Tahan artikkeliin tai sen osaan on merkitty lahteita , mutta niihin ei viitata. Ala poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisatty. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkelille asianmukaisia viitteita . Lahteettomat tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa .

Lansisiperianlaika
Avaintiedot
Alkuperamaa	Venaja
Maara	Suomessa rekisteroity 3 720 (5.5.2019)
Rodun syntyaika	1900-luku
Alkuperainen kaytto	metsastys
Nykyinen kaytto	metsastys
Muita nimityksia	lansilaika, West Siberian Laika, laika de Siberie Occidentale, Westsibirischer Laika, laika de Siberia Occidental, laane-siberi laika
FCI-luokitus	ryhma 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhma 2 Pohjoiset metsastyskoirat #306
Ulkonako
Sakakorkeus	uros 55?62 cm, narttu 51?58 cm
Varitys	harmaan ja ruskean savyt, punainen, mustavalkoinen
Infobox OK

Lansisiperianlaika ( ven. западносибирская лайка , zapadnosibirskaja laika ) on venalainen laika -koirarotu. Se on arktinen venalainen metsastyskoirarotu, ja se kuuluu pohjoisiin alkukantaisiin rotuihin, joissa on jaljella ulkonaollisia ja kaytoksellisia piirteita villista esi-isastaan sudesta. Sana laika (venajaksi: Лайка, laika) tarkoittaa haukkuvaa koiraa. Laikat ilmaisevatkin saaliin haukkumalla. Suomessa on kolme FCI:n hyvaksymaa laikarotua: lansisiperianlaika, itasiperianlaika ja venalais-eurooppalainen laika. Lansisiperianlaika kuuluu FCI:n luokituksen mukaan ryhmaan 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat ja alaryhmaan 2 Pohjoiset metsastyskoirat.

Lansisiperianlaika on yleisvaikutelmaltaan kuiva ja voimakasrakenteinen, mutta se ei kuitenkaan ole raskasluustoinen koira. Se on keskikokoinen koira, jolla on hyvin kehittyneet lihakset. Mittasuhteiltaan se on hieman korkeuttaan pidempi, ja saka on selvasti erottuva. Paa muistuttaa ylhaalta pain katsottuna tasasivuista kolmiota ja on muodoltaan kiilamainen, otsapenger erottuu vain heikosti. Lansisiperianlaikalla on pitka terava kuono ja pystyt korkealle kiinnittyneet korvat. Silmien tulisi olla tummat. Hanta on tiivis ja voimakkaasti selan paalle kiertyva. Sukupuolileima on selva. Uroksen sakakorkeus on 55?62 cm ja nartun 51?58 cm.

Lansisiperianlaikan karvapeite muodostuu kovasta, karkeasta ja suorasta peitinkarvasta seka tiheasta ja paksusta pohjavillasta. Karva on lyhytta ja tiheaa paassa ja korvissa, mutta kaulassa ja lavoissa on pidempaa karvaa, joka muodostaa kauluksen. Myos poskien karva muodostaa pulisongit. Varpaiden valissa kasvaa suojaava karva. Lansisiperianlaikan varitys voi olla harmaan tai mustan kirjava, harmaa, punainen, harmaanpunainen, kellertava (fawn) tai punaruskea kaikissa vivahteissaan. Myos valkoinen vari sallitaan. Turkki voi olla laikullinen valkoisella pohjavarilla.

Lansisiperianlaika on luonteeltaan tasapainoinen, eloisa, aktiivinen ja rohkea oman arvonsa tunteva koira, joka ei kuitenkaan rahjaa tyhjasta. Se on hyvahermoinen koira, joka on omalle laumalleen uskollinen. Kotioloissa koira kayttaytyy rauhallisesti ja tarvitsee myos omaa tilaa. Lansisiperianlaika on erittain ihmisystavallinen, minka vuoksi se soveltuu hyvin lapsiperheeseen. Vieraita kohtaan koira on valpas ja itsevarma, mutta suhtautuu vieraisiinkin ihmisiin avoimesti.

Lansisiperianlaikalla on tarkat hyvin kehittyneet aistit, erinomainen suunnistusvaisto ja vahva riistavietti. Se on nopea liikkeissaan ja reaktioissaan. Sen haukkuaani on kuuluva ja soinnikas. Se ilmoittaa haukullaan riistalajin ja tapahtumien etenemisen. Nama edella mainitut ominaisuudet yhdessa fyysisten ominaisuuksien kanssa tekevat siita erinomaisen metsastyskoiran. Lansisiperianlaika omaa ideaaliominaisuudet parjatakseen Suomen vaativissa metsastysoloissa: se on kestava, nopea lumessa ja vaihtelevassa maastossa ja se parjaa turkkinsa ansiosta myos kylmassa saassa. Lansisiperianlaikaa voikin pitaa ymparivuotisesti ulkokoirana Suomen oloissa, mutta se soveltuu myos sisakoiraksi.

