|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Kirkon erityisnuorisotyossa
yhdistyvat
kasvatus
ja
diakonia
. Siina toimitaan niiden lasten, nuorten ja perheiden kanssa, jotka tarvitsevat elamassaan erityista tukea. Tyossa pyritaan myos luomaan uusia toimintatapoja lasten, nuorten ja heidan perheidensa tukemiseksi.
Erityisnuorisotyossa jalkaudutaan arkeen, kohdataan ihmisia ja tarvittaessa haetaan heille tukitoimia ja ohjataan yhteiskunnan tarjoamaan apuun.
Kirkon erityisnuorisotyolle on laadittu vuonna 2007 strategia "Lasnaolon nuorisotyo ? Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityisnuorisotyon missio, visio ja strategia 2015".
[1]
Strategia auttaa seurakuntia arvioimaan ja kehittamaan toimintaansa seka laatimaan oman strategiansa. Tata edellinen kirkon erityisnuorisotyon strategia on vuodelta 1994. Erityisnuorisotyontekijoita on luterilaisessa kirkossa noin 120. Tyota on tehty vuodesta 1967 lahtien.
[2]
Erityisnuorisotyon tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen silloin, kun lapsen ja nuoren elamassa nakyy oireilua. Mahdollisimman monia pyritaan auttamaan, kun ongelmat ovat viela suhteellisen pienia. Erityisnuorisotyo on myos rinnalla olemista arjessa, ohjaaja on eraanlainen tukihenkilo.
Kirkon erityisnuorisotyon strategian
(
Arkistoitu
? Internet Archive) mukaan tulevaisuuden haaste on suvaitsevaisuuden ja positiivisen vuorovaikutuksen lisaaminen erilaisten etnisten ja monikulttuuristen nuorisoryhmien valilla.
Tyossa korostuu nykyaan entista enemman perhekeskeisyys. Etenkin varhaisen puuttumisen kannalta on tarkeaa ottaa huomioon koko perhe, koska se on lapsen ja nuoren tarkein kasvuymparisto. Suurin osa erityisnuorisotyossa kohdattavista nuorista asuu viela kotona. Kirkkohallituksen organisaatio muutos, jossa kasvatus- ja nuorisotyon yksikko seka perhetyon yksikko yhdistettiin vuoden 2012 alusta Kirkon kasvatus- ja perhetyon yksikoksi tukee kokonaisvaltaista ja pitkajanteista kohtaamista.
Erityisnuorisotyon haasteena on nopea reagointi seka nuorten kanssa etta erilaisissa yhteistyoverkostoissa. Ohjaajat ovat usein kumppaneina monenlaisissa nuorisoprojekteissa. Erityisnuorisotyosta on tullut nuorisotyon uusien toimintatapojen kehittaja. Monet erityisnuorisotyossa kehitellyt menetelmat ovat jo siirtyneet osaksi "tavallista" varhaisnuoriso- ja nuorisotyota.
Kasvua haittaavia hairiotekijoita kasautuu yha nuoremmille. Uudenlaisia hairioita ovat muiden muassa nettisyrjaytyminen, yksinaistyminen ja taitamattomuus ja kyvyttomyys sosiaalisissa taidoissa.
Nettisyrjaytymisessa on kyse siita, etta nuorella eri syista ei ole kaytossaan internetia eika han myoskaan opi kayttamaan sita. Nettitaitojen puuttuminen hankaloittaa mahdollisuuksia seka koulutukseen etta ammatin hankkimiseen, koska taitoja tarvitaan jo lahes kaikilla aloilla.
Nettisaapas
on uraauurtavaa erityisnuorisotyota verkossa etsivassa nuorisotyossa.
[3]
Oma persoona on erityisnuorisotyon tarkein tyovaline. Strategian linjausten mukaan olennaisinta on, etta aikuisella on aikaa ja aitoa kiinnostusta kuulla ja pohtia nuoren mielipiteita, kysymyksia, pettymyksia ja purkauksia. Nuoren on myos saatava rehellinen palaute, erityisesti silloin kun nuoren tekemiset ja valinnat ovat laittomia tai vahingollisia hanelle itselleen tai muille.
Erityisnuorisotyo pyrkii olemaan nuoren elamassa lasna kattavasti. Yhteistyota tehdaan nuoren perheen ja muiden laheisten, koulujen, jarjestojen, vapaa-ajan toimijoiden ja eri viranomaisten kanssa.
Erityisnuorisotyon ohjaaja voi olla "arjen takiainen", joka lahtee nuoren kanssa vaikkapa tyovoimatoimistoon. Usein nuoren eteenpain tuuppiminen toimii, strategiassa todetaan. Aikuinen tukija on erityisen tarkea elaman nivelvaiheissa, kuten siirryttaessa peruskoulusta opiskeluun, jolloin syrjaytymisriski on suuri.
Verkostoituminen vapaaehtoisten, kolmannen sektorin ja yhteiskunnan eri palvelujarjestelmien kanssa kuuluu kirkon erityisnuorisotyon periaatteisiin.
Kirkon erityisnuorisotyon tunnetuimpia muotoja on palveluoperaatio
Saapas
[2]
, joka paivystaa nuorten parissa esimerkiksi viikonloppuisin, juhlapaivina tai festivaaleilla
[3]
. Suurin osa tyosta on yksilotyota, jossa keskitytaan yhden nuoren asioihin.
Lisaksi erityisnuorisotyossa toimii pienryhmia, jotka on usein raataloity tietylle ryhmalle ja jotka keskittyvat jonkin aktiviteetin ymparille. Esimerkiksi autopajatoiminta on kehitetty ensisijaisesti ammattikoulusta putoamisvaarassa oleville opiskelijoille.
[4]
Ryhmia on raataloity myos muun muassa isattomille pojille, nuorille aideille seka hiljaisille ja vilkkaille nuorille.
Vankilatyo
on pitkaan ollut osa kirkon erityisnuorisotyota. Strategian mukaan on tarkeaa, etta varsinkin nuorella vangilla on laitoksen ulkopuolinen ammatti-ihminen, joka kuuntelee ja valittaa. Nuorelle voidaan luoda toivoa paremmasta elamasta. Erityisnuorisotyon ohjaajat voivat toimia myos ehdollisesti rangaistujen nuorten valvojina.
Erityisnuorisotyossa kokeiltuja toimintamuotoja, kuten avoimien ovien toimintaa ja leirikouluja, on sovellettu yha enemman myos varhaisnuoriin.
Kirkon erityistyontekijat tarvitsevat monipuolista osaamista. Heidan tulee tuntea lastensuojelu- ja muiden viranomaisten toimintaa. Heilla tulee olla ihmissuhdetaitoja seka tietoa vakivalta- ja paihdekayttaytymisesta, ongelmakayttoon puuttumisesta seka kriisi- ja mielenterveystyosta. Tyontekijoiden tulee myos tuntea koulumaailmaa ja yhteiskunnan muutosten vaikutuksia perheiden elamaan.