Kurjenherneet
(
Astragalus
) on
hernekasvien
suku, johon kuuluu noin 3050
lajia
.
[2]
Kurjenherneet ovat kaikkein
suurin kasvisuku
. Joitakin lajeja kaytetaan koristekasveina, toisia kiinalaisessa laaketieteessa rohtoina.
[3]
Suomessa tavataan kuusi kurjenhernelajia. Niista
tummatunturikurjenherne
on yleinen tai melko yleinen alkuperaiskasvi, varsinkin Lapissa.
Peuranvirna
kasvaa melko harvinaisena Pohjois-Lapissa.
Imelakurjenherne
on alkuperaisena hyvin harvinainen ja uhanalainen, lisaksi joskus
uustulokas
.
Aro-
,
hieta-
ja
pulleakurjenherne
ovat harvinaisia uustulokkaita, joista pulleakurjenherne on vakiintunut. Hietakurjenherne on havaittu viimeksi 1900-luvun alkupuolella.
[4]
[5]
Muita kurjenhernelajeja:
[6]
[7]
[5]
[8]
[9]
- Itaisen Valimeren kasviopas
. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Spir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
- Retkeilykasvio
. Toim. Hamet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio
. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Suomentaneet Vuokko, Seppo & Vare, Henry. Kustannusosakeyhtio Tammi, Helsinki 2005 (2003).