Lehtikuuset
(
Larix
) on
mantykasvien
(Pinaceae)
heimoon
kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu yksitoista
lajia
. Lehtikuuset ovat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeiden ja viileiden alueiden
puita
. Toisin kuin useimmat mantykasvit, lehtikuuset ja niita suuresti muistuttava
kultalehtikuusi
(
Pseudolarix amabilis
) ovat
kesavihantia
ja talvehtivat lehdettomina. Nimistaan huolimatta lehtikuuset eivat nykytieteellisen kasityksen mukaan ole kovin laheista sukua sen enempaa
kuusille
(
Picea
) kuin kultalehtikuusellekaan.
[2]
Lehtikuuset ovat kesavihantia puita.
Latvus
voi olla aluksi kartiomainen, ja tulee usein myohemmin avoimeksi ja harsuksi.
[1]
[3]
[2]
Joillakin lajeilla vanhojen puiden latvus saattaa myos muuttua tasaiseksi. Samoin kuin
metsamannylla
(
Pinus sylvetris
) myos lehtikuusten juuristo muistuttaa metsamannyn juuria.
[4]
Vahva ja syva juuristo pitaa lehtikuuset hyvin pystyssa myrskyissa.
[4]
Nuorella puulla
runko
on kuoreltaan silea ja usein mutkainen, vanhana se suoristuu suurimmaksi osaksi ja muuttuu syvauurteiseksi ja kaarnaiseksi.
[4]
Lehtikuuset voivat kasvaa yleensa 15?50 metrin korkeuteen. Monilla lajeilla korkeus jaa kuitenkin vain 6?25 metriin.
[5]
Lehtikuuset ovat nopeakasvuisia puita ja kestavat talvisia oloja hyvin.
[6]
Kasvunopeus on suuri erityisesti nuorena.
[4]
Versot ovat voimakkaasti kaksimuotoisia. Ne ovat jakautuneet suurempiin pitkaversoihin ja pienempiin, hankasilmuista kehittyviin lyhytversoihin.
[1]
[3]
Lehtikuusilla oksien luontainen nuorennus on nopeaa, joten ne varistavat oksiaan saannollisesti.
[6]
Kuten
lehtipuilla
, myos lehtikuusilla on vahainen valontarve lepokauden aikana.
[7]
Silmut
ovat pyoristyneita.
[2]
Neulasiksi
kutsutut
lehdet
ovat litteita ja
muodoltaan
tasasoukkia tai neulasmaisia.
Lehtiasento
on kierteinen. Pitkaversoilla neulasia on ainoastaan niiden ensimmaisena vuonna. Naiden ensimmaisten neulasten varistua tilalle ei kasva uusia. Sen sijaan pitkaverson hankasilmuista kasvaa lyhytversoja. Lyhytversoilla neulaset ovat tiheassa ryppaassa verson karjessa. Yhdessa lyhytversossa on tavallisesti kerrallaan 15?50 neulasta. Neulasessa on yksi johtojanne ja kaksi pihkatiehytta.
Ilmarakoja
on littean neulasen kummallakin pinnalla. Toisin kuin monilla ainavihannilla mantykasveilla, neulaset ovat pehmeita ja joustavia. Kaikki neulaset ovat yksivuotisia ja puut talvehtivat lehdettomina.
[1]
[3]
[2]
Lehtikuuset ovat
yksikotisia
, joten erilliset yksineuvoiset hede- ja emikukinnot kehittyvat samaan puuyksiloon.
[1]
[3]
Kukinnot kehittyvat yksittain lyhytversojen karkiin.
[3]
Ne puhkeavat samaan aikaan neulasten kanssa.
[4]
Hedekukinnot eli
hedekavyt
ovat muodoltaan lieriomaisia tai munanmuotoisia ja varitykseltaan yleensa keltaisia. Emikukinnot eli
(emi)kavyt
ovat perallisia, yleensa pystyja ja muodoltaan pallomaisia tai munanmuotoisia. Ne ovat aluksi punaisia, purppuraisia tai vihreita ja kypsyessaan muuttuvat ruskeiksi. Kapy kypsyy 4?7 kuukauden kuluttua polytyksesta. Ohuet kapysuomut avautuvat siementen kypsyttya. Kapy usein pysyy kiinni oksassa pitkaan avautumisen jalkeenkin.
Siemenet
ovat siivellisia.
Sirkkalehtien
maara voi vaihdella neljasta kahdeksaan.
[1]
[3]
[2]
Eri lajit voidaan erottaa toisistaan esimerkiksi kapyjen perusteella.
[5]
Lisaksi esimerkiksi euroopanlehtikuusilla runko on mutkainen, kun taas siperianlehtikuusien runko on aina suora.
[6]
Lehtikuuset ovat mantykasvien heimoon kuuluvia havupuita. Suku on luokiteltu morfologian eli kasvinosien ulkomuodon perusteella heimon sisalla alaheimoon Laricoideae yhdessa
douglaskuusten
(
Pseudotsuga
) ja
Cathaya
-suvun kanssa.
