Kulkulaitosten ja yleisten toiden ministerio
oli aikaisemmin yksi
Suomen valtioneuvoston
ministerioista
.
Kulkulaitosten ja yleisten toiden ministeriota edelsi vuonna 1892 perustettu
senaatin
kulkulaitostoimikunta.
[1]
Toimituskunnasta tuli kulkulaitosten ja yleisten toiden ministerio vuonna 1918.
[2]
Ministerio jakautui yleiseen osastoon, ilmailuosastoon, tieliikenneosastoon ja tyovoima-asiain osastoon. Sen alaisia virastoja ja laitoksia olivat muun muassa
Arava
,
rakennushallitus
,
rautatiehallitus
,
posti- ja lennatinhallitus
ja
tie- ja vesirakennushallitus
seka valtionyhtiot
Aero Oy
,
VAPO
ja
Yleisradio
. Ministerion toimialaan, sen tyovoima-asiain osastoon, kuului myos ammatinvalinnanohjaus.
Jatkosodan
aikana ministeriolle kuului lisaksi kaikkia 16?60-vuotiaita henkiloita koskeneen
yleisen tyovelvollisuuden
johto. Vuosina 1941?1949 ministerioon kuului myos rakentamista valvonut
kulkulaitosten ja yleisten toiden ministerion rakennusasian osasto
(KYMRO).
Ministerio jaettiin vuonna 1970 kahtia, jolloin syntyivat liikenneministerio (nykyinen
liikenne- ja viestintaministerio
) ja tyovoimaministerio (sittemmin
tyoministerio
, nykyisin osa
tyo- ja elinkeinoministeriota
).
[2]
Vuodesta 1970 lahtien kulkulaitosten ja yleisten toiden ministeriota vastaavia asioita ovat hoitaneet
liikenne- ja viestintaministerion (aluksi liikenneministerio)
ja
tyoministerion (aluksi tyovoimaministerio, nykyinen tyo- ja elinkeinoministerio)
. Viimeinen
kulkulaitosten ja yleisten toiden ministeri
Paavo Aitio jatkoi Koiviston I hallituksessa liikenneministerina ja
ministeri kulkulaitosten ja yleisten toiden ministeri
Veikko Helle tyovoimaministerina.