Larry Holmes
Henkilotiedot
Koko nimi	Larry Holmes
Syntynyt	3. marraskuuta 1949 (ika 74) Cuthbert , Georgia , Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Nyrkkeilija
Lempinimi	The Easton Assassin
Pituus	191 cm
Paino	115 kg
Painoluokka	Raskassarja
Katisyys	Oikeakatinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Valmentaja	Eddie Futch
Ammattilaistilastot
Ottelut	75
Voitot	69
– tyrmaysvoitot	44
Tappiot	6
Ratkaisemattomat	0
Aiheesta muualla
www.larryholmes.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Larry Holmes (s. 3. marraskuuta 1949 Cuthbert , Georgia ^[1] ) on yhdysvaltalainen ammattilaisnyrkkeilija ja raskaansarjan maailmanmestari, joka tunnettiin lempinimella The Easton Assassin kotipaikkakuntansa Pennsylvanian Eastonin mukaan. Han hallitsi uransa aikana WBC:n ja IBF:n maailmanmestaruuksia, ja otteli voittamattomana perati 48 ottelua (yhden vahemman kuin ainoa voittamaton raskaansarjan maailmanmestari Rocky Marciano ). Holmesilla on hallussaan 21 menestyksekasta tittelinpuolustusta raskaassa sarjassa, toiseksi eniten Joe Louisin jalkeen (25).

Amatooriurallaan Holmes otteli 22 ottelua ja saavutti 19 voittoa. Han toimi raskaansarjan maailmanmestari Muhammad Alin harjoituskumppanina ennen siirtymistaan ammattilaiseksi vuonna 1973 . Voitettuaan 27:nnessa ammattilaisottelussaan Las Vegasissa 25. maaliskuuta vuonna 1978 Earnie Shaversin 12-eraisessa kamppailussa kaikin tuomariaanin han paasi haastamaan maailmanmestari Ken Nortonin WBC -liiton raskaansarjan mestaruudesta.

Holmes lahti 9. kesakuuta 1978 Las Vegasissa kaytyyn kamppailuun altavastaajana ja voitti mestaruuden 15-eraisen kamppailun jalkeen jaetuin tuomariaanin 2?1. Holmesin ja Nortonin valista ottelua pidetaan tasoltaan yhtena vuosikymmenen parhaimmista mestaruusotteluista. ^[2]

Holmes puolusti WBC-mestaruuttaan ensimmaista kertaa Alfredo Evangelistaa vastaan. Taman jalkeen han voitti haastajansa Ossie Ocasion , Mike Weaverin , Earnie Shaversin, Lorenzo Zanonin , Leroy Jonesin ja Scott LeDoux'n , jonka jalkeen han kohtasi paluun tehneen Muhammad Alin lokakuussa 1980.

Kaksi vuotta viimeisimman ottelunsa jalkeen Ali harjoitteli kovasti ja laihdutti kertyneita kiloja paastakseen ottelukuntoon. Kun ottelu alkoi, paljastui 30-vuotias Holmes kuitenkin nopeammaksi kuin 38-vuotias Ali, joka joutui luovuttamaan ottelun ennen 11. eran alkua silmakulmiensa auettua. Ensimmaista kertaa urallaan Muhammad Ali ei kyennyt jatkamaan ottelua loppuun asti. Ottelun tuomari, Alin valmentaja ja jopa Holmes ovat myohemmin sanoneet toivoneensa ottelun loppuvan jo aiemmin. ^[3] Ottelun jalkeen Holmes meni Alin pukuhuoneeseen tapaamaan hanta ja kertoi olevansa todella pahoillaan hanen hakkaamisestaan ja rakastavansa tata. ^[4] Voitostaan huolimatta Holmes oli masentunut ja han on myohemmin sanonut olevansa ylpeampi ”nuoren Alin kanssa sparraamisesta kuin vanhan Alin voittamisesta”. ^[4]

Alin jalkeen Holmes puolusti mestaruuttaan menestyksekkaasti viela Trevor Berbickia , Leon Spinksia , Renaldo Snipesia , Gerry Cooneya , Randall ”Tex” Cobbia , Lucien Rodriguezia , Tim Witherspoonia ja Scott Frankia vastaan.

Holmes luopui voittamattomana WBC-liiton mestaruusvyostaan jouduttuaan erimielisyyksiin promoottori Don Kingin kanssa. Hanet kuitenkin tunnustettiin uuden IBF -liiton mestariksi, ja tata titteliaan han puolusti viela James Smithia , David Beyta ja Carl Williamsia vastaan, kunnes menetti mestaruutensa 21. syyskuuta vuonna 1985 Las Vegasissa haastaja Michael Spinksille . Havitessaan ensimmaista kertaa oli Holmes ehtinyt otella 48 kertaa ammattilaisena voittamattomana. Ring Magazine nimesi ottelun vuoden yllatykseksi. Holmes kohtasi Spinksin uudelleen 19. huhtikuuta 1986 Las Vegasin Hilton Hotelissa , jolloin voitto meni tuomariaanin 2?1 Spinksille. Tappion jalkeen han ilmoitti lopettavansa uransa.

Oltuaan 1,5 vuoden ajan elakkeella Holmes palasi kehiin Mike Tysonia vastaan otteluun haastajana WBC-, IBF- ja WBA -liittojen maailmanmestaruudesta. Ottelu paattyi jo neljannessa erassa Tysonin voittoon teknisella tyrmayksella Holmesin kaytya eran aikana kolmesti kanveesissa. Jalleen kerran Holmes ehti lopettaa uransa, mutta palasi viela vuonna 1991 takaisin. Voitettuaan kuusi ottelua, joukossa muun muassa entinen WBO -liiton raskaansarjan maailmanmestari Ray Mercer , han otteli 19. kesakuuta vuonna 1992 Caesars Palacessa Evander Holyfieldia vastaan WBC:n, WBA:n ja IBF:n mestaruudesta. Ottelu kesti taydet 12 eraa, mutta voitto meni kaikin tuomariaanin Holyfieldille. 8. huhtikuuta 1995 Holmes otteli Oliver McCallia vastaan WBC-liiton maailmanmestaruudesta, mutta tallakin kertaa havisi tuomariaanin 3?0. Viela 24. tammikuuta vuonna 1997 han otteli uuden IBO-liiton mestaruudesta Brian Nelsenia vastaan Koopenhaminassa , mutta havisi myos talla kertaa.

18. kesakuuta 1999 Holmes sai nimiinsa Legends of Boxing Heavyweight -tittelin voitettuaan James Smithin kahdeksannen eran teknisella tyrmayksella. Tata titteliaan han puolusti seuraavan vuoden marraskuussa Mike Weaveria vastaan. Han palasi nyrkkeilykehaan viela heinakuussa 2002 ja voitti 10-eraisessa kamppailussa Eric Eschin 3?0.

• Lounasheimo, Ilmo :  Kehan sankarit . Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5 .
• Ammattilaisottelutilastot BoxRec-tietokannassa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Israel Yhdysvallat Muut SNAC