Keisaripingviini
(
Aptenodytes forsteri
) on suurin
pingviinilaji
. Lajin nimesi
George Robert Gray
vuonna 1844
Johann Reinhold Forsterin
kunniaksi.
Keisaripingviini voi olla jopa 130 senttimetria pitka, mutta yleensa se kasvaa noin 120 senttimetrin pituiseksi. Paino vaihtelee 20?40 kilogramman valilla. Suurin tunnettu yksilo painoi 46 kilogrammaa. Laji on elossa olevista
linnuista
viidenneksi suurin. Silla on kaulan sivuilla ja kurkussa samanlaiset oranssinkeltaiset laiskat kuin sen lahisukulaisella
kuningaspingviinilla
. Sukupuolet ovat samanvarisia. Keisaripingviini elaa keskimaarin noin 20-vuotiaaksi; vanhimmat tunnetut yksilot ovat olleet 40-vuotiaita. Poikaskuolleisuus on suuri ensimmaisen elinvuoden aikana, mutta taysikasvuisiksi selviytyneet yksilot elavat pitkaan.
Keisaripingviinia tavataan ainoastaan
Etelamantereella
. Se on ainoa lintulaji, joka lisaantyy Etelamantereella talvella. Tiedossa on yli 40 lisaantymisyhdyskuntaa, joiden koko vaihtelee
Dion Islandin
200 parista
Coulman Islandin
50 000 pariin. Tarkkaa parimaaraa ei tunneta, silla kaukaisimmat yhdyskunnat ovat niin vaikeasti tavoitettavissa, etta niita ei ole voitu takseerata
selvenna
. Lajin maailmanpopulaation koko on lahes 600 000 yksiloa.
[2]
Laji on
silmallapidettava
ilmastonmuutoksen
ja ihmisen lisaantyneen vaikutuksen takia.
[1]
Satelliittikuvista tehtyjen laskentojen perusteella Etelamantereella on huhtikuun 2012 tietojen perusteella 595 000 keisaripingviinia. Yhteisoja havaittiin 46, joista seitseman oli ennestaan tuntemattomia. Kyseessa oli ensimmainen kattava laskelma.
[2]
[3]
Keisaripingviini saa muiden pingviinien tapaan ravintonsa meresta. Se syo paaasiassa
krilleja
ja muita ayriaisia, mutta voi sukeltaa jopa 250 metriin saalistamaan
mustekaloja
. Laji syo myos kaloja. Syvin mitattu sukellus on ollut 565 metria. Sukelluksissa keisaripingviini voi olla jopa 22 minuuttia. Normaali sukellusvauhti on 6?9 km/h, mutta ne voivat edeta 19 km/h vauhtia. Lisaantymiskauden aikana keisaripingviinit voivat olla syomatta 2?3 kuukautta, joten ennen lisaantymiskautta ne syovat jatkuvasti keratakseen vararasvaa. Ruokakalat ovat yleensa 3?15 cm kokoisia.
Keisaripingviinin lisaantyminen tapahtuu keskitalvella Etelamantereella. Yhdyskunnat sijaitsevat uudella merijaalla, eivat jaavuorilla. Vain kaksi yhdyskuntaa sijaitsee mantereella.
[4]
Talloin voi olla jopa 60 astetta pakkasta ja tuulla 80 km/h (22,25 m/s), ja myrskytuuli voi olla perati 180 km/h. Pysyakseen lampimina keisaripingviinit keraantyvat jopa 6 000 yksilon lisaantymisyhdyskunniksi. Ne keraantyvat pesimaan pian uuden merijaan muodostuttua syksylla (huhti?toukokuussa). Pingviinit lisaantyvat touko- tai kesakuussa. Pingviinit ovat pariuskollisia, mutta jos toinen puolisoista on kuollut, toinen voi ottaa uuden puolison.
Naaras munii yhden
munan
, jonka se vierittaa koiraalle haudottavaksi. Muna on suhteellisen pieni, se painaa noin 465 grammaa. Yleensa luovutus tapahtuu pian muninnan jalkeen, mutta joskus naaraat saattavat istua tuntikausia munan paalla, silla ne eivat halua vaarantaa arvokasta ainoaa munaa. Itse luovutustapahtuma voi olla kohtalokas, silla jos koiras ei onnistu ottamaan munaa tarpeeksi nopeasti ihopoimuunsa, se jaatyy ja lisaantyminen epaonnistuu. Jos muna menetetaan, naaras voi munia seuraavan kerran vasta vuoden paasta, silla naaraan palatessa merelta on aivan liian myohaista yrittaa uudelleen. Naaras siis lahtee merelle kalaisille vesille syomaan ja viettaa siella talven. Koiras hautoo munaa jalkojensa paalla ihopoimun suojassa yhdeksan viikkoa. Koiras paastoaa koko hautomisajan, minka takia se nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, silla nukkuessa sen energiankulutus on alimmillaan.
Tavallisesti naaras palaa ennen poikasen kuoriutumista, mutta jos poikanen syntyy aikaisemmin, koiras ruokkii sita oksentamalla ruokatorvestaan rahkamaista ainetta. Naaras palaa koiraan luo noin kahden kuukauden kuluttua ja loytaa kumppaninsa taman kutsuhuudon perusteella satojen muiden isien joukosta. Se alkaa ruokkia poikasta oksentaen vatsaan varastoimaansa osittain sulanutta kalaa, mustekalaa ja krillia. Koiras on usein vastahakoinen luovuttamaan hoivaamaansa poikasta naaraalle, mutta pian se vuorostaan lahtee merelle syomaan 3-4 viikon ajaksi. Vastakuoriutunut poikanen painaa 120?160 grammaa ja on 15 senttimetrin pituinen. Muutaman viikon kuluttua koiras palaa perheensa luo ja kumpikin emo hoitaa poikasta. Pari kuukautta kuoriutumisen jalkeen, saiden alkaessa kylmeta, poikaset keraantyvat tiiviiksi parveksi lammonhukan vahentamiseksi, ja emot jatkavat niiden ruokkimista. Parvea vartioi muutama aikuinen. Emot tunnistavat poikasensa aanesta, joka voi kuulua yli kilometrin paahan. Lopulta emot ja poikanen lahtevat merelle ja viettavat siella loppukesan. Lisaantyvat yksilot aloittavat syksylla taas vaelluksensa lisaantymispaikalle ja nuoret lisaantymiskyvyttomat yksilot jaavat mereen jaanreunan laheisyyteen. Lisaantymiskykyisia keisaripingviinit ovat 4?8-vuotiaina.
Keisaripingviinin muna
Keisaripingviinin suurimpia uhkaajia ovat
miekkavalas
,
merileopardi
ja
hait
, poikasia ja sairaita yksiloita saalistavat myos
isokihu
ja
isomyrskyliitajat
. Myos
Antarktikselle
tuodut ja villiintyneet
koirat
olivat niiden uhkana, mutta nyttemmin ne on poistettu alueelta.