Keltavahvero
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Sienet Fungi
Kaari:	Kantasienet Basidiomycota
Alakaari:	Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka:	Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko:	Cantharellales
Heimo:	Hydnaceae
Suku:	Vahverot Cantharellus
Laji:	cibarius
Kaksiosainen nimi
Cantharellus cibarius Fr. [1]
Katso myos
Keltavahvero Wikispeciesissa   Keltavahvero Commonsissa
Infobox OK Nimi-testi OK

Keltavahvero eli kantarelli ^[2] ( Cantharellus cibarius ) on Hydnaceae -heimoon kuuluva ruokasieni . Sen itioema on yleensa kauttaaltaan keltainen, ja itiolava koostuu helttamaisista poimuista. Keltavahvero on juurisieni , joka elaa symbioosissa useiden puulajien kanssa. Sita tavataan Euroopassa , Kiinassa ja Japanissa . Maailmalla on myos useita muita keltaisia vahverolajeja , jotka on usein sekoitettu keltavahveroon. Yhdessa ne ovat kaupallisesti merkittavia ruokasienia ympari maailmaa.

Keltavahveroa on kutsuttu vanhoissa sieniopaskirjoissa ruskosieneksi. ^[3] Murteellisia nimityksia ovat keltasieni ja keltakripa . ^[4]

Keltavahvero on variltaan munankeltainen, vanhemmiten haalistuva. Sen lakki on melko pieni, noin 4?8 cm levea, harvoin yli 10 cm levea. Lakin tasainen pinta on kuiva ja aaltoileva. Jalka on alaosasta usein vaaleampi. Helttamaiset poimut ovat paksut, johteiset ja haaraiset. Malto on paksua, lahes valkoista ja miellyttavan tuoksuista. Maku on raakana aavistuksen verran kirpea, mutta kirpeys katoaa taysin kypsennettaessa. Itiopoly on vaalean kellertavaa. ^[5] Keltavahvero voi olla myos taysin valkoinen, mika johtuu keltaisten pigmenttien eli karotenoidien puuttumisesta. ^[6]

Eri puolilla maailmaa kasvaa useita vahverolajeja, jotka muistuttavat keltavahveroa. Kalvasvahvero ( Cantharellus pallens ) on yleensa keltavahveroa rotevampi ja paalta kalpeampi, ja itiolava on reunoilta kirkkaamman varinen. ^[7] Kalvasvahvero on Euroopassa etelaisempi laji kuin keltavahvero, ^[7] mutta sita esiintyy harvinaisena myos Etela- ja Lounais-Suomen jalopuulehdoissa. ^[8] Esimerkiksi Ruotsissa esiintyy lisaksi vahverolajeja Cantharellus amethysteus ja Cantharellus friesii . ^[6]

Keltavahveron voi sekoittaa myos vahveroihin kuulumattomiin lajeihin, kuten niittyvahakkaaseen ( Cuphophyllus pratensis ), joka on hyva ruokasieni, ja valevahveroon ( Hygrophoropsis aurantiaca ), joka on melko huono ruokasieni. ^[5] Valevahveron ja keltavahveron erottaa helposti, silla valevahvero on pienempi ja hennompi, sen vari on oranssinkeltainen ja malto on ohutta. Valevahveron lakissa on tiheat heltat eika poimuja kuten keltavahverolla. Lisaksi valevahvero kasvaa usein lahopuulla ja hakkuualueiden kannoilla, toisin kuin keltavahvero. ^[9] Omphalotus illudens on myrkkysieni , johon keltavahveron voi sekoittaa. ^[10] Sita ei esiinny Suomessa. ^[11]

Keltavahveroa tavataan Euroopassa ja Aasiassa . ^{[12] [13]} Sen paaasiallista levinneisyysaluetta ovat Euroopan pohjois- ja keskiosat. ^[12] Keltavahvero puuttuu alueilta, joilla vallitsee valimerenilmasto . ^[7] Keltavahvero kasvaa yleisena Etela- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Suomessa se on harvinainen. Esiintymia on kuitenkin loydetty Tunturi-Lapistakin . ^[14]

Kasitykset keltavahveron lajirajoista ovat muuttuneet merkittavasti molekyylitutkimusten myota. Myos Pohjois-Amerikassa ja Keski-Afrikassa kasvaa sienia, joita on aiemmin pidetty keltavahveroina. ^{[12] [15]} Pelkastaan Yhdysvaltojen ”keltavahverot” edustavat arviolta 15 eri lajia, joista yksikaan ei ole sama kuin eurooppalainen keltavahvero. ^{[7] [15]} DNA-tutkimusten perusteella varsinaista keltavahveroa esiintyy Euroopan lisaksi Koillis- Kiinassa ja Japanin Hokkaid?ssa . ^{[12] [13]} Kiinassa ja Japanissa esiintyy myos muita keltaisia vahverolajeja, jotka on aiemmin sekoitettu keltavahveroon. ^{[12] [16]}

Keltavahvero on Suomessa yleensa koivun juurisieni . ^[17] Lisaksi se voi kasvaa ainakin mannyn , kuusen , tammen ja pyokin juurisienena. ^[18]

