Osa artikkelisarjaa
Kommunismi
Paasuuntaukset Marxilaisuus Leninismi Maolaisuus Anarkistinen Primitiivinen Uskonnollinen Utopistinen
Alasuuntaukset Hoxhalaisuus Eurokommunismi Juche Marxismi-leninismi Neuvostojen kommunismi Stalinismi Titolaisuus Trotskilaisuus Vasemmistokommunismi Kristillinen kommunismi
Kasitteet Antikapitalismi Demokraattinen sentralismi Kansandemokratia Kommuuni Kommunistinen puolue Luokkataistelu Maailmanvallankumous Materialistinen historiankasitys Palkkaorjuus Proletariaatin diktatuuri Reaalisosialismi Sosialistinen realismi Suunnitelmatalous Tyolaisneuvosto Vallankumous
Henkilot Babeuf Bre?nev Castro Engels Gorbat?ov Gramsci Guevara Ho Hoxha Hru?t?ov Kropotkin Kim Kollontai Lenin Luxemburg Mao Mahno Marx More Owen Stalin Tito Trotski
Internationaalit Ensimmainen internationaali Toinen internationaali Komintern Neljas internationaali
Lisaa aiheesta Anarkismi Antikommunismi Jarjestot Kommunismin historia Kommunismi Suomessa Suomen Kommunistinen Puolue Taistolaisuus Kommunistinen manifesti Kommunistiset symbolit Kansainvalinen Neuvostoliitto historia Sosialismi Tyovaenliike Vasemmisto
n k m

Kristillinen kommunismi on ajatussuunta, jonka mukaan kommunistinen ja egalitaristinen yhteisomistukseen perustuva talousjarjestelma on alun perin kristillinen idea. Poliittisen aatesuunnan ohella kristillinen kommunismi voi myos viitata historiassa vaitetysti esiintyneeseen talousjarjestelmaan, jossa kristilliset yhteisot olisivat elaneet yhteisomistukseen perustuvissa yhteisoissa.

Niiden teoreetikoiden mukaan, jotka kannattavat hypoteesia kristillisesta kommunismista, olisi jo alkukirkko elanyt kommunismia muistuttavassa jarjestelmassa. Teorian mukaan alkukirkon omaisuus oli yhteista, ja sita jaettiin yhteison jasenille kunkin tarpeiden mukaan. Usein teorian kannattajat myos vaittavat, etta myohemmat kristilliset yhteisot olisivat luoneet kommunistisia kokeiluja historian eri vaiheissa. Aatesuunnan modernien kannattajien mukaan myos nykyisten kristittyjen tulisi pyrkia luomaan kommunistiseen yhteisomistukseen perustuva yhteiskunta.

Kristillisen kommunismin kannattajien mukaan kristinusko on alusta alkaen ollut luonteeltaan kommunistinen tai vahintaan jonkinlaiseen yhteisomistukseen perustuva yhteisto. ^[1] Esimerkiksi Apostolien teot kuvaa ensimmaisten kristillisten yhteisojen talouden perustuneen yhteisomistukselle. Esimerkiksi Ap.t. 4:32-35 kuvaa yhteisomistusta seuraavasti:

≫Koko uskovien joukolla oli yksi sydan ja yksi sielu. Kukaan ei pitanyt omanaan sita, minka omisti, vaan kaikki oli heille yhteista. Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylosnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidan kaikkien osana runsain maarin. Kukaan ei karsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivat sen ja luovuttivat kauppasumman apostolien haltuun, ja nailta jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan.≫

Kristillisen kommunismin kannattajat tulkitsevat tekstinkohtaa siten, ettta alkukirkko todella harjoitti onnistuneesti yhteisomistusta. Tasta yhteisomistuksen muodosta kaytetaan usein nimitysta koinonia , joka tarkoittaa sananmukaisesti yhteista, jakamista tai yhteytta. ^{[1] [2]} Kristillisen kommunismin kannattajien mukaan alkukirkon esimerkki todistaa siita, etta kristillinen etiikka velvoittaa ihmisia pyrkimaan yhteiseen hyvaan jakamalla omaisuutensa muiden kanssa ja pitamaan huolta apua tarvitsevien taloudellisesta toimeentulosta. Edelleen kristillisten kommunistien mukaan ajatus tasa-arvoisesta ja jaettuun omaisuuteen perustuvasta yhteiskuntajarjestelmasta on peraisin jo varhaisilta kristityilta. ^{[1] [3]}

