Kookospalmu
(
Cocos nucifera
) on
palmukasveihin
(Arecaceae) kuuluva kasvi. Se on
Cocos
-
suvun
ainoa
laji
. Kookospalmu on suuri, jopa 40 metrin pituiseksi kasvava, trooppisten seutujen
puu
, joka on tunnettu
hedelmastaan
?
kookospahkinasta
.
Kookospalmun hedelma eli kookospahkina.
Kookospalmun runkoa.
Kookospahkina
Kookospalmun runko on haaraton, ja lehdet lahtevat tahtimaisesti yhdesta pisteesta.
Lehdet
kasvavat 4?5,5 m pitkiksi. Ensimmaisen vuoden ajan ne ovat ehytlaitaisia, sitten niihin muodostuu
lehdykoita
, joista tulee 5 cm leveita ja jopa 150 cm pitkia. Yksi lehti viherioi noin 2,5 vuotta, ja lehvastossa on yhtaikaa 30?35 vihreaa lehtea. Taysikasvuisessa palmussa jokaiseen lehtihankaan kehittyy
kukinto
. Hede- ja emikukkia on samassa kukinnossa. Kukinto on 1?1,5 m pitka
tahka
, jossa on 40?60 kukkavartta, jokaisen juuressa on 1?3 emikukkaa ja niiden ylapuolella satoja hedekukkia.
[2]
Kookospalmun hedelma on rakenteellisesti
luumarja
eika aito
pahkina
. Hedelmassa on kova ja ohut kuori eli
eksokarppi
, jonka alla on kuituinen
mesokarppi
ja kova
endokarppi
eli luumarjan ”kivi”. Kovan endokarpin sisalla on yksi erittain suuri
siemen
, jonka keskella on
nestetta
ja reunoilla vaalea
siemenvalkuainen
eli endospermi.
[3]
Kookospalmu on 40-vuotiaana tyypillisesti 20 metria korkea, ja 80 vuodessa se voi kasvaa 40 m korkeaksi. Lehvaston halkaisija on 8?9 metria.
[2]
Kookospalmu on kotoisin Kaakkois-Aasian rannikoilta (
Malesia
,
Indonesia
,
Filippiinit
ja
Melanesia
). Uskotaan, etta sen luonnonmuodot ovat levinneet
merivirtojen
mukana jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin sita viljellaan laajasti tropiikissa ja subtropiikissa paivantasaajan molemmin puolin 23. leveyspiirille asti. Sita tavataan myos taman vyohykkeen ulkopuolella, missa se myos kukkii, mutta pahkinat eivat kypsy normaalisti.
[2]
Kookospalmu on mainittu
intialaisissa
dokumenteissa jo ennen ajanlaskumme alkua, mutta lansimaissa se pysyi kuitenkin pitkaan tuntemattomana.
Marco Polo
kuvailee taman faaraonpahkinaksi nimeamansa kasvin hedelmaksi, joka on taytelaisen makuinen, makeaa kuin
sokeri
ja valkoinen kuin
maito
kohdatessaan sen
Jaavalla
1200-luvulla.
Vasco da Gama
mainitsee kookoksen matkakertomuksessaan vuonna 1497
Mosambikin
saarella. Luultavasti arabit toivat kookoksen
Afrikan
pohjoisosiin jo paljon ennen kuin se kotiutui
Eurooppaan
.
lahde?
Lontoon Victoria & Albert -museossa on vuodelta 1580 oleva saksalainen kookospahkinapikari, jossa tyhjaksi koverrettuun kookospahkinan kuoreen (endokarppiin) on laitettu hopeiset vanteet ymparille seka koristeellinen hopeinen jalka.
[4]
Kookospalmun runko kasvaa suoraan osittain mullan sisalla olevasta kookospahkinasta, ja kaartuvat lehdet nousevat kuituisesta, vaaleanruskeasta tupesta. Multa pidetaan jatkuvasti kosteana, ja kasvia lannoitetaan miedolla, nestemaisella huonekasvilannoitteella kahden viikon valein kevaasta kesaan. Kookospalmua voi pitaa huonekasvina vain rajallisen ajan, silla kasvaakseen hyvin se tarvitsee paljon lampoa ja korkean ilmankosteuden, joita on yleensa vaikea jarjestaa. Kasvia ei kannata yrittaa lisata kotioloissa.
[5]
- ↑
ITIS
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
Edward Chan & Craig R. Elevitch:
Cocos nucifera
(coconut)
(pdf)
Species Profiles for Pacific Island Agroforestry
. 2006. Viitattu 17.8.2013.
- ↑
Lim, Tong Kwee:
Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits
, s. 303?307. Springer, 2012.
ISBN 978-90-481-8661-7
.
(englanniksi)
- ↑
Tankard
V & A Museum. Viitattu 17.8.2013.
- ↑
Kookospalmu
Huonekasvit.fi.
Arkistoitu
27.9.2013. Viitattu 17.8.2013.