Kevin Randleman
(
10. elokuuta
1971
Sandusky
,
Ohio
,
Yhdysvallat
?
11. helmikuuta
2016
[2]
) oli yhdysvaltalainen
vapaaottelija
ja vuoden 1999
UFC
:n raskaansarjan mestari, seka kaksinkertainen
NCAA
:n painimestari. Han voitti UFC:n titteliottelussa
Pete Williamsin
tuomariaanin.
[3]
Randleman otteli UFC:ssa vuoteen 2002 saakka, kunnes siirtyi ottelemaan Japaniin
Priden
-organisaatioon. Randleman voitti Pridessa muun muassa
Murilo Ruan
ja
Mirko Filipovi?in
. Uransa lopulla Randleman otteli kahdesti
Strikeforcessa
Mike Whiteheadia
ja
Roger Graciea
vastaan, mutta havisi molemmat ottelunsa.
Ennen vapaaottelu-uraansa Randleman harrasti painia 10-vuotiaasta alkaen. Han saavutti muun muassa osavaltion mestaruuden
high schoolissa
, ja
NCAA
:n mestaruuden vuosina 1992 ja 1993. Tuolloin hanen valmentajanaan toimi
Mark Coleman
[4]
, joka sittemmin jarjesti Randlemanille ensimmaisen vapaaottelun.
Randleman osallistui Universal Vale Tudo Fighting 4 ja Universal Vale Tudo Fighting 6 -turnauksiin vuosina 1996 ja 1997. UVTF 4 -turnauksessa Randleman otteli kolme ottelua yhden paivan aikana, jotka han voitti kaikki. Randleman voitti muun muassa myohemmin
UFC
:ssa otelleen
Dan Bobishin
. Viisi kuukautta myohemmin Randleman otteli UVTF 6 -turnauksessa aluksi
Ebenezer Fontes Bragaa
vastaan voitokkaasti tuomareiden paatoksella. Toisessa ottelussa han voitti Mario Neton luovutuksella, mutta karsi kolmannessa ottelussa uransa ensimmaisen tappion
Carlos Barretolle
.
Randleman osallistui viela kesakuussa 1997 Brazil Open-'97 -turnaukseen, jossa han otteli kaksi ottelua. Randleman voitti avausottelunsa Gustavo Homem de Nevea vastaan luovutuksella, kyynarpaaiskujen myota. Hanen turnauksensa paattyi kuitenkin toiseen otteluun, jossa Randleman karsi tappion
Tom Eriksonille
.
Randleman otteli ensi kerran
UFC
:ssa 5. maaliskuuta 1999
UFC 19
-tapahtumassa. Vastassa oli
Maurice Smith
, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin voittanut Randlemanin valmentajan Mark Colemanin. Randleman voitti ottelun tuomariaanin.
[4]
Randleman sai tilaisuuden otella UFC:n mestaruudesta jo seuraavassa ottelussa, kun
Randy Couture
joutui luopumaan mestaruudestaan sopimuserimielisyyksien takia joulukuussa 1998. Randleman otteli
UFC 20
-tapahtumassa
Bas Ruttenia
vastaan avoimesta tittelista. Han kuitenkin havisi yliajalle menneen ottelun tuomariaanin.
[4]
Randleman palasi tavoittelemaan uudelleen UFC:n tittelia
UFC 23
-tapahtumassa, Bas Ruttenin lopetettua uransa mestaruusvyo jai avoimeksi. Randleman sai vastustajakseen
Pete Williamsin
. Han voitti viisi eraa kestaneen ottelun tuomariaanin.
[4]
Randlemanista tuli samalla viides raskaansarjan mestari. Hanen oli maara puolustaa mestaruuttaan
UFC 24
-tapahtumassa
Pedro Rizzoa
vastaan, mutta ottelua jouduttiin siirtamaan Randlemanin loukkaantumisen vuoksi.
[4]
Lopulta mestaruusottelu jarjestettiin
UFC 26
-tapahtumassa, jossa Randleman onnistui puolustamaan mestaruuttaan Rizzoa vastaan tuomariaanin.
