Kansanterveys tarkoittaa koko vaeston terveytta . Kansanterveystiede tutkii vaeston terveydentilaa ja siihen vaikuttavia syita seka tutkii mahdollisuuksia parantaa kansanterveytta. Kansanterveystyo ja terveyspolitiikka pyrkivat edistamaan vaeston terveytta sairauksia ennalta ehkaisevilla toimilla ja vaikuttamalla terveydenhuoltojarjestelmaan.

Terveydentilassa ja kuolleisuudessa ilmenee saannonmukaisia eroja suomalaisten sosioekonomisten vaestoryhmien, kuten eri ammattiasemassa olevien valilla. Tyon fyysisen kuormittavuuden arvioidaan selittavan noin puolet naisten valisista ja kolmanneksen 40?60-vuotiaiden miesten valisista terveyseroista . ^[1]

Fyysisesti kuormittavimmissa olosuhteissa tyoskentelevien sairastavuus on 2?3-kertaa suurempaa kuin vahemman kuormittavissa ammateissa tyoskentelevien ja heilla on 14-kertainen tyokyvyttomyyden riski matalan riskin ammateissa tyoskenteleviin verrattuna. Fyysisesti raskaaseen tyohon liittyvat kuormitustasot, kuormituksen kesto ja toistojen maara seka aktiivisuustyypit ovat sen luonteisia, etteivat ne paranna tyontekijan fyysista kuntoa . ^[1]

Myos ammattiryhmien valiset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet 2000-luvulla. Erot tyon fyysisessa kuormittavuudessa aiheuttavat terveydellista eriarvoisuutta eli epaoikeudenmukaisia terveyseroja, joihin yhteiskunnallisilla tekijoilla on vahva vaikutus ja joiden synty ei ole pelkastaan yksilon valintojen tai biologisten lainalaisuuksien tulosta. Esimerkiksi ylempiin toimihenkiloihin kuuluvien 35-vuotiaiden miesten odotettavissa oleva elinajanodote on keskimaarin kuusi vuotta suurempi kuin samanikaisten tyontekijamiesten. ^[1]

Fyysisesti raskas tyo lisaa voimakkaasti tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskia. Vuonna 1989 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, etta fyysisesti raskas tyo yli viisinkertaisti selkakivun esiintyvyyden ja yli kaksikymmenkertaisti pitkaaikaisen selkaperaisen tyokyvyttomyyden riskin. ^[2]

Keski-iassa suoritetun palkkatyon fyysisen kuormittavuuden on todettu lisaavan terveysongelmia ja toimintakyvyn heikkenemista, kuten esimerkiksi liikkumisen vaikeutumista viela elakeiassa. Esimerkiksi tyoterveyslaitoksen tyo- ja toimintakyvyn seka terveyden 28-vuotisseurantatutkimuksen yhteydessa havaittiin, etta usein kasin kantamista sisaltavaa tyota tehneilla oli 232 prosenttia suurempi riski elakeiassa ilmenevaan heikkoon toimintakykyyn verrattuna tyontekijoihin, joiden tyo oli sisaltanyt vain harvoin kasin kantamista. Hankalat tyoasennot lisasivat riskia 98 prosenttia, fyysisesti raskas tyo 84 prosenttia, seisomatyo 75 prosenttia ja kavely 62 prosenttia. Viiden kuormitustekijan esiintyminen keski-ian tyotehtavissa lisasi yksittaisen tyontekijan riskia keskimaarin 210 prosenttia. ^[3]

Pohjoisessa ja idassa asuvat suomalaiset sairastavat huomattavasti enemman kuin lansi- ja etelasuomalaiset. ^[4] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan esimerkiksi Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa asuu vaeston ikarakenteeseen suhteutettuna noin kolme kertaa enemman vakavista tuki- ja liikuntaelinsairauksista karsivia kuin Helsingissa. Myos koko kansan keskimaarainen tuki- ja liikuntaelinsairastavuus on kaksi kertaa suurempaa kuin Helsingissa. Helsinkilaisten hyva tuki- ja liikuntaelinterveys selittyy pitkalti silla, etta helsinkilaiset tekevat tavallista vahemman esimerkiksi maanviljelyyn ja metsatalouteen liittyvia fyysisesti raskaita toita. ^[5]

Mielenterveyden hairioiden ja sepelvaltimotaudin esiintyvyys on yli 50 prosenttia suurempi Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa Helsinkiin verrattuna. ^[5]

Suomessa kansanterveyslain mukaan "Kansanterveystyolla tarkoitetaan yksiloon, vaestoon ja elinymparistoon kohdistuvaa terveyden edistamista sairauksien ja tapaturmien ehkaisy mukaan lukien seka yksilon sairaanhoitoa." Kansanterveystyon tarkoituksena on ehkaista sairauksia ja tapaturmia seurannalla ja terveellisten elamantapojen edistamisella. Kansanterveystyoksi luetaan esimerkiksi rokotusohjelmat , ehkaisyvalistus ja ravitsemusvalistus.

Kansanterveystyohon kuuluu olennaisena osana terveyspolitiikka. Kansanterveystyon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriolle . Kansanterveystyota laanin alueella ohjaa ja valvoo laaninhallitus . Valvira ohjaa sosiaali- ja terveysministerion alaisena laaninhallitusten toimintaa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ohjaa ja valvoo kansanterveystyota, kun tyo on erityisen tarkea tai laajakantoinen, se koskee useampaa laania tai koko maata, laaninhallitus on esteellinen, tai kyse on ammattihenkilon valvonta-asiasta.

Kansanterveystyon asiantuntijalaitoksina toimivat Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittamiskeskus ( Stakes ), Kansanterveyslaitos , Tyoterveyslaitos ja Sateilyturvakeskus . Kansanterveyden laaja-alaista kehittamista varten toimii ministerion yhteydessa kansanterveyden neuvottelukunta.

