Koeputkihedelmoitys.
Koeputkihedelmoitys
eli
IVF
(
engl.
in vitro fertilisation
) on
hedelmoityshoitomenetelma
, jossa naisen
munasolu
hedelmoitetaan miehen
siittioilla
elimiston ulkopuolella.
Koeputkihedelmoitys kehitettiin alun perin auttamaan naisia, joiden
hedelmattomyyden
syyna oli
munanjohdinten
vaurio. Nykyaan koeputkihedelmoitysta kaytetaan muissakin hedelmattomyytta aiheuttavissa tiloissa, kuten
endometrioosissa
tai selittamattomassa hedelmattomyydessa. Hoidon onnistumisen edellytyksina on hedelmoittymiskykyinen munasolu, siittioita seka
kohtu
, joka pystyy kantamaan
raskauden
.
Ensimmainen koeputkilapsi syntyi 1978. Vuonna 2018 esitettiin arvio etta maailmassa olisi 40 vuoden aikana syntynyt yhteensa 8 miljoonaa koeputkilasta.
[1]
Koeputkihedelmoityshoitojen onnistumiseksi naisen munasarjojen tulee tuottaa yhden kierron aikana useita kypsia
munasoluja
. Tata tarkoitusta varten naiselle annetaan pistoksina hormoneja, jotka on eristetty raskaana olevien (
istukkahormoni
eli hCG) tai vaihdevuodet ohittaneiden naisten (FSH/hMG) virtsasta tai tuotettu laboratoriossa. Kypsyneet munasolut kerataan neulalla emattimen kautta tehtavassa munarakkulapunktiossa. Munasolut hedelmoitetaan maljalla miehen siittioilla ja hedelmoittyneiden munasolujen annetaan yleensa kasvaa kahdeksansoluisiksi
alkioiksi
. Nain saaduista alkioista valitaan yksi tai enintaan kaksi kohtuun siirrettavaksi. Useamman alkion siirto lisaa riskia monisikioraskauteen, mika voi vaarantaa syntyvan lapsen terveyden. Jos nainen haluaa, ylijaaneet alkiot voidaan pakastaa nestetypella myohempaa kayttoa varten. Pakastusta kayttamalla naisen ei tarvitse kayda uudestaan lapi IVF-hormonihoitoja ja munasolujen keraysta, jos raskaus ei ala tai jos ensimmaisen lapsen jalkeen toivotaan uutta raskautta.
[2]
Raskausprosentti yhta IVF-hoitokiertoa kohti on noin 20?35 prosenttia ja ns. lapsi kotiin -prosentti jonkin verran alhaisempi. Naisen ika vaikuttaa koeputkihedelmoityksen onnistumiseen. Yhdysvalloissa v. 2002 alle 35-vuotiaista naisista elavan lapsen synnytti 37 prosenttia yhta IVF-hoitokiertoa kohti, jos kaytetaan naisen omia munasoluja. 42-vuotiailla naisilla vastaava luku oli 4 prosenttia.
[3]
Monisoluinen
alkio
eli
blastokysta
.
Koeputkihedelmoityshoitoihin liittyy erilaisia riskeja, jotka harvinaisuudestaan huolimatta saattavat olla toisinaan vaarallisia. Ulkomailla tehtyjen tutkimusten mukaan hoitoja saavilla naisilla esiintyy 1,5?8,3 prosentissa hoitosykleista erilaisia komplikaatioita. Suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei ole, mutta
Stakes
on seurannut hedelmoityshoitojen maaraa ja tehoa vuodesta 1992 ja kerannyt systemaattisesti tietoa niiden aiheuttamista komplikaatioista vuodesta 2001 alkaen.
[4]
Munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtyma (
engl.
ovarian hyperstimulation syndrome, OHSS
) on koeputkihedelmoityshoitojen yleisin komplikaatio. Oireyhtymassa naisen elimisto reagoi liian voimakkaasti munasolujen kypsyttamiseksi annettuihin hormonihoitoihin, ja laukaisevana tekijana pidetaan
istukkahormonipistosta
tilanteessa, jossa elimiston
estrogeenipitoisuudet
ovat liian suuria. Oireet alkavat yleensa muutamasta paivasta viikkoon istukkahormonipistoksen jalkeen, mutta toisinaan saattaa olla vaikeaa erottaa taudin lieva muoto normaaleista hormonien aiheuttamista vaikutuksista. Yleisimmat oireet ovat vatsan turpoaminen, painonnousu, vatsakivut ja hengenahdistus.
[4]
Munasarjojen stimuloinnin aikaiset elimiston korkeat estrogeenipitoisuudet altistavat
veritulppien
syntymiselle. Riskia nostavat ennestaan munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtyman kehittyminen ja alkava
raskaus
. Vaikeaan hyperstimulaatio-oireyhtymaan liittyy veritulppakomplikaatioita 2,4?10 prosentissa sairaustapauksista. Veritulpan hoitona kaytetaan
hepariinia
, joka on turvallinen laake raskauden aikana.
[4]
Koeputkihedelmoityksen kehitys perustui kiinalais-amerikkalaisen biologin
Min Chueh Changin
1930?1970-luvuilla tekemiin tutkimuksiin koeputkihedelmoityksista nisakkailla. Chang todisti tekniikan toimivuuden vuonna 1959 hedelmoittamalla mustan kaniinin munasolun toisen mustan kaniinin siittioilla ja siirtamalla alkiot valkoisen kaniinin kohtuun, minka seurauksena kaniini synnytti terveen mustan poikueen.
[5]
Brittilaiset tiedemiehet
Patrick Steptoe
ja
Robert G. Edwards
jatkoivat IVF-menetelman kehittamista toimivaksi ihmisilla, ja ensimmainen koeputkihedelmoityksella aikaansaatu lapsi,
Louise Brown
, syntyi Englannissa
25. heinakuuta
1978
.
[6]
Suomessa koeputkihedelmoityshoidot aloitettiin yli kolmekymmenta vuotta sitten, ja ensimmaiset lapset syntyivat vuonna 1984.
[4]
Nykyaan noin kolme prosenttia Suomessa vuosittain syntyvista lapsista on saanut alkunsa koeputkihedelmoityshoidolla. Muut Pohjoismaat ovat esittaneet samansuuntaisia lukuja. Hedelmoityshoitoja tarjotaan Suomessa seka julkisella sektorilla etta yksityisilla klinikoilla.
[7]
- ↑
More than 8 million babies born from IVF since the world's first in 1978
European Society of Human Reproduction and Embryology, 2018
- ↑
eMedicine. Petrozza, J.C.:
Assisted Reproduction Technology.
(Sivu luettu 3.3.2007)
- ↑
Current Medical Diagnosis and Treatment (2006). Lange, 45th edition, s.748-50.
ISBN 0-07-147177-4
.
- ↑
a
b
c
d
Jokimaa, V. (2006). "Koeputkihedelmoityshoitojen valittomat komplikaatiot." Katsaus. Duodecim 122(4):434-40.
- ↑
Roy O. Greep:
Min Chueh Chang: Biographical Memoirs
National Academy of Sciences. Viitattu 3.2.2008.
(englanniksi)
- ↑
Steptoe, P.C., Edwards, R.G. (1978). "Birth after the reimplantation of a human embryo." Lancet 2(8085):366.
PMID 79723
.
- ↑
Tiitinen, A.: Lapsettomuus - laajeneva ongelma?
Duodecim
, 2002, nro 118(5), s. 493-494.