Arkeologit ovat loytaneet Karjalasta ja Lansi-Siperiasta kalliopiirroksia, joissa kuvataan pystykorvaisia laikojen esi-isia metsastamassa karhuja ja hirvia. Rodun alkupera sijoittuu Uralin, Lansi- ja Keski-Siperian metsaalueille, jossa se on jalostunut mansien ja hantien ammattimetsastajien kayttamista pystykorvaisista koirista. Hantien koiria kutsuttiin ostjakkilaikoiksi ja mansien koirat olivat vogulilaikoja. Ensimmainen rotumaaritelma lansisiperianlaikalle on 1920-luvulta. Vuonna 1928 joukko laikaharrastajia perustivat moskovalaisen laikajaoston. Taman myota alkoi laikojen jalostustyo Moskovassa. Vuonna 1947 esitettiin uusi maaritelma laikaroduille ja laheista sukua olevat hantien ja mansien laikat yhdistettiin yhdeksi roduksi. Jalostustoiminta oli aluksi hidasta, mutta sodan jalkeen 1950-luvulla toiminta muuttui maaratietoisemmaksi, ja rotu kehittyi nykymuotoonsa.

Lansisiperianlaika on Venajan yleisin metsastyskoirarotu, ja niita on Venajalla noin 60 prosenttia kaikista laikoista. Vuoden 2004 tiedon mukaan Venajalla on arviolta yli 40 000 lansisiperianlaikaa. Perusta Suomen lansisiperianlaikakannalle rakennettiin pitkalti 1980-luvulla. Vuonna 1979 rekisteroitiin ensimmaiset 45 lansisiperianlaikaa. Korkeimmillaan rekisteroinnit ovat olleet vuonna 1986, jolloin rekisterointimaara oli 185 koiraa.

Suomessa lansisiperianlaikoja on rekisteroity yhteensa 3 720, ja vuonna 2018 niita rekisteroitiin 60. ^[1]

Lansisiperianlaikaa voi pitaa kaiken riistan koirana. Kotimaassaan Venajalla sita kaytetaan noin 40 eri riistalajin metsastyksessa aina oravasta lahtien. Suomessa rodun paametsastyskohde on hirvi, mutta sita kaytetaan myos karhun, kanalintujen, ahman, ilveksen seka naadan ja muiden pienpetojen metsastyksessa. Lansisiperianlaikan kayttoominaisuuksiin kuuluu myos sorsan nouto. Se soveltuu hyvin vesilintujahtiin vetta pelkaamattoman luonteensa ansiosta. Luontaisten taipumustensa takia rotu sopii myos jaljestykseen seka muuhun aktiiviseen liikuntaan. Rodun jalostuksessa painotetaan metsastysominaisuuksia ulkonakoa unohtamatta.

Lansisiperianlaika on sailynyt terveena. Silla ei ole perinnollisia sairauksia. Rotua kaytetaan kaiken riistan metsastykseen. Jalostuksessa painotetaan kayttolinjaisuutta, mutta rotumaaritelman mukainen ulkonako, rakenne, hyva terveys ja tasapainoinen luonne ovat myos tarkeita ominaisuuksia. Sukusiitosprosentti pidetaan alhaisena. Rodun kannalta kuitenkin tarkeimpana pidetaan metsastysominaisuuksien sailymista ja kehittymista. Nykyinen lansisiperianlaikan kanta on ulkomuodoltaan vakiintunut ja rotumaaritelman mukainen. Rodun rekisterointimaarat ovat olleet viime vuodet alle sata koiraa vuodessa. Kymmenen viime vuoden keskiarvo on 84 rekisteroitya koiraa vuodessa. Vuonna 2013 rekisteroitiin 61 lansisiperianlaikaa.

Suomen Laikayhdistys ry. perustettiin vuonna 1981. Vuonna 1989 hyvaksyttiin laikoille oma rotujarjesto Suomen Laikajarjesto, Finska Laikaklubben r.y., joka julkaisee nelja kertaa vuodessa ilmestyvaa Laika-lehtea seka vuosikirjan koe- ja nayttelytuloksista. Suomen Laikajarjesto on jakautunut kolmeen jaostoon (lansisiperianlaika-, itasiperianlaika- ja venalais-eurooppalainen laika ?jaosto). Rotukohtaiset jaostot edistavat rotujen tavoitteellista ja eettista jalostustoimintaa, ja ne vastaavat kaytannon neuvonnasta kentalla. Laikajarjeston tekema jalostustyo Suomessa pyrkii sailyttamaan laikojen monikayttoisyyden, koulutettavuuden, liikkuvuuden, terveyden ja geenikannan vastaamaan nykyista metsastyskaytantoa Suomessa. Lansisiperianlaikan uhkakuvana pidetaan sita, etta metsastyskoiraominaisuudet karsivat, mikali jalostusta ohjataan nayttelylinjan suuntaan.

• Suomen kennelliitto, rotumaaritelma (pdf)
• Suomen Laikajarjesto:Lansisiperianlaika
• Laika Breeds of Russia: Vladimir Beregovoy
• Lansisiperianlaikan rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma 2013-2017 ( Arkistoitu ? Internet Archive)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta lansisiperianlaika Wikimedia Commonsissa