Kertoma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee matemaattista kertomaa. Artikkeli verbien aikamuodosta, katso imperfekti .
0 1
1 1
2 2
3 6
4 24
5 120
6 720
7 5040
8 40 320
9 362 880
10 3 628 800
15 1 307 674 368 000
20 2 432 902 008 176 640 000
25 15 511 210 043 330 985 984 000 000
50 3,04140932... × 10 64
70 1,19785717... × 10 100
450 1,73368733... × 10 1000
3249 6,41233768... × 10 10 000
25206 1,205703438... × 10 100 000

Positiivisen kokonaisluvun kertoma on luvun ja kaikkien sita pienempien positiivisten kokonaislukujen tulo , ja se merkitaan . Esimerkiksi

Kertoma kuvaa aarellisen joukon alkioiden permutaatioiden lukumaaraa: esimerkiksi 4 ihmista voivat olla jonossa 24 eri tavalla.

Kertoma voidaan yleistaa luonnollisilta luvuilta kompleksilukuihin saakka, tavallisin yleistys on gammafunktio .

Merkinnan esitti ranskalainen matemaatikko Christian Kramp vuonna 1808 . [1]

Kertomaa kaytetaan yleensa pitkien kertolaskujen esittamiseen. Esimerkiksi

voidaan esittaa muodossa

Luvun kertoma maaritellaan seuraavasti: [2]

kaikilla luonnollisilla luvuilla .

Esimerkiksi

.

On lisaksi maaritelty, etta , koska tyhja tulo on . Luvun kertomaa ei ole maaritelty negatiivisille luvuille tai desimaaliluvuille, ainoastaan luonnollisille luvuille.


Stirlingin approksimaatio

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stirlingin approksimaatiolla voidaan arvioida kokonaisluvun kertomaa. Taman likimaaraismenetelman tarkkuus suurenee kun kasitellaan suuria kokonaislukuja. Arvioinnin menetelmaa pidetaan yleisesti skottilaisen matematiikon James Stirlingin kehittamana, [3] joskin samoihin aikoihin myos ranskalainen matematiikko Abraham de Moivre oli tutkinut aihetta. [4]

Tilastollisessa termodynamiikassa tarkastellaan hiukkasjoukkoa, jonka suuruus vastaa Avogadron vakiota . Entropiaa laskettaessa tarvitaan nain suuresta hiukkasjoukosta ottaa kertoma, jonka laskeminen ilman likimaaraismenetelmaa on tyolasta.

Stirlingin approksimaation aiheuttama suhteellinen virhe on alle 1 % jo 100:n hiukkasen jarjestelmassa, joten approksimaatio on tarkka Avogadron vakion suuruiselle hiukkasjoukolle.

Stirlingin approksimaation johtamiseksi tarkastellaan kertoman logaritmia kun otetaan suurena lukuna:

Euler-MacLaurin -yhtaloa kayttaen saadaan tarkempi approksimaatio: [5]

Tasta yhtalosta kaksi ensimmaista termia ovat taysin riittavia kertoman luonnollisen logaritmin approksimaation laskemiseksi kasiteltaessa hyvin suurta hiukkasjoukkoa. Oheisessa kuvassa on esitetty havainnollisuuden vuoksi yhtalon kahden ensimmaisen termin ja toisaalta kolmen ensimmaisen termin laskentatarkkuudella suhteellisen virheen pieneneminen tarkasteltavana olevan hiukkaslukumaaran kasvaessa.

Kertoman logaritmiton Stirlingin approksimaatio on . Taman lisaksi kaikilla luonnollisilla luvuilla on voimassa arvio: [6]

Esimerkkeja approksimaation kaytosta:

Kertomilla on monia sovellutuksia lukuteoriassa . Erityisesti on jaollinen kaikilla lukua pienemmilla ja yhtasuurilla alkuluvuilla . Siita seuraa, etta on yhdistetty luku , jos

.

Vahvempi tulos on Wilsonin lause , jonka mukaan

,

jos on alkuluku. Ainoa kertoma, joka on myos alkuluku, on 2 . On kuitenkin olemassa monia alkulukuja muotoa . Naita alkulukuja kutsutaan kertoma-alkuluvuiksi .

Kertomafunktion arvo gammafunktion avulla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kertomafunktio voidaan ilmaista kokonaislukuargumenttisen gammafunktion avulla:

.

Gammafunktion avulla kertoma voidaan maaritella myos muille kuin luonnollisille luvuille, mutta talloin kertoman sijasta yleensa viitataan suoraan gammafunktioon.

Kertomafunktion arvo alkulukutekijoiden tulona

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kertomafunktion arvo voidaan laskea kaavasta

,

missa luvut ovat alkulukuja .

  1. Florian Cajori: ”448”,  A History of mathematical Notations, Volume II , s. 72. . ISBN 978-1-60206-713-4 .
  2. Richard Courant & Fritz John:  Introduction to Calculus and Analysis 1 - Volume 1 , s. 56. Springer, 1999. ISBN 3-540-65058-X . (englanniksi)
  3. J. Stirling, Methodus Differentialis: sive Tractatus de Summatione et Interpolatione Serierum Infinitarum, 1730, Lontoo
  4. A. de Moivre, Miscellanea analytica de seriebus et qadraturis, 1730, Lontoo
  5. E. Steiner, The Chemistry Math Book, 2004, s. 460, ISBN 0 19 855914 3
  6. https://proofwiki.org/wiki/Limit_of_Error_in_Stirling%27s_Formula

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]