Karolingien keisarikunta (800?888) oli suuri paaasiassa frankeista koostunut keisarikunta Keski- ja Lansi-Euroopassa keskiajan alussa. Sita hallitsi Karolingien dynastia , joka oli ollut Frankkien valtakunnan kuninkaita vuodesta 751 ja Lombardian kuninkaita vuodesta 774.

Karolingien valtakunnasta tuli keisarikunta, kun joulupaivana 800 paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren keisariksi. ^[2] Tavoitteena oli palauttaa Lansi-Rooman valtakunnan loisto. Karolingien keisarikuntaa voidaan pitaa Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan alkuvaiheena.

Ludvig Hurskaan kuoltua hanen poikiensa valilla kaytiin veljessota, joka paattyi vuonna 843 tehtyyn Verdunin sopimukseen , jossa paatettiin valtakunnan jaosta kolmeen kuningaskuntaan. Jako oli Karolingien keisarikunnan murenemisen alku, mutta toisaalta siita alkoi myos nykyisten Lansi-Euroopan suurten valtioiden kehitys. ^[3] Yhden osan hallitsijalla oli edelleen keisarin arvo, mutta ei juuri valtaa muiden kuninkaiden ylapuolella.

Kaarle Paksu kokosi veljiensa perinnon ja paavi Johannes VIII kruunasi hanet keisariksi vuonna 881. ^[4] Kaarlen lukuisat epaonnistumiset, kyvyttomyys ja suoranaiset virheet, joita han teki hallitessaan, saivat aikaan kapinointia kansoissa, jotka han oli valtaansa saanut. Kaarlen viimeisena vuonna Karolingien valtakunta hajosi lopullisesti. Arnulf sai Saksan ja Lotharingian , kun taas Eudes eli Odo Ranskan, Berengar Italian, Rudolf Burgundin ja Ludvig Sokea Provencen.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karolingien keisarikunta Wikimedia Commonsissa

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Carolingian Empire