Tyoreformi
tarkoittaa
keskustan
vuoden
1999
eduskuntavaaleissa
esittamaa ehdotusta tyomarkkinauudistukseksi. Ohjelma heratti voimakasta poliittista vastustusta heti ilmestyessaan; erityisesti
SAK
katsoi sen heikentavan voimakkaasti
tyoehtosopimusjarjestelmaa
ja tyontekijoiden oikeuksia.
Nimensa tyoreformi on saanut Maalaisliiton vuosisadan alussa ajamasta
maareformista
, johon liittyi torpparien vapautus ja pientilallisuuden edistaminen lisamaanhankintoja tukevalla lainsaadannolla. Ideologisen julistuksen mukaan (maan)jakaminen tuki (pien)omistamisen oikeutta omistamisen etuoikeuden sijasta. Nimitykseltaan tyoreformi olisi siis Suomen Keskustan haaste 1960- ja 1970-luvuilla muotoutuneelle keskitetylle tulopoliittiselle jarjestelmalle, jota pidetaan lahinna sosiaalidemokraattien kehittamana.
Keskustan jasenisto oli
Lipposen I hallituskauden
lopulla 1999 sita mielta, etta Keskusta tarvitsee ohjelman, jolla he voivat osallistua talouspoliittiseen keskusteluun
[1]
. Samalla tyoreformin katsottiin toimivan puolueen oman uudistumisen ja poliittis-ideologisen profiloinnin valineena
[2]
. Ohjelman keskeisia kirjoittajia olivat muun muassa myohemmin paaministerina toiminut
Matti Vanhanen
seka silloinen varapuheenjohtaja
Maria-Kaisa Aula
. Toisaalta jo vuonna 1994
Nuorsuomalaiset
esittelivat kirjoituksensa
Ultimatum isanmaalle
, jossa oli samoja ehdotuksia kuin Keskustan tyoreformissa.
[3]
Ohjelma heratti jo ilmestyessaan vastustusta myos Keskustan sisalla sen rohkeiden
uusliberalististen
linjausten vuoksi. Ohjelma otettiin kuitenkin puoluekokouksessa puolueen keskeiseksi vaaliteemaksi vuoden
1999
eduskuntavaaleihin. SAK hermostui ehdotuksiin
tyottomyyskassajarjestelmasta
luopumisesta seka paikallisen sopimisen lisaamisesta ja katsoi, etta ohjelma romuttaa tyoehtosopimusten
yleissitovuuden
. Ohjelma tuomittiin taysin SAK:n valtuuston vuonna 1998
Kiljavalla
pitamassa kokouksessa. Eduskuntavaalien edella SAK kehotti voimakkaasti aanestamaan ammattiyhdistys- ja tyovaenliikkeen ehdokkaita. Keskusta karsi vaalitappion ja oli lopulta pakotettu hylkaamaan ohjelman. Ohjelma on sittemmin jaanyt elamaan Suomen poliittiseen keskusteluun useasti mainittuna termina.
Kokoomus
arvosteli reformia siita, etta tyontekijapuolella olisi halutessaan mahdollisuus yksipuolisesti vetaytya paikallisesta sopimisesta, mika olisi johtanut epavarmuuteen ja paattymattomaan tyontekijakohtaiseen tyoehtosopimusneuvottelukierteeseen. Kokoomus piti tyoreformin kohtia joustavuuden ja paikallisen sopimisen lisaamisesta kannatettavina.
[4]
Tyottomyysturvan uudistaminen: Tyottomyysvakuutus
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Ansiosidonnaiseksi
tyottomyysturvaksi
kaavailtiin yleista ja pakollista
tyottomyysvakuutusta
, jossa kaikki tyoikaiset olisivat vakuutettuja tyottomyyden varalta. Palkansaajien ohella tahan olisivat paasseet mukaan myos yrittajat. Vakuutusperusteisissa etuuksissa olisi vahimmaisturvaosuus, jonka rahoittamisesta vastaisi valtio, seka ansio-osuus, jota tyontekija maksaisi palkastaan kuten nykyisin
TyEL-maksua
. Tyonantajat maksaisivat samoin omaa maksuaan. Ideana oli, ettei erillisia tyottomyyskassoja ansioturvan turvaamiseksi tarvittaisi, vaan ansiosidonnaista tyottomyysturvaa laajennettaisiin.