Suomessa keltavahveron tyypillisimpia kasvuymparistoja ovat erilaiset koivuvaltaiset metsat, mutta toisinaan myos mantykankaat ja lehdot . ^[5] Kiinassa lajia tavataan manty-tammimetsissa. ^[13] Yleisia kasvupaikkoja ovat polkujen varret ja muut kovaksi painautuneet, karikkeiset ja valoisat maastonkohdat. Keltavahverot kasvavat yleensa ryhmissa, vuodesta toiseen samoissa paikoissa. Suomessa keltavahveroa tavataan luonnossa jo kesakuusta lahtien. Yleisin se on heina-lokakuussa. ^[5]

Keltavahvero on yksi parhaista ruokasienista, ja se on parhaimmillaan sellaisenaan paistettuna. Siina on myos harvoin toukkia. Keltavahveron lahisukulaiset suppilovahvero , kosteikkovahvero ja mustatorvisieni ovat myos arvostettuja ruokasienia. Keltavahvero on paras sailoa pakastamalla. Siihen voi pakastettaessa tulla kitkeryytta, joka ei kuitenkaan ole vaarallista. ^[5] Ne kannattaa kuumentaa omassa liemessaan ennen pakastusta. Sita voidaan myos sailoa kuivaamalla. Keltavahveroa kannattaa kuitenkin kayttaa mahdollisimman paljon tuoreena, koska seka pakastettuna etta kuivattuna se muuttuu hieman sitkeammaksi. Niista voi tehda myos maustesienia. ^[19] Keltavahveroa on opittu etsimaan Suomessa myos sienikoiran avulla. ^{[20] [21]}

Keltavahvero ja muut samankaltaiset lajit ovat kaupallisesti merkittavia sienia eri puolilla maailmaa, ja niita myydaan vuosittain arviolta yli miljardin dollarin edesta. ^[12] Lajeja on kuitenkin useita, ja sienia myydaan maailmalla usein vaarilla nimilla. ^[7] Suomessa keltavahveroa myydaan vuosittain 7 000 ? 8 000 kiloa eli huomattavasti vahemman kuin rouskuja ja tatteja. ^[22] Suurin osa poimituista kantarelleista meneekin poimijan omaan kayttoon. ^[23]

Keskimaarin 25 % sienten kuivapainosta on proteiinia, mika on huomattavasti enemman kuin useimmissa kasviksissa, mutta vahemman kuin palkokasveissa. ^lahde? Oheisessa taulukossa on vertailtu keltavahveron ja herkkutatin ravintoainepitoisuuksia porkkanan ja herneen arvoihin. Muiden sienten tavoin keltavahverossa on B- ja C-vitamiineja, mutta kantarellissa on lisaksi A-vitamiinin esiastetta karoteenia. ^[24] Tuoreen kantarellin D-vitamiinipitoisuus on melko huomattava 5,8 μg/100 g ^[25] , kun paivittainen saantisuositus on Suomessa vahintaan 7,5 mikrogrammaa ^{[26] [27]} . Keltavahverossa on myos runsaasti kuituja, ^[22] tuoreessa sienessa 3,2 g/100 g ^[25] .

Ravintoarvoja per 100 g

	Keltavahvero (tuore) [25]	Keltavahvero (paistettu rasvassa) [28]	Herkkutatti (tuore) [29]	Porkkana [30]	Herne [31]
Energiaa	111 kJ / 26 kcal	388 kJ / 93 kcal	126 kJ / 30 kcal	137 kJ / 33 kcal	315 kJ / 75 kcal
Proteiineja	2,0 g	2,4 g	3,1 g	0,6 g	5,6 g
Rasvaa	0,7 g	7,6 g	0,2 g	0,2 g	0,8 g
Hiilihydraatteja	1,5 g	1,9 g	2,4 g	5,6 g	9,5 g
Karotenoideja	1,3294 mg	1,6334 mg	0 mg	11,3261 mg	2,1348 mg
A-vitamiinia	0,1103 mg	0,1480 mg	0 mg	0,7741 mg	0,0311 mg
B1-vitamiinia	0,04 mg	0,04 mg	0,14 mg	0,07 mg	0,25 mg
B2-vitamiinia	0,12 mg	0,12 mg	0,35 mg	0,07 mg	0,05 mg
C-vitamiinia	0,2 mg	0,2 mg	0,2 mg	6,5 mg	20,0 mg
Seleenia	18,0 μg	22,0 μg	11,0 μg	0,2 μg	0,6 μg
Kaliumia	450,0 mg	551,8 mg	270,0 mg	390,0 mg	370,0 mg

Keltavahvero on Huittisten nimikkosieni. ^[32]

• Keltavahvero eli kantarelli ? Ruokavirasto
• Laji.fi: keltavahvero ( Cantharellus cibarius )
• Keltavahvero ( Cantharellus cibarius ) Luontoportti
• Luonnonvarakeskus (Luke): Metsiemme marjat ja sienet ( Arkistoitu ? Internet Archive)

Taksonitunnisteet Wikidata : Q188749 Wikispecies : Cantharellus cibarius APNI : 161092 AusFungi : 60026921 BioLib: 59853 CoL : QMKY EoL : 6666298 EPPO : CANSCI Fungorum : 200345 GBIF : 5249504 iNaturalist : 47347 IRMNG : 11259008 MycoBank : 200345 NatureServe : 2.122116 NBN : NBNSYS0000020712 NCBI : 36066 NZOR: 41fd9f66-4103-4ecc-92c7-1a11fa4cd8f6 Observation.org : 13767 Tropicos : 100436669 Laji.fi : MX.205511