[4]
Randleman menetti kuitenkin raskaansarjan mestaruutensa
Randy Couturelle
UFC 28
-tapahtumassa. Han havisi ottelun teknisella tyrmayksella ottelun kolmannessa erassa.
[4]
Ottelun jalkeen Randleman paatti siirtya painoluokkaa alemmaksi alempaan raskaaseensarjaan, kokiessaan olevansa liian pieni raskassarjaan.
[4]
Randleman kohtasi
Chuck Liddellin
UFC 31
-tapahtumassa uudessa painoluokassa ja karsi tyrmaystappion ensimmaisessa erassa.
[4]
Randleman kuitenkin voitti seuraavan ottelunsa
Renato Sobralia
vastaan
UFC 35
-tapahtumassa tuomariaanin. Ottelu jai myos Randlemanin viimeiseksi UFC-otteluksi hanen siirryttya ottelemaan Japaniin.
Randleman otteli ensimmaisen kerran
Pridessa
29. syyskuuta 2002 showpainijana tunnettua
Michiyoshi Oharaa
vastaan. Randleman voitti ottelun tuomariaanin, kun Ohara ei keskittynyt ollenkaan ottelemaan hanta vastaan, vaan yritti muun muassa paeta kehan ulkopuolelle. Randleman voitti muun muassa lyonnit 97-7.
[5]
Randleman oli ehtinyt ilmoittaa tullessaan Priden haluavansa otella organisaation mestaruudesta kahden vuoden sisalla. Marraskuussa 2002 Randleman kohtasi
Kenichi Yamamoton
, joka Oharan tavoin oli otellut showpainissa. Yamamoto oli kuitenkin otellut uransa alussa myos UFC:ssa.
Pride 23
-tapahtumassa kayty ottelu paattyi Randlemanin voittoon teknisella tyrmayksella kolmannessa erassa. Kolmannessa ottelussaan Randleman sai vastaansa
Murilo Ruan
, joka oli otellut Pridessa muun muassa
Dan Hendersonia
vastaan uransa toisessa Pride-ottelussa. Randleman voitti Ruan lopulta kolmannen eran alussa teknisella tyrmayksella. Voiton myota Randleman paasi ottelemaan
Quinton Jacksonia
vastaan, josta voittaja paasisi ottelemaan keskisarjan mestaruudesta. Maaliskuussa 2003 kayty ottelu paattyi kuitenkin Randlemanin tyrmaystappioon. Randleman otteli myos
Pride Final Conflict 2003
-tapahtumassa, jossa kaytiin samalla keskisarjan mestaruuskamppailu. Turnauksessaa Randleman havisi oman ottelunsa
Kazushi Sakurabaa
vastaan luovutuksella kolmannessa erassa.
Randleman siirtyi tappion jalkeen Pridessa painoluokkaa ylemmaksi raskaaseensarjaan, jossa han osallistui heti Priden raskaansarjan GP -turnaukseen. Myos hanen valmentajansa Mark Coleman osallistui turnaukseen. Randleman kohtasi ensimmaisessa ottelussaan
Mirko Filipovi?in
, jonka han voitti tyrmayksella ensimmaisessa erassa. Toisella kierroksella Randleman sai vastaansa
Fjodor Jemeljanenkon
, joka oli sita ennen voittanut luovutuksella Colemanin. Nain kavi myos Randlemanille, joka ottelun aikana onnistui heittamaan suplexilla Jemeljanenkon niskat edella maahan, mutta pian sen jalkeen havisi ottelun luovutuksella kimuralukolla.
Randleman kuoli 11. helmikuuta 2016 sydamen vajaatoiminnan jalkeiseen keuhkokuumeeseen sairaalassa. Han oli 44-vuotias.
[6]
[7]
UFC
- Raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)
Universal Vale Tudo Fighting
- UVTF 4 turnauksen voittaja
- UVTF 6: toinen sija
NCAA Division I
- Mestaruus: 1992 ja 1993
- Hopeaa: 1991
UFC:n
raskaansarjan mestarit