Kosovon kriisin neuvotteluratkaisu tuli valttamattomaksi kriisin karjistyttya sodaksi Naton ja serbijohtoisen Jugoslavian liittoarmeijan valilla maaliskuussa 1999 Naton lentokoneiden aloitettua Serbian pommitukset. Sotaa ennen serbijoukot olivat lisanneet sotilaallista otettaan Kosovossa. Tama oli johtanut massiiviseen albaanitaustaisen vaeston pakoon ymparoiviin maihin.

Neuvottelut kaytiin Suomen silloisen presidentin Martti Ahtisaaren johdolla 4. toukokuuta - 3. kesakuuta 1999 . ^[1]

Paaartikkeli: Naton pommitukset Jugoslaviassa

EU:n kevaan 1999 puheenjohtajamaa Saksa liittokansleri Gerhard Schroderin johdolla oli kaynyt jo huhtikuussa taustakeskusteluja mm. Venajan kanssa. Venajan erikoislahettilas Viktor T?ernomyrdin kavi talloin tuloksettomia neuvotteluja Belgradissa Jugoslavian serbipresidentin Slobodan Milo?evi?in kanssa, joka johti Venajan lahentymiseen lannen kanssa. Venajan puolella lanteen suuntautumisessa oli T?ernomyrdinin mukana lisaksi sisaministeri Sergei Stepa?in . ^[2]

Samaan aikaan YK :n paasihteeri Kofi Annan oli nimittanyt YK:n Kosovon erityislahettilaiksi Ruotsin entisen paaministerin Carl Bildtin ja Slovakian ulkoministeri Eduard Kukanin , joiden kaytannon rooli jai avoimeksi. Yhdysvallat ja erityisesti maan ulkoministeri Madeleine Albright ei halunnut YK:lle johtavaa roolia rauhanhieronnassa pelaten Milo?evi?in kykya manipuloida YK:n edustajia. Talloin paadyttiin Yhdysvaltain ja Venajan edustajien valisissa neuvotteluissa 4. toukokuuta Washingtonissa pyytamaan presidentti Martti Ahtisaarta rauhanvalittajaksi. Ahtisaari oli juuri ilmoittanut jattaytyvansa tavoittelemasta toista kautta Suomen presidenttina. Lisaksi hanella oli hyvat naytot Namibian rauhanprosessissa. Yhdysvallat ja Venaja ottivat keskusteluun mukaan liittokansleri Schroderin koskien presidentti Ahtisaaren roolia ^[2]

Ahtisaari tapasi liittokansleri Schroderin 7. toukokuuta Hannoverissa pidetyssa kokouksessa. Seuraavalla viikolla 10.-11. toukokuuta Helsingissa vieraili Ranskan presidentti Jacques Chirac . Keskustelut kahden vahvan EU-maan johtajan kanssa antoivat Ahtisaarelle vahvan pohjan aloittaa neuvottelut. ^[2]

Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Strobe Talbott ja Venajan erityisedustaja Jugoslaviassa Viktor T?ernomyrdin matkustivat Helsinkiin, jossa neuvottelut kaytiin presidentti Ahtisaaren johdolla presidentinlinnassa ja Mantyniemen edustustiloissa. Ahtisaaren johdolla neuvotteluissa haettiin konkretiaa, jollaisiksi nousi kaksi asiantuntijaryhmaa - toinen ratkomaan serbien vetaytymista Kosovosta ja toinen pakolaisen paluuta Kosovoon. Taman vaiheen tuloksena nahtiin "raamit, joiden puitteissa kompromissia voitiin alkaa hakea". ^[2]

Presidentti Ahtisaari loi taustavoimakseen asiantuntijaryhman, johon kuuluivat:

• neuvonantaja Alpo Rusi presidentin kansliasta ,
• kansliapaallikko Jaakko Kalela presidentin kansliasta,
• erityisavustaja Matti Kalliokoski presidentin kansliasta,
• erityisavustaja Timo Pesonen presidentin kansliasta,
• osastopaallikko Pertti Torstila ulkoministeriosta ,
• kontra-amiraali Juhani Kaskeala puolustusministeriosta ,
• prikaatinkenraali Kari Rimpi puolustusministeriosta ja
• everstiluutnantti Lauri Ovaska puolustusministeriosta.

