Loinen eli loiselio tai parasiitti (< kreikk. para ’aarella’+ sitos ’ruoka’) on vuorovaikutussuhteessa toiseen lajiin elava elioyksilo, joka hyotyy suhteesta toisen kustannuksella ja aiheuttaa sille haittaa. ^{[1] [2]} Loinen voi elaa isantaelionsa sisalla tai sen paalla. Loisiksi ei lasketa lajien sisaisia hyvaksikayttosuhteita, jollaisia esiintyy esimerkiksi yhteiskuntahyonteisilla seka vanhempien ja jalkelaisten valilla. ^[2]

Loisiminen on hyvin menestyksekas elamantapa: loisia on niin elaimissa , kasveissa , sienissa , bakteereissa kuin viruksissakin . ^[2] Keskeisimpia loisryhmia ovat alkuelaimet , sukkulamadot , laakamadot , vakakarsamadot ja jotkin niveljalkaiset . ^[3] Suhteellisen suurikokoisia ja paljaalla silmalla nakyvia loisia, kuten matomaisia loisia, niveljalkaisia ja hyonteisia , kutsutaan makroloisiksi tai makroparasiiteiksi. Mikroskooppisen pienet loiset, kuten virukset, bakteerit, sienet ja alkuelaimet, ovat mikroloisia eli mikroparasiitteja. ^[4]

Joidenkin arvioiden mukaan kaikista aitotumaisista lajeista jopa yli puolet saattaa olla loisia vahintaan yhden elamanvaiheensa ajan. Loisia myos elaa lahes kaikissa monisoluisissa elioissa . Usein samalla eliolla on useita sen lajiin erikoistuneita loislajeja. ^[2]

Parasitologia eli loisoppi tutkii ainoastaan parasiittisia alkuelaimia, matoja ja niveljalkaisia, kun taas virukset, bakteerit, sienet ja loiskasvit jatetaan muille tutkimusaloille. Vaikka loisimisen periaate onkin sama monimutkaisempien ja yksinkertaisempien eliomuotojen valilla, aitotumallisten loisten monimutkaisuus tekee niiden suhteesta isantaelioihinsa pitkakestoisemman kuin virusten ja bakteerien suhteen isantaelioihinsa. ^[2]

Ulkoloiset eli pintaloiset, epiparasiitit tai ektoparasiitit elavat isantansa ulkopinnalla. Sisaloiset eli endoparasiitit loisivat isantansa sisalla, kuten sen suolessa, elimissa, veressa tai solujen sisalla. ^[5]

Jotkin lajit elavat loisena koko elamansa, toiset vain osan elamastaan. Jotkin loiset selviytyvat myos ilman vakituista isantaa elavina saalistajina. Jotkin loiset pystyvat elamaan vain yhdessa lajissa, mutta moni-isantaiset loiset vaihtavat isantaa elamansa aikana. ^{[5] [6]}

Parasitoidit ovat elioita, jotka elavat loisena vain osan elamastaan, ja tappavat lopulta isantaelaimensa. ^[7] Hyperparasiitit ovat loisissa loisivia lajeja. Pesaloisinta tarkoittaa omien jalkelaisten kasvatuttamista toisilla lajeilla, kuten tekee kaki , joka munii toisten lintujen pesiin. Jotkin loiset kayttavat isantaansa liikennevalineenaan. ^[8] Jotkin sienet ovat madannaisloisia, jotka kayttavat ravinnonlahteenaan kuollutta materiaalia. ^[6]

Loinen voi verottaa ravinteita isantaelionsa suolessa olevasta sulaneesta ravinnosta tai isantansa kudoksista, tai se voi imea isannastaan runsaasti verta. Loinen voi myos aiheuttaa isannalleen muun muassa parasiittitaudin, kudosvaurioita, tulehduksia tai myrkytyksen aineenvaihduntatuotteillaan . ^{[8] [9]} Loistartunta voi huonontaa elion ulkonakoa tai tuoksua, ja heikentaa sita kautta elion seksuaalista viehattavyytta ja lisaantymismahdollisuuksia. ^[10]

Monet loiset kykenevat muuttamaan isantaelionsa morfologiaa , aineenvaihduntaa, immuunireaktioita tai kayttaytymista parantaakseen omia eloonjaamisen, lisaantymisen ja levittaytymisen mahdollisuuksiaan. Loinen saattaa esimerkiksi tehda isantaeliostaan helpomman saaliin eliolle, johon loinen aikoo siirtya. ^[11]

