Klooripromatsiini
Systemaattinen ( IUPAC ) nimi
3-(2-kloori-10 H -fenitiatsin-10-yyli)- N , N -dimetyyli-propan-1-amiini
Tunnisteet
CAS-numero	50-53-3
ATC-koodi	N05 AA01
PubChem CID	2726
DrugBank	APRD00482
Kemialliset tiedot
Kaava	C 17 H 19 N 2 Cl S
Moolimassa	318,86 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyotyosuus	oraalinen, 30–50 %
Metabolia	hepaattinen
Puoliintumisaika	16–30 h
Ekskreetio	biliaarinen ja renaalinen
Terapeuttiset nakokohdat
Raskauskategoria	C – vain jos hyodyt aidille ovat suuremmat kuin haitat sikiolle
Reseptiluokitus	Reseptilaake
Antotapa	Oraalinen , intramuskulaarinen , intravenoosinen

Klooripromatsiini (alun perin kauppanimella Largactil, Suomessa: Klorproman ; muualla: Klorazin Klotsin, Psykozin, Psylactil ja Yhdysvalloissa Thorazine ) on fentiatsiineihin kuuluva tyypillinen eli ensimmaisen polven neurolepti . Se on alun perin nukutusaineeksi kehitetty laakeaine, joka korvasi insuliinishokkien kayton psykoosipotilaiden hoidossa.

Klooripromatsiini kehitettiin alun perin leikkausten yhteydessa kaytettavaksi nukutusaineeksi. Ainetta valmistettiin ensimmaista kertaa 11. joulukuuta 1950, ja se oli ensimmainen laake, joka vahensi psykoottisuutta.

Klooripromatsiinia edelsi 1930-luvulla kehitetty prometatsiini , myos fenotiatsiinijohdannainen , jolla oli todettu rauhoittavia ja antihistamiinisia vaikutuksia, mutta se ei itsessaan ollut kyllin vahva kaytettavaksi varsinaisena nukutuslaakkeena . Sita kaytettiin jonkin verran nukutuksen esilaakityksessa, mutta tama ei varsinaisesti tuottanut tulosta.

Prometatsiinin heikon vaikutuksen vuoksi paremman rauhoittavan laakkeen kehittely jatkui etsimalla sita fentiatsiiniryhmasta.

Vuonna 1950 ranskalainen Rhone-Poulenc -yhtion kemisti Paul Charpentier kehitti sarjan fenotiatsiinijohdannaisia yhdisteita. Niista sopivimmaksi valikoitui joulukuun 11. paivana yhdiste, joka kantoi aluksi nimea RP4560 , ja joka nimettiin myohemmin klooripromatsiiniksi .

Klooripromatsiinilla suoritettiin elainkokeita rotilla. Laake teki elaimet passiivisemmiksi ja valinpitamattomiksi ympariston vaara- ja hairiotekijoiden suhteen. Ihmiskokeissa vuonna 1951 klooripromatsiinin todettiin aiheuttavan sedaatiota ilman nukahtamista.

Ensimmainen julkistettu kaytannon koe suoritettiin vuonna 1951 pariisilaisessa mielisairaalassa, jossa 38 psykoottiseen potilaaseen injisoitiin klooripromatsiinia. Muutos oli dramaattisesti myonteinen. Potilaiden psykoottisuus vaheni, ja nama kykenivat kommunikoimaan ja ajattelemaan itsenaisesti.

Henri Laborit kokeili klooripromatsiinin myrkyllisyytta ruiskuttamalla sita (varsin ilmeisesti laskimoon) toiseen laakariin. Koeluontoinen ruiske annettiin vuoden 1951 marraskuussa, noin kaksi vuotta sen jalkeen, kun Laborit oli aloittanut kokeilut antihistamiineilla seka fentiatsiineilla . Ruiskeen saatuaan laakari meni vessaan ja pyortyi siella. ^[1]

Myohemmin oivallettiin suonensisaisen laakeruiskutuksen aiheuttavan radikaalia verenpaineen alentumaa, mika saattaa johtaa myoskin potilaan pyortymiseen. Tasta syysta fentiatsiiniruiskeet tulee leikkaussalikayttoa lukuun ottamatta antaa lihaksensisaisesti.

Myohemmin klooripromatsiinin osoittauduttua erittain hyvin toimivaksi akuuttivaiheen psykoosilaakkeeksi se syrjaytti insuliinishokkihoidon -, sahkovirtahoidon ja lobotomialeikkaukset , joista jalkimmaisten todettiin aiheuttavan pysyvia aivovaurioita .

