Karl Hermann Frank

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kurt Daluege ja Karl Hermann Frank Prahassa 1942

Karl Hermann Frank ( 24. tammikuuta 1898 ? 22. toukokuuta 1946 ) oli sudeettisaksalainen natsiviranomainen T?ekkoslovakiassa toisen maailmansodan aikana. Han oli arvoltaan SS-kenraali .

Frank oli syntynyt Karlsbadissa , ja hanen isansa opetti hanet jo varhain vihaamaan t?ekkeja ja puolalaisia. Vietettyaan epaonnistuneen vuoden saksalaisessa lakikoulussa Prahassa , Frank palveli Itavalta-Unkarin armeijassa ensimmaisen maailmansodan lopussa. Sodan jalkeen Frank oli toissa kirjakaupassa, ja liittyi useisiin oikeistolaisiin jarjestoihin ja puolueisiin kuten Kameradschaftsbundiin. Ajatuksenaan Sudeettimaan liittaminen Saksaan Frank liittyi vuonna 1919 Saksan kansallissosialistiseen tyovaenpuolueeseen ja perusti kirjakaupan jossa valitti natsipropagandaa . Kun T?ekkoslovakian hallitus hajotti puolueen, Frank auttoi jarjestamaan Sudeettisaksalaisen kotirintaman 1933, josta tuli virallinen Sudeettisaksalainen puolue ( Sudetendeutsche Partei , SdP) 1935. Vuonna 1935, Frankista tuli sijaisjohtaja SdP:hen ja hanet valittiin T?ekkoslovakian parlamenttiin. Puolueen voimakkaimpien aarioikeistolaisten edustajana Frankista tuli Sudeettimaan sijais gauleiter kun siita tuli osa Saksaa lokakuussa 1938. Frankin radikalismi hanelle arvovaltaisen suosijan, Heinrich Himmlerin , joka teki Frankista SS-Brigadefuhrerin marraskuussa 1938.

Vuonna 1939 Frank ylennettiin SS-kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin korkeimmaksi SS- ja poliisijohtajaksi seka valtiosihteeriksi Boomin ja Maarin valtakunnanprotektokraatissa. Vaikka Frank oli nimellisesti valtakunnansuojelija Konstantin von Neurathin alainen, han kaytti todellista valtaa protektoraatissa. Han tunsi hyvin T?ekkoslovakian ja nautti lisaksi Himmlerin tuesta. Valtiosihteerina ja poliisijohtajana Frank kohteli niskuroivia t?ekkeja ankarasti. Han jarjesti Boomin ja Maarin paaministeri Alois Eliaksen vangitsemisen ja tyoskenteli salassa saadakseen Neurathin maineen mustattua. Kun Neurath siirrettiin pois asemastaan syyskuussa 1941, Frank toivoi tulevansa nimitetyksi valtakunnanprotektoriksi, mutta havisi suosiossa Reinhard Heydrichille . Vaikka Frankin ja Heydrichin valit olivat melko viileat, heista tuli vaikutusvaltainen ja tehokas tyopari.

Kun Heydrich murhattiin kesakuussa 1942, Frank ohitettiin jalleen ylennyksissa kun Kurt Daluegesta tehtiin seuraava valtakunnanprotektori. Daluege ja Frank jarjestivat Lidicen ja Le?akyn kylien tuhoamisen ja niiden asukkaiden murhaamisen kostona Heydrichin kuolemasta. Daluegen alaisena Frank jatkoi voimiensa keskittamista, ja kun Wilhelm Frick nimitettiin valtakunnanprotektoriksi 1943, Frank oli voimakkain viranomainen Boomissa ja Maarissa. Elokuussa 1942 Frankista tuli valtakunnanministeri Boomiin ja Maariin. Kesakuussa 1943 hanet ylennettiin SS-kenraaliksi ja Prahan poliisikenraaliksi.

30. huhtikuuta ? 1. toukokuuta 1945, ennen Prahan kansannousua, Frank julisti radiossa, etta kansannousu tukahdutettaisiin veriloylla. Kun prahalaiset kuulivat huhuja lahestyvista liittoutuneista, he lahtivat kaduille juhlimaan. Talloin Frank antoi poliiseilleen ja SS-miehilleen maarayksen puhdistaa kadut ja ampua jokaisen joka niskoitteli.

Frankin antauduttua Yhdysvaltain armeijalle Pilsenissa 9. toukokuuta 1945 hanet luovutettiin Prahan kansanoikeudelle ja tuomittiin maalis?toukokuussa 1946. Osallisuudestaan sotarikoksiin ja Lidicen tuhoamiseen Frank tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin Pankracin vankilan pihalla 5 000 katsojan edessa 22. toukokuuta 1946. Hanet haudattiin nimettomana Prahan ?ablicen hautausmaahan.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]