Kunnanlaakari
oli
maalaiskuntien
laakarin virka, jota kaupungeissa vastasi
kaupunginlaakari
. Ensimmainen kunnanlaakari palkattiin
Viitasaarelle
vuonna 1882, ja jarjestelma laajeni, kun 1885 kunnanlaakarien palkkaukseen saatettiin myontaa valtionapua. 1910-luvun alussa Suomessa oli 159 kunnanlaakaria ja 1960-luvun alussa 445. Kunnanlaakarijarjestelma loppui, kun
kansanterveyslaki
tuli voimaan 1972, ja toiminta siirtyi terveyskeskuksiin.
[1]
Kaupunginlaakareita on ollut jo hiukan aikaisemmin. Turkuun tuli porvarien kustantama kaupunginlaakari 1755, jonka palkka alettiin vuonna 1827 maksaa kaupungin varoista.
[2]
Tunnettuja kunnan- ja kaupunginlaakareita:
- Vaino Airo
,
Isokyro
- Eero Akaan-Penttila
,
kansanedustaja
,
Nurmijarvi
- Arno Forsius
,
Kiikka
- Johannes Heilala
,
Paavola
,
Hausjarvi
ja
Laitila
- Gunnar von Hertzen
,
Pihtipudas
- Ernst V. Knape
,
Uusikaarlepyy
- Wilhelm Sucksdorff
, Helsinki
- Carl Immanuel Qvist
,
Helsinki
- Vilho Rantanen
,
jaakari
,
Laitila
ja
Ilmajoki
- Matti Ruokola
,
Oulainen
- Oskari Reinikainen
,
Luumaki
- Severi Savonen
,
Teuva
- J.G. von Schrowe
,
valtiopaivamies
,
Parikkala
- Wilhelm Snellman
,
Hanko
- Rikhard Sotamaa
,
Laukaa
- Gustaf Toppelius,
Oulu
- Tauno Wartiovaara
, Helsinki
- Aleksander Warppe
,
Orivesi
- Johan Vitali
,
Lahti