[2]
Lehtikuusia katsotaan yleisimmin olevan 11 lajia
[1]
[2]
. Lehtikuuset jaettiin ennen kahteen ryhmaan kapysuomujen pituuden mukaan, mutta uudemmat geneettiset tutkimukset eivat tue tata jakoa. Nykyaan lehtikuuset jaetaankin Uuden ja Vanhan maailman lajeihin ja kapyjen ja kapysuomujen kokoa pidetaan vain sopeutumina ymparistoon. Monet lajit risteytyvat helposti keskenaan ja risteymia on vaikea erottaa toisistaan.
[5]
[4]
Tunnetuin naista hybrideista on
henrinlehtikuusi
(
Larix
×
marschlinsii
), joka on syntynyt euroopan- ja japaninlehtikuusen risteytymana.
Lisaksi mahdollisia erotettuja lajeja, joiden asemasta ei yksimielisyytta:
- Larix
×
marschlinsii
?
henrinlehtikuusi
- Larix
×
pendula
?
surulehtikuusi
(puutarharisteyma, jonka kantalajit euroopan- ja kanadanlehtikuusi ovat kotoisin eri mantereilta)
Lehtikuusimetsaa Japanissa.
Lehtikuusia kasvaa luontaisesti viileilla, subarktisilla ja alpiinisilla alueilla
Euraasiassa
ja
Pohjois-Amerikassa
.
[2]
Suomea lahinna alkuperaisena kasvaa
siperianlehtikuusia
(
Larix sibirica
)
Aanisen
itarannalla
Venajalla
.
Suomessa pohjoisamerikkalaiset lajit eivat ole parjanneet kovinkaan hyvin ? eurooppalaiset ja aasialaiset ovat parjanneet paremmin
[8]
.
Metsantutkimuslaitoksen
tutkimusten mukaan Suomessa arimpia lehtikuusilajeja ovat
lannenlehtikuusi
ja
japaninlehtikuusi
, kestavimpia ovat
kanadanlehtikuusi
ja
siperianlehtikuusi
.
[9]
Verrattuna kotimaisen
kuusen
kasvuun Metsantutkimuslaitoksen kokeiden mukaan euroopan- ja siperianlehtikuusen kasvu oli yli 20 % parempi ja muutkin lehtikuusilajit ovat kasvaneet lahes yhta hyvin kuin kuusi.
[9]
Suomessa kuitenkin lehtikuusen luontainen uudistuminen on vahaista, silla rehevilla kasvupaikoilla se haviaa kilpailussa muille lajeille.
[10]
Suomen lehtikuusimetsikot lisataankin istuttamalla.
[11]
Toisinaan esitetaan, etta lehtikuuset ovat
vieraslajeja
Suomessa. Toisaalta
Vuotson kanavaa
rakennettaessa loytyi lehtikuusen runko 120 000 vuoden takaa eli
Eemmeren
lampokauden ajalta.
[12]
Lehdettomana talvehtivia euroopanlehtikuusia
Lehtikuuset kasvavat parhaiten ravinteikkailla seuduilla.
[8]
Osa lajeista kasvaa myos kuivilla seuduilla.
[5]
Lehtikuuset viihtyvat runsasravinteisissa rinteissa, mutta myos vetta hyvin lapaisevilla tasaisilla mailla. Paasaantoisesti ne eivat kuitenkaan selvia savimailla tai liian karuilla mailla.
[9]
Lehtikuuset ovat lahonkestavia, mutta niihin voi tulla monenlaisia sienia.
[8]
Suomessa haitallisimpana sienena pidetaan
lehtikuusenkoro
, jota tulee lahinna euroopan- ja kanadanlehtikuusiin. Kosteassa ymparistossa kasvava siperianlehtikuusi voi myos infektoitua.
[4]
Oikeastaan vain sydanpuu on lahonkestavaa, mutta lehtikuusen lahonkestavyys perustuukin sen suureen sydanpuun osuuteen.
[13]
Pintapuuhun sitten tuleekin herkasti vari- ja lahovikoja.
[13]
Mesisienien
ja kaapien lisaksi tuhojaan tekevat muun muassa jotkin kirvat ja
lehtikuusenkoi
. Vaikeimpia tuholaisia ovat
pikkuhavukirva
ja
lehtikuusipistiainen
.
[4]
Pistiaistoukat kayttavat ravinnokseen neulasia.
[4]
Metsantutkimuslaitoksen
tutkimuksissa kaikkiin lehtikuusilajeihin tuli
lehtikuusensyopaa
, mutta vain euroopan- ja lannenlehtikuuseen jai pysyvia vikoja.
[9]
Puissa oleva voimakas pihka pitaa
myyrat
yleensa loitolla, mutta
hirville
puolestaan puut kelpaavat ruuaksi.