Nykyisin klooripromatsiini on kansainvalisesti edelleen kaytossa, kuten sen kanssa samaan ryhmaan kuuluvat levomepromatsiini ja promatsiinikin , mutta uudemmat, toisen polven psykoosilaakkeet , kuten olantsapiini , ketiapiini ja risperidoni , ovat suuremmaksi osaksi syrjayttaneet ne. Suomessa tuotteen myynti on toistaiseksi lopetettu, erityiskayttoa lukuun ottamatta. ^[2]

Klooripromatsiinia kaytetaan paaasiallisesti skitsofrenian hoidossa, ja sita voidaan kayttaa myos kaksisuuntaista mielialahairiota sairastavien vaikeiden maniajaksojen hoidossa. Klooripromatsiini tehoaa myos tahdosta riippumattomaan hikkaan ja eri syista johtuvaan oksenteluun .

Klooripromatsiinia annostellaan aloitusannoksena 25–50 mg kolmasti vuorokaudessa ja nostetaan annosta tarpeen mukaan. Vaikeista psykooseista tai maniasta karsiville potilaille sairaala-annostus saattaa olla jopa 800 mg vuorokaudessa eriin jaettuna .

Klooripromatsiinia on myos kaytetty katkaisemaan LSD -trippi. Nain tehtiin muun muassa vuonna 1969 Woodstock -festivaaleilla, jossa laakari antoi useille ” pahan tripin ” eli ikavan, painajaisen omaisen kokemuksen saaneille Thorazine a tripin katkaisemiseksi. ^[3] Sita on myos kaytetty totuusseerumina . ^[4]

Klooripromatsiinin yleisia haittavaikutuksia ovat ekstrapyramidaalioireet ( parkinsonismi eli vapina ja jahmeys; tardiivi dyskinesia eli mm. pakkoliikkeet etenkin kasvojen alueella; kyvyttomyys pysya paikoillaan ; dystonia ^[5] eli lihasnykaykset ja virheasennot) seka verkkokalvorappeuma , matala verenpaine ja siita johtuva huimaus (varsinkin ylos noustessa), sumea nako, tukkoinen nena, heikotus, vasymys etenkin alussa, uneliaisuus, suun kuivuminen, suolen toiminnan heikentyminen seka lisaantynyt hikoilu ja syljen eritys ^[6] .

Harvinaisempia oireita ovat virtsaamiskipu tai -vaikeudet, kosketusallergia , valoyliherkka iho (voi aiheuttaa valoihottumaa ja ihon palamista), seksuaalinen toimintahairio , lihominen , rintojen arkuus , suurentuminen tai maito vuoto (myos miehilla) ja kuukautis hairiot ^[6] .

Harvinaisia haittavaikutuksia ovat sydankohtaus , pahanlaatuinen neuroleptioireyhtyma , sydamen QT-ajan pidentyminen, sydamen kaantyvien karkien kammio tihealyontisyys ( Torsades de Pointes ), silmien tai ihon kellertavyys (johtuu sappi kierron ongelmista), kivulias kestoerektio , kudosten tai elinten varjaytyminen tummaksi, jyvassolu kato, neutrofiilien vahentyminen, muiden valkosolujen vahentyminen, matala ruumiinlampo , nakoongelmat, auringonpistos (valoherkasta ihosta johtuen) ja valonarkuus ^[6] .

Ajokyky voi heikentya huimauksen ja vasymyksen takia ^[7] .

Klooripromatsiini salpaa D ₂ - dopamiini reseptoreita ja muskariini reseptoreita (muskariini on psykedeeli sienimyrkky ). Klooripromatsiinin rauhoittava vaikutus perustuu ilmeisesti dopamiinireseptoreiden salpautumiseen, jolloin aktiivisuus ja aggressiivisuus vahenevat.

Suun kautta annosteltuna klooripromatsiinin huippupitoisuus veressa saavutetaan 2–4 tunnissa, ja sen maara puoliintuu noin 30 tunnissa. Klooripromatsiinia kertyy elimistossa enemman aivoihin kuin verinesteeseen .

Klooripromatsiini poikkeaa molekyylirakenteeltaan promatsiinista siten, etta yksi sen kahdestakymmenesta vetyatomista on korvautunut klooriatomilla .

• Laakelaitos: Klooripromatsiini ( Arkistoitu ? Internet Archive)

• KEGG: Chlorpromazine (englanniksi)
• ChemBlink: Chlorpromazine (englanniksi)

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.