Laakeripuu
eli
valimerenlaakeri
(
Laurus nobilis
) on
laakeripuiden
(
Laurus
) sukuun ja
laakerikasvien
(Lauraceae) heimoon kuuluva ainavihanta puu. Se on peraisin
Valimeren
alueelta. Puusta saadaan
mausteena
kaytettavaa
laakerinlehtea
seka laakerinlehtioljya.
[4]
Laakeripuun lehtia.
Suurikokoinen laakeripuu.
Laakeripuu kasvaa 10?20 metria korkeaksi. Runko on nuorena purppuranruskea, myohemmin puutuva ja harmaa. Oksia on runsaasti, silla puu haaroittuu voimakkaasti.
Lehdet
ovat karjelliset, nahkamaiset, aromaattiset ja kitkeranmakuiset. Kooltaan ne ovat 6?12 cm pitkia ja 2?4 cm leveita. Sen pienet, halkaisijaltaan senttimetrin mittaiset tuoksuvat
kukinnot
ovat kellanvihreita ja sijaitsevat lehtihangoissa sarjoina tai viuhkoina. Laji on kaksikotinen, joten sen hede- ja emikukinnot ovat eri puissa. Heteiden ponnet avautuvat laakerikasvien heimolle tunnusomaiseen tapaan pikku lapilla. Kasvin
hedelmina
ovat purppuranmustat
marjat
, joissa jokaisessa on yksi
siemen
. Marjat ovat 1,2?1,7 cm pitkia ja 0,7?1,2 cm leveita, ja muodoltaan luumunmuotoisia tai lahes pyoreita.
[5]
[6]
[7]
Laji leviaa tehokkaasti lintujen avulla niiden syodessa marjoja.
[7]
Laakeripuu on kotoisin
Vahasta-Aasiasta
Valimeren alueen itaosista, mutta on jo kauan sitten levinnyt ihmisen mukana muualle Valimeren alueelle.
[5]
[8]
Laakeripuu kasvaa metsissa, pensaikoissa, kivisilla mailla ja rotkoissa, seka myos ihmisen muokkaamissa ymparistoissa kuten
puutarhoissa
ja
pihoissa
.
[7]
Antiikin Kreikan
mytologia tuntee kertomuksen laakeripuun synnysta. Kreikkalainen jumala
Apollon
rakastui
jokinymfi
Dafneen
. Joen jumala
Peneios
ei katsonut Apollonin lahentelyja hyvalla ja muutti taman vuoksi tyttarensa Dafnen laakeripuuksi. Sen jalkeen Apollon kaytti paassaan laakeriseppeletta osoittaakseen, etta hanen rakkautensa ei sammunut. Laakeripuu olikin kreikkalaisille Apollon pyha puu ja kulttuurin vertauskuva.
[9]
Delfoin
kuuluisan temppelin katon on arveltu olleen kokonaan valmistettu laakerinlehdista suojaksi sairauksille, noituudelle ja salamaniskuille.
[10]
Myos Apollonin temppelin papisto kaytti laakeriseppeleita.
Antiikin roomalaiset uskoivat pihamaalle istutetun laakeripuun kuoleman merkitsevan talolle suurta onnettomuutta, joten laakeripuita kasvatettiin huolella.
[7]
Roomalaiset uskoivat laakerin suojelevan myos ukkoselta, ja niinpa keisari
Tiberiuksen
kerrotaan pitaneen tyynynsa alla laakeriseppeletta aina ukonilmalla.
Ikivihreytensa vuoksi varhaiskristityt pitivat laakeripuuta paratiisin elaman puuna. Varhaiskristityilla oli tapana asettaa vainaja lepaamaan laakerinlehtien paalle ennen hautaamista.
[11]
Keskiajalla laakerilehden pitamisen suussa uskottiin auttavan
ruttoa
ja monia muita tarttuvia tauteja vastaan.
