkokentan tai elektronien tormailyn virittamat Hg-atomit palaavat perustasolle, ne lahettavat (emittoivat)
UV-sateilya
.
Loisteputki toimii tasa- ja vaihtovirralla. Yleisin kayttotapa on 50 tai 60
hertsin
taajuudella
. Nykyaan ns. elektroniset liitantalaitteet ovat uusissa valaisimissa lahes kokonaan syrjayttaneet magneettiset
kuristimet
.
lahde?
Elektronisissa liitantalaitteissa loisteputken lapi kulkevan virran
taajuus
on 20?100 kHz. Loistelamppu on taytetty
kaasulla
, esimerkiksi
argonilla
tai
kryptonilla
. Kaasua tarvitaan helpottamaan syttymista ja pitamaan sahkopurkaukset kurissa.
Putken paissa olevat kuumennus (hehku) -vastukset erittavat elektroneja. Nain sytytyspurkaus voi tapahtua pienemmalla jannitteella.
Loisteputken sisapinta on paallystetty
fluoresoivalla
materiaalilla, joka muuttaa
elohopeahoyryn
synnyttaman
UV-sateilyn
(
luminesenssin
)
nakyvaksi valoksi
. Loisteputken valon laatu ja savy vaihtelevat putken sisapinnassa olevan loisteaineen koostumuksen mukaan. Loistelamppujen varisavyvalikoima on laaja ulottuen hehkulampun kellertavasta taivaan sinertavaan. Yleisimmat
varilampotilat
Suomessa ovat 3 000 ja 4 000 K. Myos varillisia ja erikoissavyisia lamppuja on saatavana.
Loistelamppujen perinteisten magneettisten kuristinten aiheuttama nakymaton 100 Hz valkynta saattaa lisata virheita keskittymista vaativassa tyossa seka aiheuttaa paansarkya tai silmien rasittumista. Kaytettaessa elektronisilla liitantalaitteilla ?
hakkureilla
? varustettuja valaisimia tata ongelmaa ei ole.
Toimimaton loisteputki on sisaltamansa elohopean takia
vaarallista jatetta
ja se tulee palauttaa palautuspisteeseen, joita on suurempien kauppojen yhteydessa.
[1]
Loisteputken periaate keksittiin jo 1840-luvulla. Loisteputket tulivat toimistojen ja teollisuuden valaistukseen 1940-luvulla. Kotien valaistuksessa loisteputket yleistyivat 1960?1980-luvuilla.
[2]
[3]
[4]
Loisteputkilamppujen valmistus ja maahantuonti kiellettiin Suomessa 24. helmikuuta 2023 alkaen. Kielto koskee aluksi pistokanta- ja pienoisloistelamppuja ja rengasmuotoisia loisteputkia ja 24. elokuuta 2023 lahtien myos isompia T8- ja T5-loisteputkia. Loistelampuista luopuminen johtuu
Euroopan unionin
RoHS-direktiivista, jonka seurauksena elohopeaa sisaltavat loistelamput poistuvat markkinoilta vaiheittain.
[5]
Kun magneettisella kuristimella varustettuun valaisimeen kytketaan
jannite
, sytyttimen sisalla olevat
kaksoismetallikarjet
ovat aluksi auki ja niiden valille syntyy
230
V
jannite
. Sytyttimen sisalla olevassa kaasussa tapahtuu sahkopurkaus, joka lammittaa kaksoismetallia ja karjet sulkeutuvat. Karkien sulkeuduttua virta paasee kulkemaan
kuristimen
ja loisteputken molemmissa paissa olevien lammitysvastuksien kautta, jolloin ne lampeavat.
Lampeneminen hoyrystaa putkessa olevan
elohopean
. Koska virta kulkee myos kuristimen kautta, sen rautasydameen muodostuu
magneettikentta
. Jonkin ajan kuluttua kaksoismetallikarjet jaahtyvat ja avautuvat. Talloin kuristimen magneettikentta purkautuu muodostaen kuristimeen korkean jannitteen (ks.
kuristimen/kelan toimintaperiaate
), joka aiheuttaa sahkopurkauksen loisteputkessa, ja lamppu syttyy. Loisteputken sisalla elohopea kaasuuntuu ja virtapiiri kulkee taman jalkeen loisteputken lapi. Nyt kuristimen tehtavana on rajoittaa virran kulku sopivaksi.
Loisteputken toimintajannite on n. 60?120 V, eli alhaisempi kuin syttymisjannite (400?600 V).
Elektroniset liitantalaitteet muuttavat syottojannitteen loisteputkelle sopiviksi jannitteiksi. Paasaantoisesti ne syottavat hehkuille omat ja putkelle oman jannitteensa. Hehkujannitteet ovat ennen putken syttymista 6?12 V suuruisia, putkijannite 400?600 V suuruinen. Putken syttymisen jalkeen jannitteet ovat alhaisempia. Jannitteet ovat riippuvaisia putken tehosta ja halkaisijasta (sisalla olevasta kaasusta).
Elektronisten liitantalaitteiden etuina magneettisiin kuristimiin verrattuna ovat korkea hyotysuhde, parempi loisteputken valotehokkuus, varinaton valo,
sinimuotoinen
ottovirta, vilkkumaton syttyminen ja lamppujen pidempi elinika.
Energiansaastolamput ovat pienia loisteputkivalaisimia, joissa on integroituna elektroninen kuristin. Elektroninen kuristin toimii siten, etta se muuttaa verkkosahkon taajuuden 50 hertsista 20 kilohertsiin. Suurella taajuudella saavutetaan n. 20 % korkeampi valohyotysuhde ja varinaton valo.