Kullero
eli
niittykullero
(
Trollius europaeus
) on nayttava,
Euraasiassa
kasvava keltakukkainen
leinikkikasvi
. Suomessa laji on yleinen. Kullero on
Lapin
maakuntakukka.
[1]
Pohjois-Suomessa kulleroa on kukkimisajankohtansa takia kutsuttu myos kansanomaisin nimin juhannuskukka ja juhannuspumpula.
[2]
Kulleron siemenet kypsyvat otakarkisissa tuppiloissa.
Kukinto
Kullero kuvattuna Otto Wilhelm Thomen teoksessa
Flora von Deutschland, Osterreich und der Schweiz
(1885)
Monivuotinen
kullero kasvattaa pystyn, 30?60 cm pitkan, kaljun
varren
. Varsi on useimmiten haaraton.
Juurakko
on pysty. Aluslehdet ovat pitkaruotisia ja vanhat ruodit sailyvat saikeina varren tyvella. Aluslehtien
lapa
on 7?15 cm levea, hieman pituuttaan leveampi ja tavallisesti viisijakoinen tai -osainen. Lavan tyveen saakka ulottuvat liuskat ovat 3?6-hampaisia. Varsilehdet ovat aluslehtia lyhyempiruotisia ja lehden lapa vahempi- ja kapeampiliuskainen. Ylimmat varsilehdet ovat ruodittomia. Kulleron
kukat
ovat yksittain tai
kukinto
on kaksi- tai kolmikukkainen
viuhko
. Keltainen kukka on iso, litteahko "pallo", joka on halkaisijaltaan 2?5 cm. Pallomaisuutta lisaavat varsinaisia
teralehtia
ymparoivat teralehtimaiset
verholehdet
. Niita on noin kymmenen kappaletta ja ne ovat heleankeltaisia, 1,5?2,5 cm pitkia, kuperia ja noin
heteiden
pituisia. Myos teralehtia on kymmenkunta, ja ne ovat litteita, kapeita mesilehtia. Etela-Suomessa kullerot aloittavat kukintansa toukokuussa, Lapissakin viimeistaan juhannuksena tai heinakuun alussa.
Hedelma
on 7?10 mm pitka
tuppilo
, joita on runsaasti. Tuppilon
ota
on yli 1 mm:n pituinen. Monien leinikkikasvien tapaan myos kullero on myrkyllinen.
[3]
[4]
Kulleron kukka aukeaa vasta lakastumisen alkaessa. Koska kukka vaatii
ristipolytyksen
, polyttavien
hyonteisten
on osattava tunkeutua sulkeutuneeseen kukkaan. Kulleron polyttamiseen ovat erikoistuneet
juurikarpasten
heimoon (Anthomyiidae) kuuluvat pienet, neljan millimetrin mittaiset
kullerokarpaset
(
Chiastocheta
). Kullerokarpaset paitsi imevat kulleron
metta
, myos parittelevat kulleron kukassa ja munivat siihen. Toukat syovat osan kulleron kukan tuottamista siemenista.
[5]
Kulleroa tavataan Euroopassa laajalla alueella
Alpeilta
lapi Ita-Euroopan aina
Uralille
saakka. Pohjois-etelasuunnassa lajia tavataan Keski-
Italiasta
ja
Balkanilta
Fennoskandian
pohjoisosiin. Lisaksi sita kasvaa muun muassa
Skotlannissa
ja
Pyreneiden vuoristossa
. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella Keski-Siperiaan saakka. Kulleroa tavataan paikoitellen myos
Kiinassa
.
[4]
Suomessa kullero on yleinen Pohjois-Suomessa
Oulu
?
Kuusamo
-linjan pohjoispuolella, seka toisaalta
Etela-Hameessa
ja
Jarvi-Suomen
etelaosissa. Muualla Suomessa laji on harvinainen ja se puuttuu lahes kokonaan
Ahvenanmaalta
,
Keski
- ja
Etela-Pohjanmaalta
seka
Satakunnasta
.
[5]
[6]
Kullero kasvaa
lehdoissa
, lehto- ja lettokorvissa, kosteilla niityilla, tulvapensaikoissa, tunturien rinneniityilla ja tunturikoivikoissa. Lajia tavataan myos puutarha- ja
viljelykarkulaisena
asutuksen laheisyydessa.
[3]
Keski- ja Etela-Euroopassa se on vuoristojen kasvi.
[7]
Alpeilla
sita tavataan yli 3000 metrin korkeuteen asti.
lahde?
Etela- ja Keski-Suomessa kullero on monin paikoin taantunut tai kokonaan havinnyt. Tarkein syy tahan on perinteisten niittyjen ja hakamaiden umpeenkasvu maatalouden rakennemuutosten myota. Paikoitellen kauniskukkainen laji karsii myos keruusta.
[7]
[8]
Kulleroa on kaytetty jo pitkaan puutarhojen koristekasvina ja
leikkokukkana
.
[4]
Kirjallisuudessa kullero esiintyy muun muassa
Aaro Hellaakosken
runokokoelmaan
Jaapeili
(1928) sisaltyvassa tunnetussa runossa
Kevainen junamatka
.
[9]
- Kuopion katoava kasvimaailma
. Toim. Renvall, Pertti & Fagersten, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Lievestuore 2002.
- Oulun kasvit. Piimaperalta Pilpasuolle.
Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Vare, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ymparistovirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio
. Toim. Hamet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Teras, Ilkka:
Kullero
. Teoksessa
Luonnossa: Kasvit II
. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 194?195.
- Uusitalo, Anna:
Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit
. Keski-Suomen ymparistokeskus, Jyvaskyla 2007.
- ↑
Lapin Liitto: Maakuntakukka
Viitattu 30.10.2011.
- ↑
Oulun kasvit 2005, s. 184.
- ↑
a
b
Retkeilykasvio 1998, s. 67.
- ↑
a
b
c
Arne Anderberg:
Den virtuella floran: Smorboll (
Trollius europaeus
)
(myos levinneisyyskartat)
Den virtuella floran
. 1996. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 30.10.2011.
(ruotsiksi)
- ↑
a
b
Teras 2008, s. 195.
- ↑
Lampinen, R. & Lahti, T. 2011:
Kasviatlas 2010: Kulleron eli niittykulleron levinneisyys Suomessa
. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 30.10.2011.
- ↑
a
b
Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 138.
- ↑
Uusitalo 2007, s. 176.
- ↑
Hertell, Harri:
Jaapeili
Mielemme pelloilla
. Harri Hertell.
Arkistoitu
5.12.2008. Viitattu 30.10.2011.