[10]
Kreikkalaisten tiedetaan sitoneen laakeriseppeleita palkkioksi menestyneille sankareille, runoilijoille ja suurten kilpailujen voittajille jo 2000-luvulla eaa. Voiton tunnus annettiin myohemmin myos
Python kisojen
voittajille.
[12]
Laakeriseppele olikin antiikin maailmassa yleinen voiton ja kunnian symboli, mutta myos rauhan, ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuva.
[7]
[13]
Antiikin palkitsemistavasta periytyy myos joissakin maissa yha oleva tapa antaa
promootioissa
maistereille
akateemisen arvonsa merkiksi laakeriseppelen.
[7]
Laakeripuuta on viljelty Valimeren maissa hyvin pitkaan seka pihapuutarhoissa etta viljelmilla lehtien ja siementen mauste- ja laakekayton vuoksi.
[8]
[11]
Kylmemmilla alueilla laakeripuuta voidaan kasvattaa koristekasvina isoissa ruukuissa, joka siirretaan talveksi sisatiloihin viher- tai kasvihuoneeseen. Talloin sita kaytetaan usein muotopuuksi leikattuna. Laakeripuu kestaa kylmaa viiteen pakkasasteeseen asti, ja selviaa lyhytaikaisesti viidestatoista pakkasasteesta. Nain kylmassa se saattaa pudottaa lehtensa, mutta ne kasvavat kevaalla takaisin.
[5]
[6]
Huonekasvina viljeltyna laakeripuun ruukun multa pidetaan kosteana kevaalla ja kesalla ja lehtia suihkutellaan aika ajoin vedella, jotta ne pysyvat puhtaina ja kiiltavina. Kasvi ei pida vedosta. Alkukesalla kasvista otetaan noin 12,5 cm:n pituisia pistokkaita, joissa on kantaa mukana. Pistokkaita laitetaan ruukkuun kylvomultaan useampia, mutta pistokkaiden juurruttua ne istutetaan omiin ruukkuihinsa.
- Euroopan puuopas
. Toim. Mitchell, Alan & Wilkinson, John. Viiden painos. Otava, Helsinki 2009 (1989).
- Itaisen Valimeren kasviopas
. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Sapir, Ori. Multikustannus Oy, Helsinki 2008.
- Piippo, Sinikka:
Elinvoimaa mausteista. Terveelliset maustekasvit ja niiden kaytto
. 2. painos. Minervakustannus Oy, Helsinki 2012.
ISBN 978-952-492-443-6
.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet
. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat ? Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
- Laurus nobilis
. The IUCN Red List of Threatened Species 2018.
(englanniksi)
(uhanalaisluokitus)
- ↑
Laurus nobilis
IUCN Red List of Threatened Species
. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org.
(englanniksi)
- ↑
Stevens, P. F.:
Lauraceae
Angiosperm Phylogeny Website
. Viitattu 20.3.2021.
- ↑
ITIS
(englanniksi)
Viitattu 22.4.2012.
- ↑
Plants for a Future: Laurun Nobilis
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
(englanniksi)
Viitattu 22.4.2012.
- ↑
a
b
c
Piippo 2012, s. 157.
- ↑
a
b
Euroopan puuopas 2009, s. 168.
- ↑
a
b
c
d
e
f
Itaisen Valimeren kasviopas 2008, s. 24.
- ↑
a
b
Suomen terveyskasvit 1982, s. 141.
- ↑
Itaisen Valimeren kasviopas 2008, s. 25.
- ↑
a
b
Piippo 2012, s. 158.
- ↑
a
b
Itaisen Valimeren kasviopas 2008, s. 24?25.
- ↑
Koski, Sami.:
Antiikin urheilu : Olympian kentilta Rooman areenoille
. Jyvaskyla: Atena, 2004. 132595852.
ISBN 9517963416
.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Gernot Katzer’s Spice Pages: Laurel (Laurus nobilis L.)
(englanniksi)
Viitattu 22.4.2012.