Myos osa ei-kristillisista kommunismin teoreetikoista on esittanyt, etta kommunisminkaltaista yhteisomistusta olisi harjoitettu jo varhaisten kristittyjen keskuudessa. Kenties huomattavimmat kyseisen ajatuksen esittaneet ajattelijat ovat Karl Kautsky ja Rosa Luxemburg . ^[4]

Toisaalta osa tutkijoista pitaa ajatusta varhaiskristittyjen kommunistisesta yhteistaloudesta virheellisena. Tulkintaa kristittyjen kommunistisesta yhteisosta on kritisoitu silla perusteella, etta apostolien teoissa mainitusta yhteisomistuksesta ei ole Raamatun ulkopuolista vakuuttavaa historiallista nayttoa. Toisaalta vaikka jonkinlaista yhteistaloutta olisi harjoitettu, on tama yhteistalouden muoto mahdollisesti noussut kulttuuristen ja taloudellisten olosuhteiden asettamasta pakosta, eika niinkaan pyrkimyksesta luoda uudenlainen egalitaristinen yhteiso. ^[5]

Karl Kautskyn mukaan modernia kommunismia edelsi kolme esimodernia kristillisperaisen kommunismin lajia: naita olivat varhaiskristillisen kommunismin lisaksi monsastinen kommunismi, seka Kautskyn "hereettiseksi kommunismiksi" kutsuma aaterypas, joka kattaa joukon katolisesta kirkosta erkaantuneita kapinallisia liikkeita. ^[6]

Kuten alkukristillinen koinonia vaitetysti, niin myos luostarisaantokunnat rakentuivat alun perin omaisuuden hylkaamisen ja yhteisen talouden periaatteille. Kommunismista poiketen luostarilaitos ei kuitenkaan pyrkinyt toteuttamaan taloudellista ohjelmaansa luostarien ulkopuolella, eika se pyrkinyt haastamaan vallitsevaa talousjarjestelmaa. Pain vastoin luostarit olivat tiukasti sidoksissa aikansa kirkollisiin vallanpitajiin, erityisesti paaviin . Osa kristinuskoa ja kommunismia yhdistelevista ajattelijoista nakee kuitenkin yhteyksia luostarilaitoksen arvojen ja kommunistisen ideologian valilla. Ajatus siita, etta luostarilaitokselle ominainen yhteisomistus olisi laajemminkin yhteiskunnallisesti tavoiteltava tila on lisaksi sekin varsin varhainen, ja peraisin jo esimerkiksi Thomas Morelta . ^[6]

Toinen vaitetty kommunismin kaltainen liikehdinta keskiajalla oli hereettinen kommunismi. Hereettinen kommunismi on Karl Kautskyn kehittama kasite, jolla han viittaa joukkoon erilaisia keskiaikaisia talonpoikaisliikkeita ja harhaoppeja, jotka pyrkivat vastustamaan katolisen kirkon ja maallisten vallanpitajien asemaa. Kyseiset liikkeet muodostivat suljettuja yhteisoja, jotka perustuivat yhteisolliselle taloudelle ja omalaatuiselle, aikansa kirkon valtavirrasta poikkeavalle hengellisyydelle. Huomionarvoisia esimerkkeja taman kaltaisista yhteisoista ovat muiden muassa taboriitit , hussilaiset ja boomilaiset veljet . ^[6]

