Kuparisonni on muinainen kreikkalainen kidutus- ja teloituslaite. Kyseessa oli ontto kuparisonnipatsas, jonka sisaan uhri tyonnettiin. Kuparisonnin alapuolelle sytytettiin tuli, joka kuumensi sen aiheuttaen uhrin kivuliaan karventymisen kuparisonnin sisalla.

Diodoros Sisilialaisen mukaan ateenalainen Perillos kehitti kuparisonnin ja esitteli sen Falariille , Akragaan tyrannille, uutena mahdollisuutena teloittaa rikollisia. Falaris kiinnostui ajatuksesta ja halusi, etta kuparisonni suunnitellaan siten, etta siita lahteva savu nousisi patsaan sieraimista vihaisten puuskahdusten tavoin, ja uhrin tuskanhuudot muuntautuisivat erilaisten putkien ansiosta vihaisen sonnin mylvinnaksi. Legendan mukaan uhrin poltetut luut ”loistivat kuin jalokivet ja niista tehtiin rannekoruja”. Halutessaan testata kuparisonnin aanen toimivuutta Falaris tyonsi Perilloksen oman keksintonsa sisalle ja kuparisonnin alle sytytettiin tuli. Perillos ei kuitenkaan menehtynyt kuparisonnin sisalle, vaan hanet vapautettiin, ja Perilloksen yha haaveillessa saavansa palkkion keksinnostaan, tyonsi Falaris hanet vain kuitenkin kuolemaansa alas maen huipulta. Falariksen itsensa kerrotaan kuitenkin saaneen surmansa kuparisonnissa, kun hanet syrjaytti Telemakhos. Taman jalkeen vihattu kuparisonni heitettiin tarinan mukaan kielekkeelta mereen.