[8]
Lehtikuuset toipuvat hirvien ja myyrien syontituhoista yleensa hyvin.
[4]
Lehtikuusen rungon horisontaalinen poikkileikkaus
Lehtikuusia kaytetaan
koristekasveina
, useimmiten yksittais- ja puistopuina. Osa lajeista soveltuu myos viljelymetsiin.
[5]
Lehtikuuset ovat olleet tyypillisia puita vanhoissa puistoissa ja puutarhoissa, mutta pieneen puutarhaan ne eivat sovellu suuren kokonsa vuoksi.
[6]
Myoskaan katupuiksi ne eivat sovi leveytensa takia.
[4]
Siperianlehtikuusta ja hyvin samankaltaista
euroopanlehtikuusta
(
Larix decidua
) kasvatetaan Suomessa yleisesti istutusmetsissa ja koristepuuna. Siperianlehtikuusi on Suomessa eniten viljelty ulkomainen puulaji.
[8]
Lehtikuuset ovat tarkeita saha- ja kuituteollisuuden raaka-aineita, lisaksi ne soveltuvat paperi- ja selluteollisuuden kayttoon, paperiteollisuuteen tosin vain pienina maarina muun havupuun seassa.
[13]
[8]
Puuainetta kaytetaan esimerkiksi sisatiloissa paneelina ja parkettina.
[13]
Lehtikuusia voidaan kayttaa rakennusmateriaalina kohteissa, joissa tarvitaan lahonkestavyytta, aikaisemmin niita on kaytetty esimerkiksi laivanrakennukseen.
[13]
[8]
Bonsaipuina
kaytetaan yleensa japanin- ja euroopanlehtikuusia.
[14]
Lehtikuusista riippuvaisia ovat myos muutamat mykorritsasienet kuten syotavat
lehtikuusentatti
(
Suillus grevillei
) ja sen kenties tumma muoto
turjantatti
(
Suillus clintoniana
) seka
lehtikuusennuljaska
(
Gomphidius maculatus
) ja
lehtikuusenvalmuska
(
Tricholoma psammopus
).
[15]
[16]
[17]
[18]
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Farjon 2010, s. 480
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
Earle, Cristopher J.:
Larix
The Gymnosperm Database
. 23.11.2012. Viitattu 13.2.2016.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. & Mill, Robert R.:
Larix
Flora of China. Vol. 4
. 1999. Science Press, Beijing & Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 13.2.2015.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
Ella Raty: Viheralueiden puut ja pensaat. Taimistoviljelijat ry 2005. s. 139.
- ↑
a
b
c
d
e
Leena Hamet-Ahti, Annikki Palmen, Pentti Alanko ja Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura 1992. s. 74?77
- ↑
a
b
c
d
Pentti Alanko ja Pirkko Kahila: Palavarakkaus ja sarkynytsydan seka muut perinteiset koristekasvit. Tammi 1992. s. 25
- ↑
Martti Sivonen: Bonsai - johdatus ruukkupuiden kasvatukseen. Kustannusosakeyhtio Kureeri 1998. s. 100
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Aki Vanhatalo:
Lehtikuusen kasvatus herattaa kiinnostusta
(
Arkistoitu
? Internet Archive). Lusto (Lansi-Suomen metsanomistajien lehti) 1/2002
- ↑
a
b
c
d
Metla:
Lehtikuusilajien menestyminen Suomessa
(
Arkistoitu
? Internet Archive) (luettu 25.12.2007.)
- ↑
Rantala, Satu & Anttila, Teemu (toim.):
Lehtikuusen kasvatus ja kaytto
, s. 34. Metsakustannus Oy, 2004.
- ↑
Larix sibirica
? Siperian lehtikuusi
Helsingin yliopisto, Metsatieteiden laitos. Viitattu 11.8.2015.
- ↑
Risto Isomaki: ”Lehtikuuset (
Larix
)”,
Puukirja
, s. 120. Ymparisto ja kehitys ry, 1997.
ISBN 951-97061-3-5
.
- ↑
a
b
c
d
e
Metla:
Larix - Lehtikuuset
(
Arkistoitu
? Internet Archive) (luettu 25.12.2007)
- ↑
Gordon Owen: Growing Classic Bonsai. Angus 2003. s. 62
- ↑
Salo ? Niemela ? Salo:
Suomen sieniopas
, s. 29, 144. WSOY, 2006.
ISBN 951-0-30359-3
.
- ↑
Arktiset aromit:
Voitatti
arktisetaromit.fi
.
Arkistoitu
16.2.2016. Viitattu 9.2.2016.
- ↑
http://www.velutipes.com/natural/gomphidius_maculatus.htm
- ↑
Henning Knudsen & Andy Taylor: ”Gomphidius, Suillus”,
Funga Nordica
, s. 154, 158. Koopenhamina: Nordsvamp, 2008.
ISBN 978-87-983961-3-0
.