Laaninhallitus
(lyhenne LH
[1]
) oli ennen vuotta 2010 valtion aluehallintoviranomainen Suomessa. Kussakin
Suomen laanissa
oli laaninhallitus, jonka toimintaa johti
maaherra
. Hallintomalli periytyy
Ruotsin
vallan ajalta ja myos Ruotsissa on edelleen samanlainen
laaneihin
ja laaninhallituksiin perustuva aluehallinto.
Laaninhallitukset lakkautettiin vuoden 2010 alussa, jolloin niiden tilalle perustettiin
aluehallintovirastot
.
Laaninhallitus oli alueviranomainen, jonka tehtavia ohjasi kahdeksan
ministeriota
. Se edisti, arvioi ja valvoi laaninsa alueella tapahtuvia julkisia palveluja
[2]
- elintarvikehallinnossa
- elainlaakinnassa
- elainsuojelussa
- kilpailuhallinnossa
- kuluttajahallinnossa
- liikennehallinnossa
- liikunta- ja nuorisotoimessa
- oikeushallinnossa
- opetus- ja kulttuurihallinnossa
- pelastushallinnossa
- poliisihallinnossa
- sosiaali- ja terveyshallinnossa
Laaninhallituksessa oli poliisin ja pelastustoimen aluejohto, silla huolenpito kansalaisten turvallisuudesta oli keskeinen osa
viraston
toimintaa. Se huolehti yhteistoiminnassa alue- ja paikallishallinnon
viranomaisten
kanssa varautumisesta poikkeusoloihin. Se jarjesti myos alueellisia
maanpuolustuskursseja
keskeisille henkiloille yhdessa puolustusvoimien kanssa.
[3]
Poliisiosastoa johti
laaninpoliisijohtaja
ja Pelastusosastoa
laaninvalmiusjohtaja
.
Laaninhallituksen eli
maaherranviraston
paallikkona oli
maaherra
, joka oli valtioneuvoston ja lahinna
sisaasiainministerion
alainen valtion virkamies. Laaninhallitus jakaantui kahteen osastoon: laaninkansliaan ja laaninkonttoriin.
[4]
- Laaninkanslia
Laaninkanslian esimiehena toimi
laaninsihteeri
. Muita virkamiehia kansliassa olivat varalaaninsihteeri, anomusasiainreistraattori ja kirjeasiainreistraattori seka tarpeen vaatiessa laaninnotaari. Naiden virkamiesten lisaksi laaninkansliassa tyoskenteli tarpeellinen maara laaninkanslisteja seka laaninkonttorin kanssa yhteinen arkistonhoitaja.
[4]
- Laaninkonttori
Laaninkonttorin esimiehena toimi
laaninkamreeri
. Muita konttorin virkamiehia olivat varalaaninkamreeri, laaninrahastonhoitaja, laaninkirjuri ja reistraattori seka tarpeen vaatiessa apukamreeri ja rahastonhoitajan apulainen. Naiden virkamiesten lisaksi laaninkonttorissa tyoskenteli tarpeellinen maara laaninkonttoristeja seka laaninkanslian kanssa yhteinen arkistonhoitaja.
[4]
- Virantaytto
Laaninsihteerin ja laaninkamreerin nimitti virkaan valtioneuvosto, ja virkaa haettiin 56 paivan hakuajalla maaherranvirastolta valtioneuvostolle asetetulla hakemuksella. Varalaaninsihteerin ja varalaaninkamreerin nimitti valtioneuvosto maaherran tekeman ehdotuksen ja puoltolauseen pohjalta. Valtioneuvosto nimitti myos laaninrahastonhoitajan, laaninkirjurin,
kruununvoudin
ja henkikirjurin 14 paivan hakemusajalla. Muut laaninhallituksen virkailijat maarasi toimiinsa maaherra 30 paivan hakemusajalla.
[4]
Laaninhallituksessa esille tulevat asiat ratkaistiin esittelysta. Laaninsihteerin, varalaaninsihteerin, laaninkamreerin ja varalaaninkamreerin, kunkin omalta alaltaan, tuli esitella asiat maaherran ratkaistavaksi. Esittelevan virkamiehen tuli esiteltaessa asiaa ilmoittaa oma mielipiteensa maaherralle ja olla mukana paatosta harkitsemassa, mutta maaherralla oli kuitenkin yksinomainen ratkaisuvalta. Silloin kun esittelija oli jossain asiassa eri mielta kuin maaherra, han oli oikeutettu merkitsemaan eriavan mielipiteensa poytakirjaan. Mikali eriavaa mielipidetta ei kirjattu poytakirjaan, katsottiin esittelijan yhtyneen maaherran paatokseen.
[4]
- Laaninhallinto 350 vuotta ? Lansforvaltningen 350 ar
. Helsinki: Sisaasiainministerio, 1986.
ISBN 951-46-8896-1
.
- Suomen keskushallinnon historia 1809?1996
. Helsinki: Hallintohistoriakomitea, 1996.
ISBN 951-37-1976-6
.
- Selovuori, Jorma (toim.):
Valta ja byrokratia Suomessa 1809?1998
. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 1999.
ISBN 951-37-2783-1
.
- Savolainen, Raimo (toim.):
Oma hallinto: kansakuntaa rakentamassa 1809?2009
. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2009.
ISBN 978-951-37-5635-2
.