Reformaation ajan kalvinismi ja luterilaisuus eivat ilmeisella tavalla jaa niita paljon myohemmin kehittyneen kommunismin taloudellisia tai poliittisia nakemyksia. Esimerkiksi Luther myos paheksui reformaation aikaan saamaa kansankuohuntaa, ja olisi itse halunnut nojata uudistuksissaan pikemmin porvariston, papiston ja aatelin tukeen kuin tavallisesta rahvaasta muodostuneisiin kansanjoukkihin. Toisaalta Lutherin teologia sisaltaa myos kumouksellisia ja egalitaristisia piirteita, ja esimerkiksi hanen halunsa kaantaa Raamattu kansan kielelle kaikkien luettavaksi oli aikanaan radikaali pyrkimys. ^[7] Myos Jean Calvinin poliittinen teologia sisaltaa teologisia perusteluita vallankumoukselliselle toiminnalle, oikeuttaen tarvittaessa tyrannimaisten vallanpitajien syrjayttamisen. Kristillisen kommunismin kannattajien mukaan protestanttisten liikkeiden ja modernin Marxilaisen kommunismin valilla on myos aatehistoriallinen yhteys. Tata voidaan perustella esimerkiksi silla, etta Friedrich Engelsin tausta on kalvinistisessa krisinuskossa. ^[8]

Taiping-kapina oli huomattavan suuri Kiinassa vuosina 1850-1864 kayty kapina tai sisallissota. Taiping-kapinassa kristilliset tai kristinuskosta vaikutteita saaneet kumoukselliset pyrkivat syrjayttamaan hallitsevan Qing-dynastian . Kapinaan vaikuttaneet syyt olivat moniulotteisia, ja sita voidaan pitaa esimerkiksi perinteisena Kiinan sisaisena valtakamppailuna, kolonialismin vastaisena reaktiona tai yhtena Kiinan ensimmaisista moderneista vallankumouksellisista liikkeista. ^[9]

Taiping-kapinaa ei voida yksiselitteisesti nimeta osaksi kristillisen kommunismin traditiota. Esimerkiksi tulkinnat kapinallisten uskonnollisen vakaumuksen luonteesta vaihtelevat suuresti sita tutkineiden historioitsijoiden keskuudessa. Kapinallisten kristinuskoa on luonnehdittu esimerkiksi kristinuskon varittamaksi kiinalaiseksi kansanuskonnoks i, totalitaariseksi poliittiseksi liikkeeksi, vaaristyneeksi protestanttisen kristinuskon virhetulkinnaksi tai kristinuskoon lahes taysin liittymattomaksi uususkonnoksi. Lisaksi osan tutkijoista mukaan uskonto oli vain marginaalinen osa kapinaan liittyneita motiiveja. ^[9]

Samalla Taiping-kapinassa kuitenkin esiintyi useita niista piirteista, joita myohemmin on liitetty kristilliseen kommunismiin. Taiping-kapinaan esimerkiksi liittyi selkeasti kristillinen elementti, silla se sai vahintaan inspiraatiota kristinuskosta, Raamatusta ja johtohahmojensa uskonnollisista kokemuksista. Siihen liittyi myos useita kommunismiin liitettavissa olevia piirteita. Liike esimerkiksi muodosti vallitsevasta yhteiskuntajarjestyksesta radikaalisti eroavan yhteison, joka myos pyrki luomaan uudenlaisen yhteisollisen talousjarjestelman. Sen tarkein kannattajapohja myos oli vahavarainen tyovaesto ja talonpoikaisto. Lisaksi aiemmista kiinalaisista talonpoikaiskapinoista Taiping-kapina erottautui ainakin siten, etta se ei pyrkinyt oikeuttamaan asemaansa perinteiseen kiinalaiseen tapaan Taivaan mandaatin ja siita johdettavan keisarivallan kautta. Sen sijaan liike esitti uusia ja kiinalaiselle kulttuurille aiemmin vieraita perusteita vallankayttonsa oikeutukseksi. ^[9]