Loisen toiminnan seurauksena isantaelio heikkenee hiukan, mutta pysyy hengissa. ^[8] Jotkin loiset tosin ovat normaalisti lahes huomaamattomia, kuten ihmisen silmaripsissa yleinen karvatuppipunkki Demodex folliculorum . ^[12]

Eri loislajien lisaantyminen on hyvin vaihtelevaa, ja monet lajit voivat myos vaihtaa lisaantymistapaansa elamansa aikana. ^[5]

Loinen saavuttaa sukukypsyyden niin sanotussa paaisannassaan. Jos loinen joutuu kaymaan lapi rakenteellisia tai kehitysmuutoksia, se elaa ennen sukukypsyytensa saavuttamista niin sanotussa vali-isannassa. ^[13]

Loinen voi levittaytya isannasta toiseen monella eri tavalla, kuten isantien valisen kosketuksen kautta, ravinnon valityksella, veden tai ilman valityksella, ulosteen valityksella, ruumiinaukon kautta tai ihon lapi, tai jonkin siirtajan eli vektorin , kuten moskiiton valityksella. Jotkin loiset infektoivat isantansa jalkelaisen joko synnytyksen jalkeen tai jo kohdussa. ^[14]

Kun jokin isantalaji leviaa uudelle alueelle, se paasee usein eroon monista vanhoista loisistaan eika saa niiden tilalle yhta paljon uusia loisia. Samalla uusien lajien tuomat uudet loiset voivat uhata vakavasti niihin tottumattomia kotoperaisia lajeja. Tama antaa tulokaslajeille ja vieraslajeille edun kotoperaisiin lajeihin nahden. ^[15]

Isantaeliot taistelevat loisiaan vastaan muun muassa monenlaisin luontaisin ja hankituin immuunireaktioin . ^[16] Puhdistamalla itseaan hampaillaan, kynsillaan, nokallaan tai kapalillaan elain voi nitistaa jopa 90 prosenttia loisistaan. Monet elaimet kayttavatkin paivassa useita tunteja itsensa puhdistamiseen, ja joidenkin lajien yksilot auttavat toisiaan puhdistautumaan. Harjalinnut levittavat sulkiinsa pyrstonsa rauhasen tuottamaa voimakashajuista oljya, joka pitaa loiset loitolla. Jotkin narhet torjuvat loisia muurahaishapolla , ja kottaraiset kantavat pesaansa voimakkaanhajuisia kasveja. Eras amerikkalainen pollo tuo pesaansa hyonteisia syovan kaarmeen. Huulikalat kayttavat omaksi ravinnokseen toisten kalojen ja kilpikonnien ulkoloisia. Simpanssi irrottaa suolistostaan matoja syomalla piikikkaita lehtia seka nauttimalla luonnosta saamaansa kitkeraa laaketta. Ihminen torjuu loisiaan muun muassa keinotekoisilla laakkeilla. ^[17]

Yli 430 lajia voi elaa ihmisen sisa- tai ulkoloisena, joskaan yhdella ihmisella ei niita kaikkia esiinny yhta aikaa. Ihmisen loisia ovat muun muassa paatai , vaatetai , kirppu , talipunkki , puutiainen , lutikka , heisimato , medinamato , kihomato , hakamato ja silmamato. Elainten yleisia loisia ovat monien taiden , kirppujen, matojen ja punkkien lisaksi esimerkiksi karpaset , vaiveet , isopihtihanta , iilimadot ja ayriaiset . ^[18]

• 
  Loisampiaisen toukka isantaelaimensa kimpussa.
• 
  Loinen kalan selassa.
• 
  Rytikerttunen ruokkimassa pesaloistaan kaenpoikasta .
• 
  Keltamesisieni on puiden loinen.

• Davies, Nicola:  Uutterat loisijat: elainmaailman kiusankappaleet . Suomentanut Kontro, Joel. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-23505-7 .
• Laakkonen, Juha:  Ekologinen parasitologia : nisakkaiden ja loisten vuorovaikutussuhteet . Gaudeamus, 2008. ISBN 9789524950565 .
• Richard Lucius, Brigitte Loos-Frank, Richard P. Lane, Robert Poulin, CraigW. Roberts, Richard K. Grencis:  The Biology of Parasites . Wiley-VCH, 2017. ISBN 978-3-527-32848-2 .

• Aivelo, Tuomas:  Loputtomat loiset . Like, 2018. ISBN 9789520117412 .
• Valtonen, E. Tellervo (toim.):  Suomen kalojen loiset . Gaudeamus, 2012. ISBN 9789524952378 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Loinen Wikimedia Commonsissa