Suomalaisten tyonjakona oli sotilaiden keskittyvan serbijoukkojen vetaytymiseen ja kansainvalisten joukkojen saapumiseen, ulkoministerion edustajan EU-suhteisiin ja presidentin kanslian edustajien neuvottelustrategiaan. Taman jalkeen Ahtisaari tapasi 14. toukokuuta YK:n paasihteeri Annanin Hollannin Noordwijkissa , jossa selvitettiin YK:n ja Naton valisia ristiriitoja. ^[3] Seuraavana paivana 15. toukokuuta Ahtisaari tapasi viela Hollannin paaministerin Win Kok in ja sunnuntaina 16. toukokuuta Norjassa ETYJin puheenjohtajan, Norjan ulkoministeri Knut Vollebaekin . ^[4]

Palattuaan Helsinkiin Ahtisaari tapasi siella liittokansleri Schroderin. Talloin EU:n puheenjohtamaan roolissa Schroder antoi tayden tukensa Ahtisaaren mahdolliselle sovittelijan tehtavalle sanoessaan " Olemme vakuuttuneita Suomen tasavallan presidentin argumentointikyvysta ja neuvottelutaidoista, josta on jo useita esimerkkeja ja toivomme tata pohjalta paasevamme hyvaan tulokseen. " ^{[5] [2]}

Neuvotteluja Ahtisaaren, Talbottin ja T?ernomyrdinin kesken jatkettiin sen jalkeen viela Helsingissa presidentinlinnassa. Helsingin kolmikantaneuvottelujen jalkeen T?ernomyrdin lensi Belgradiin tapaamaan Milo?evi?ia. Ahtisaari tapasi T?ernomyrdinin heti sen jalkeen Moskovassa , jossa T?ernomyrdin toi esille tiedon Milo?evi?in asenteen pehmenemisesta. ^{[6] [2]}

Moskovan jalkeen Ahtisaari siirtyi Tukholmaan , jossa han informoi paasihteeri Annania neuvottelutilanteesta ja samalla sopi tehtavakentasta YK:n Kosovo-lahettilaan Bildtin kanssa. ^[7] Sen jalkeen Ahtisaari palasi Moskovaan, jossa 26. ja 27. toukokuuta kaytiin pitkat neuvottelut Stalinin huvilalla. ^[8] Mukana Venajalta oli mukana ulkoministeri Igor Ivanov ja Venajan sotilasedustajat. Keskusteluissa oli pohjana kolme eri paperia, joista yksi oli amerikkalaisten, yksi suomalaisten ja yksi venalaisten laatima. Lopullinen paperi oli muokattu versio amerikkalaisesta paperista. Viimeiset valmistavat neuvottelut kaytiin Saksassa Petersbergissa 1. kesakuuta. Viimeisena ongelmana amerikkalaisten ja venalaisten valilla oli rauhanturvaoperaation joukkojen kokoonpano. Lopulta asiassa paastiin ratkaisuun. ^[2]

Ennen kuin Ahtisaaren johtama valtuuskunta matkusti Belgradiin pyrittiin varmistamaan etukateen Milo?evi?in suopeus neuvotteluille ja rauhanehdoille. Ruotsalainen liikemies Peter Castenfelt toimitti Milo?evi?ille tiedon tulevista rauhanehdoista. Castenfelt oli toiminut Venajan huippujohdon luottomiehena aiemmissa diplomaattisissa yhteydenotoissa. ^[2]

Presidentti Ahtisaari ja erikoislahettilas T?ernomyrdin matkustivat seurueineen 2. kesakuuta Belgradiin neuvottelemaan sodan lopettamisesta Jugoslavian serbipresidentti Milo?evi?in kanssa. Neuvottelut alkoivat valittomasti Ahtisaaren ja T?ernomyrdinin saavuttua Belgradiin. Ahtisaari kertoi Milo?evi?ille, etta hanella on mukana selkeat ehdot, jotka kansainvalinen yhteiso on hanelle asettanut. Milo?evi?in puoli tuntia kestaneen puheen jalkeen Ahtisaari korosti, etta ehdoista ei enaa neuvotella. Ne ovat muuttumattomat. Niiden mukaan kaikkien serbijoukkojen oli vetaydyttava Kosovosta. ^[9]

Milo?evi? kutsui saman iltana koolle hallituksen ja parlamentin ylimaaraiseen istuntoon. Seuraavana aamuna kahden neuvotteluistunnon jalkeen Milo?evi? ilmoitti Jugoslavian suostuvan ehtoihin. ^[10] Taman jalkeen Ahtisaari ja T?ernomyrdin seurueineen poistuivat Belgradista. Ahtisaari matkusti suoraan Kolniin , jossa oli kaynnissa EU:n huippukokous liittokansleri Schroderin johdolla. Siella Ahtisaari otettiin vastaan suurena sankarina. ^[11]

Neuvottelut johtivat Naton pommitusten loppumiseen ja sotatoimien loppumiseen 10. kesakuuta 1999. ^[2]