Tama sisalsi pienia uudistuksia muun muassa
toimeentulotukeen
,
opintotukeen
ja
tyomarkkinatukeen
. Ohjelmaan kuului myos tyon kasitteen laajentaminen kotityohon ja kotona tapahtuvaan hoivatyohon.
Tyonantajan sosiaali- ja tyoelakemaksuja olisi porrastettu matalapalkkaisia suosivalla tavalla, esimerkiksi alimmassa palkkaluokassa vuoden 1998 ehdotuksessa tama olisi ollut 80%, ja siita pienentynyt ylospain asteittain. Ohjelmaan sisaltyi myos tuloverokevennyksia painotettuna pieni- ja keskituloisiin, mika on viime vuosina suurimmalta osalta toteutunut.
Veromallin rahoituksen perusteissa vedottiin uudistuksiin osana laajempaa uudistusohjelmaa, eli tyoreformia. Verotusuudistuksen nahtiin maksavan itsensa joiltain osin takaisin tyollisyyden paranemisen myota. Sosiaaliturvan ja verotuksen paremmalla yhteen sovittamisella nahtiin myos saavutettavan saastoja.
Tyonantajamaksujen
alentamiset tahtaavat tyontekijan maksamien kustannusten ja tyontekijan kateen jaavan rahasumman valiseen kuilun eli ns.
verokiilan
kaventamiseen, ja talla ajateltiin olevan tyollistamista helpottava vaikutus.
Arvonlisaverokantaan
esitettiin laskettavaksi palvelusektorilla ja kasityoammateissa asteittain 12 prosenttiin. Yrittajyyteen kuuluvan byrokratian vahentaminen oli myos tavoitteena.
Koko ohjelman silmatikuksi joutunut paikallisen sopimisen oikeus ja mahdollisuus olisi ohjelman mukaan annettava kaikille tyontekijoille ja tyonantajille. Tyoehdoista sovittaisiin yrityksissa paikallisesti tyontekijoiden luottamushenkilon ja tyonantajan valilla. Sen sijaan tyopaikan ulkopuolinen ammattiliiton edustaja ei voisi niihin osallistua. Jos yksimielisyyteen ei paastaisi, noudatettaisiin alan tyoehtosopimusta tai laissa maariteltyja normeja. Valtakunnallinen sopimus olisi tyoelamassa lahtokohta, mutta siihen olisi voinut paikallisista tarpeista tehda muutoksia. Ellei paikallista sopua loytyisi, olisi noudatettava
tyoehtosopimusta
.
[5]
|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
SDP asetti
Jaatteenmaen hallituksen
nimittamisen ehdoksi, etta tyoreformi haudataan virallisesti. Reformin isaksi mainittu Matti Vanhanen on sanoutunut siita irti.
Vanhasen I hallitus
toteutti monia tyoreformin kohtia, muun muassa veronalennuksia ja tyonantajamaksujen alentamisia. Alennukset ovat kuitenkin olleet pienempia, ja ne ovat osa laajempaa samansuuntaista kehitysta muualla maailmassa.
lahde?
Vaikka
Metallityovaen Liitto
on julkisuudessa suhtautunut yhtena
SAK:n
vahvimmista liitoista kriittisesti ideatasolla yksipuolisiksi epailemiinsa joustoihin, on silti sen tyoehtosopimus joustavampi kuin esimerkiksi Kemian liiton. Tasta aiheutui kevaalla
2005
lakko
Foxconnilla
, kun tyonantaja ilmoitti siirtyvansa Kemianteollisuuden liitosta Teknologiateollisuuteen ja edellytti painvastoin kuin samalla alalla toimiva
Perlos
, etta myos tyontekijat vaihtaisivat ammattiliittoa alkaen noudattamaan Metallityovaenliiton tyoehtosopimusta.
Perloksella tyonantajan vaihtamisesta myos muovialaa edustavasta Kemianteollisuuden liitosta myos matkapuhelinalaa edustavaan Teknologiateollisuuteen ei seurannut vaatimusta tyontekijoiden tyoehtosopimuksen ja sita tulkitsevan Kemian liiton vaihtamiseksi Teknologiateollisuuden kanssa solmitun Metallityovaen Liiton tyoehtosopimukseen tai liittoon.