Kristillista kommunismia muistuttavan poliittisen aatteen ensimmaisia varsinaisia kannattajia saattaa olla Leo Tolstoi. Tolstoi kannatti elamansa viimeisina vuosina omintakeista uskonnollis-poliittista oppia, johon kuului kristillisesti perusteltu askeettinen elamantapa, kasvisruokavalio, vakivallaton vastarinta vallanpitajia vastaan, modernin yhteiskunnan vastustus seka venalaisen talonpoikaiskulttuurin ihannointi. Tolstoin aatetta on kuvailtu useimmiten kristilliseksi anarkismiksi , koska siina korostui vallanpitajien ja valtiovallan vastaisuus. Kuitenkin Tolstoi voidaan myos nahda osana kristillisen kommunismin aatehistoriaa. Esimerkiksi Vladimir Lenin myos piti Tolstoita venalaiselle kommunismille tarkeana hahmona. Lenin kuitenkin tulkitsi Tolstoin kristilliset nakemykset harhapoluiksi taman muuten ansiokkaana pitamassaan ajattelussa. ^[10]

Kristinuskon ja kommunismin valisesta yhteydesta kaytiin satunnaista keskustelua myos Neuvostoliiton alkuvuosina bol?evikkkien keskuudessa. Neuvostovallan vakiinnuttaminen syrjaseuduilla osoittautui aika ajoin ongelmalliseksi. Yleisesti uskonnonvastaisista asenteistaan huolimatta eraat neuvostojohtajat uskoivat, etta haja-asutusalueiden talonpoikasvaeston kristillisia asenteita voitaisiin kayttaa hyodyksi, kun naita yritettiin saada neuvostovallalle uskollisiksi. Jopa Vladimir Leninin tiedetaan ehdottaneen kommunistiseen puolueeseen kuulumattomista ja uskonnoltaan kristityista talonpojista koottujen neuvostojen perustamista. Kyseisten neuvostojen tarkoitus olisi ollut luoda paikallisvaetolle helposti lahestyttava mutta silti neuvostohallinnolle uskollinen kanava, jonka avulla voitaisiin vakiinnuttaa uutta hallintoa. Toisaalta, vaikka keskustelua kommunistivallan ja kristinuskon valisesta yhteydesta kaytiin, oli tama keskustelu usein marginaalista ja sen vaikutus Neuvostoliiton politiikkaan vahaista. Yleisesti Neuvostoliiton poliittista elamaa leimasi pikemmin kristinuskon vastaisuus kuin uskonnon kanssa tehtava yhteistyo. ^[11]

Vaikka kristillinen kommunismi ei missaan maailmankolkassa ole saavuttanut huomattavan laajaa suosiota, on kristinuskoa ja kommunismia eri tavoin yhdistelevia ajatussuuntia tai yksittaisia teoreetikkoja esiintynyt satunnaisesti myos nykyaikana.

Esimerkiksi Etela-Koreassa jonkin verran suosiota saavutti Korean sodan jalkeen niin kutsuttu minjung-teologia . Aatesuunta yhdistelee ajatuksia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja kristinuskosta. Toisaalta myos Pohjois-Korean diktaattori Kim Il-sungilla oli lukuisia yhteyksia kristillisiin yhteisoihin ennen hanen valtaannousuaan ja han myos satunnaisesti esitti myonteisiksi tulkittavia lausuntoja kristinuskosta. ^[12]

Euroopassa kommunistivallan levittya Ita-Eurooppaan, pyrkivat myos kristilliset yhteisot jatkamaan toimintaansa, tosin aiempaa pienimuotoisemmin ja usein sorrettuina tai vainottuina. Paikoin kristinusko myos haki yhteyksia kommunistisiin vallanpitajiin ja saavutti talla jonkin verran toimintavapauksia. Esimerkiksi Ita-Saksassa muodostettiin vasemmistolaisia protesstanttisia seurakuntia, jotka tulkitsivat Raamattua poliittisesti kommunistivallalle myotamielisella tavalla ja sisallyttivat myos jumalanpalveluselamaansa kommunismista lainattuja elementteja ja tyovaenlauluja. Virallisesti kristinuskon ja marxilaisen kommunismin valinen dialogi oli itablokin maissa kuitenkin yleisesti kiellettya. ^[13]

• Kristillinen sosialismi
• Uskonnollinen kommunismi
• Kristillinen vasemmisto