Kunnanlaakari oli maalaiskuntien laakarin virka, jota kaupungeissa vastasi kaupunginlaakari . Ensimmainen kunnanlaakari palkattiin Viitasaarelle vuonna 1882, ja jarjestelma laajeni, kun 1885 kunnanlaakarien palkkaukseen saatettiin myontaa valtionapua. 1910-luvun alussa Suomessa oli 159 kunnanlaakaria ja 1960-luvun alussa 445. Kunnanlaakarijarjestelma loppui, kun kansanterveyslaki tuli voimaan 1972, ja toiminta siirtyi terveyskeskuksiin. ^[1] Kaupunginlaakareita on ollut jo hiukan aikaisemmin. Turkuun tuli porvarien kustantama kaupunginlaakari 1755, jonka palkka alettiin vuonna 1827 maksaa kaupungin varoista. ^[2]

Tunnettuja kunnan- ja kaupunginlaakareita:

• Vaino Airo , Isokyro
• Eero Akaan-Penttila , kansanedustaja , Nurmijarvi
• Arno Forsius , Kiikka
• Johannes Heilala , Paavola , Hausjarvi ja Laitila
• Gunnar von Hertzen , Pihtipudas
• Ernst V. Knape , Uusikaarlepyy
• Wilhelm Sucksdorff , Helsinki
• Carl Immanuel Qvist , Helsinki
• Vilho Rantanen , jaakari , Laitila ja Ilmajoki
• Matti Ruokola , Oulainen
• Oskari Reinikainen , Luumaki
• Severi Savonen , Teuva
• J.G. von Schrowe , valtiopaivamies , Parikkala
• Wilhelm Snellman , Hanko
• Rikhard Sotamaa , Laukaa
• Gustaf Toppelius, Oulu
• Tauno Wartiovaara , Helsinki
• Aleksander Warppe , Orivesi
• Johan Vitali , Lahti

• Piirilaakari