Loistelamppu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loistevalaisimen osat:
A: Loisteputki
B: Virtalahde
C: Sytytin
D: Bimetallinen termostaatti
E: Kondensaattori
F: Elektrodit
G: Kuristin

Loistelamppu tai loisteputki on matalapaineinen purkauslamppu . Loistevalaisin koostuu loistelampusta, sytyttimesta ja kuristimesta .

Loisteputkessa on elohopeaa , joka kaasuuntuu sahkopurkauksen vaikutuksesta. Kun nyt joko sahkokentan tai elektronien tormailyn virittamat Hg-atomit palaavat perustasolle, ne lahettavat (emittoivat) UV-sateilya .

Loisteputki toimii tasa- ja vaihtovirralla. Yleisin kayttotapa on 50 tai 60 hertsin taajuudella . Nykyaan ns. elektroniset liitantalaitteet ovat uusissa valaisimissa lahes kokonaan syrjayttaneet magneettiset kuristimet . lahde? Elektronisissa liitantalaitteissa loisteputken lapi kulkevan virran taajuus on 20?100 kHz. Loistelamppu on taytetty kaasulla , esimerkiksi argonilla tai kryptonilla . Kaasua tarvitaan helpottamaan syttymista ja pitamaan sahkopurkaukset kurissa.

Putken paissa olevat kuumennus (hehku) -vastukset erittavat elektroneja. Nain sytytyspurkaus voi tapahtua pienemmalla jannitteella.

Loisteputken sisapinta on paallystetty fluoresoivalla materiaalilla, joka muuttaa elohopeahoyryn synnyttaman UV-sateilyn ( luminesenssin ) nakyvaksi valoksi . Loisteputken valon laatu ja savy vaihtelevat putken sisapinnassa olevan loisteaineen koostumuksen mukaan. Loistelamppujen varisavyvalikoima on laaja ulottuen hehkulampun kellertavasta taivaan sinertavaan. Yleisimmat varilampotilat Suomessa ovat 3 000 ja 4 000 K. Myos varillisia ja erikoissavyisia lamppuja on saatavana.

Loistelamppujen perinteisten magneettisten kuristinten aiheuttama nakymaton 100 Hz valkynta saattaa lisata virheita keskittymista vaativassa tyossa seka aiheuttaa paansarkya tai silmien rasittumista. Kaytettaessa elektronisilla liitantalaitteilla ? hakkureilla ? varustettuja valaisimia tata ongelmaa ei ole.

Toimimaton loisteputki on sisaltamansa elohopean takia vaarallista jatetta ja se tulee palauttaa palautuspisteeseen, joita on suurempien kauppojen yhteydessa. [1]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Loisteputken periaate keksittiin jo 1840-luvulla. Loisteputket tulivat toimistojen ja teollisuuden valaistukseen 1940-luvulla. Kotien valaistuksessa loisteputket yleistyivat 1960?1980-luvuilla. [2] [3] [4]

Loisteputkilamppujen valmistus ja maahantuonti kiellettiin Suomessa 24. helmikuuta 2023 alkaen. Kielto koskee aluksi pistokanta- ja pienoisloistelamppuja ja rengasmuotoisia loisteputkia ja 24. elokuuta 2023 lahtien myos isompia T8- ja T5-loisteputkia. Loistelampuista luopuminen johtuu Euroopan unionin RoHS-direktiivista, jonka seurauksena elohopeaa sisaltavat loistelamput poistuvat markkinoilta vaiheittain. [5]

Toiminta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Helvarin magneettisia kuristimia

Kun magneettisella kuristimella varustettuun valaisimeen kytketaan jannite , sytyttimen sisalla olevat kaksoismetallikarjet ovat aluksi auki ja niiden valille syntyy 230 V jannite . Sytyttimen sisalla olevassa kaasussa tapahtuu sahkopurkaus, joka lammittaa kaksoismetallia ja karjet sulkeutuvat. Karkien sulkeuduttua virta paasee kulkemaan kuristimen ja loisteputken molemmissa paissa olevien lammitysvastuksien kautta, jolloin ne lampeavat.

Lampeneminen hoyrystaa putkessa olevan elohopean . Koska virta kulkee myos kuristimen kautta, sen rautasydameen muodostuu magneettikentta . Jonkin ajan kuluttua kaksoismetallikarjet jaahtyvat ja avautuvat. Talloin kuristimen magneettikentta purkautuu muodostaen kuristimeen korkean jannitteen (ks. kuristimen/kelan toimintaperiaate ), joka aiheuttaa sahkopurkauksen loisteputkessa, ja lamppu syttyy. Loisteputken sisalla elohopea kaasuuntuu ja virtapiiri kulkee taman jalkeen loisteputken lapi. Nyt kuristimen tehtavana on rajoittaa virran kulku sopivaksi.

Loisteputken toimintajannite on n. 60?120 V, eli alhaisempi kuin syttymisjannite (400?600 V).

Elektroniset liitantalaitteet muuttavat syottojannitteen loisteputkelle sopiviksi jannitteiksi. Paasaantoisesti ne syottavat hehkuille omat ja putkelle oman jannitteensa. Hehkujannitteet ovat ennen putken syttymista 6?12 V suuruisia, putkijannite 400?600 V suuruinen. Putken syttymisen jalkeen jannitteet ovat alhaisempia. Jannitteet ovat riippuvaisia putken tehosta ja halkaisijasta (sisalla olevasta kaasusta).

Elektronisten liitantalaitteiden etuina magneettisiin kuristimiin verrattuna ovat korkea hyotysuhde, parempi loisteputken valotehokkuus, varinaton valo, sinimuotoinen ottovirta, vilkkumaton syttyminen ja lamppujen pidempi elinika.

Energiansaastolamppu.

Energiansaastolamppu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Energiansaastolamppu

Energiansaastolamput ovat pienia loisteputkivalaisimia, joissa on integroituna elektroninen kuristin. Elektroninen kuristin toimii siten, etta se muuttaa verkkosahkon taajuuden 50 hertsista 20 kilohertsiin. Suurella taajuudella saavutetaan n. 20 % korkeampi valohyotysuhde ja varinaton valo.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. Kierrata ja lajittele lamput oikein ( Arkistoitu ? Internet Archive) Lampputieto
  2. Pekka Tolonen: Sahkovalon 200 vuotta; Sahkoviesti 3/2010 ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  3. Mika Skippari:  Teollisuusneuvos Pauli Kajavo (1907?1981). Suomen talouselaman vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 3.9.2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Marko Iso-Heiniemi: Teknistaloudellinen tarkastelu T5-loistelamppujen kaytosta, sivu 2
  5. Loisteputkien kielto astui voimaan tanaan ? tata se tarkoittaa Ilta-Sanomat . 24.2.2023. Viitattu 24.2.2023.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Loistelamppu .