Kansanterveystyohon kuuluvina tehtavina kunnan tulee:

• huolehtia kunnan asukkaiden terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista

• seurata kunnan asukkaiden terveydentilan ja siihen vaikuttavien tekijoiden kehitysta vaestoryhmittain, huolehtia terveysnakokohtien huomioon ottamisesta kunnan kaikissa toiminnoissa seka tehda yhteistyota terveyden edistamiseksi muiden kunnassa toimivien julkisten ja yksityisten tahojen kanssa

• jarjestaa kunnan asukkaiden sairaanhoito

• jarjestaa kunnan asukkaiden tarvitsema terveyskeskuksessa jarjestettava ehkaiseva mielenterveystyo ja mielenterveyspalvelut

• huolehtia sairaankuljetuksen jarjestamisesta seka jarjestaa ja yllapitaa laakinnallinen pelastustoiminta seka paikallisiin olosuhteisiin nahden tarvittava sairaankuljetusvalmius

• yllapitaa suun terveydenhuoltoa

• yllapitaa koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa

• tuottaa kunnan alueella sijaitsevissa tyo- ja toimintapaikoissa tyoskenteleville tyontekijoille tyonantajan jarjestettavaksi tyoterveyshuoltopalveluja

• jarjestaa kunnan alueella toimiville yrittajille ja muille omaa tyotaan tekeville tyoterveyshuoltoa

• jarjestaa seulontaa ja muita joukkotarkastuksia

• jarjestaa kiireellinen avosairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, potilaan asuinpaikasta riippumatta

Suomalaiset olivat 1950?1960-luvulla Euroopan sairain kansa, ja esimerkiksi 35?39-vuotiaiden miesten kuolleisuus oli maanosan suurinta. Lisaksi Suomessa oli laakareita vahiten Euroopassa eli vain yksi laakari 1 700 asukasta kohden, kun esimerkiksi Itavallassa ja Neuvostoliitossa laakareiden maara oli yksi laakari 610 asukasta kohden. Pahin tilanne oli maaseudulla, esimerkiksi Ilomantsissa oli vain yksi kunnanlaakari 14 000 asukasta kohden. Puutteellinen sairasperustainen sosiaaliturva aiheutti lisaksi sen, etta sairaiden ihmisten oli pakko palata toihin ennen tervehtymistaan. ^[4]

Vuoden 1964 sairausvakuutuslaki ja 1972 kansanterveyslaki paransivat kuitenkin tilannetta. Kunnille alettiin maksaa valtionosuuksia terveydenhuollon jarjestamiseksi ja laakareita alettiin kouluttaa lisaa Laakariliiton vastustuksesta huolimatta. "Terveyskeskukset" eli kunnalliset terveysasemat muutettiin 1980-luvulla jopa ilmaisiksi. ^[4]

Terveytensa hyvaksi tai melko hyvaksi kokeneiden tyoikaisten suomalaisten osuus nousi 1900-luvun loppupuolella vuoden 1972 kolmanneksesta vuoden 2002 yli 55 prosenttiin miehilla ja yli 60 prosenttiin naisilla. ^[6]

Valtioneuvosto hyvaksyi 17. toukokuuta 2001 periaatepaatoksen Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. Ohjelman valmisteli valtioneuvoston asettama Kansanterveyden neuvottelukunta.

Terveys 2015 on yhteistyoohjelma, joka toimii kehyksena yhteiskunnan eri osa-alueilla terveyden edistamiselle. Ohjelma linjaa kansallista terveyspolitiikkaa 15 vuoden aikavalilla. Paapaino on terveyden edistamisessa, ei niinkaan terveyspalvelujarjestelman kehittamisessa. Periaatepaatoksessa esitetaan kahdeksan kansanterveytta koskevaa tavoitetta ja tehdaan 36 toimintaa linjaavaa kannanottoa.

Ikaryhmittaiset tavoitteet:

1. Lasten hyvinvointi lisaantyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvat oireet ja sairaudet vahenevat merkittavasti.

2. Nuorten tupakointi vahenee siten, etta 16?18-vuotiaista alle 15 % tupakoi; nuorten alkoholin ja huumeiden kayttoon liittyvat terveysongelmat kyetaan hoitamaan asiantuntevasti eivatka ne ole yleisempia kuin 1990-luvun alussa.

3. Nuorten aikuisten miesten tapaturmainen ja vakivaltainen kuolleisuus alenee kolmanneksella 1990-luvun lopun tasosta.

4. Tyoikaisten tyo- ja toimintakyky ja tyoelaman olosuhteet kehittyvat siten, etta ne osaltaan mahdollistavat tyoelamassa jaksamisen pidempaan ja tyosta luopumisen noin kolme vuotta vuoden 2000 tasoa myohemmin.

5. Yli 75-vuotiaiden keskimaaraisen toimintakyvyn paraneminen jatkuu samansuuntaisena kuin viimeisten 20 vuoden ajan.

Kaikille yhteiset tavoitteet:

6. Suomalainen voi odottaa elavansa terveena keskimaarin kaksi vuotta kauemmin kuin vuonna 2000.

7. Suomalaisten tyytyvaisyys terveyspalvelujen saatavuuteen ja toimivuuteen seka koettu oma terveydentila ja kokemukset ympariston vaikutuksesta omaan terveyteen sailyvat vahintaan nykyisella tasolla.

8. Tavoitteisiin pyritaan myos siten, etta eriarvoisuus vahenee ja heikoimmassa asemassa olevien vaestoryhmien hyvinvointi ja suhteellinen asema paranevat. Talloin tavoitteena on sukupuolten, eri koulutusryhmien ja ammattiryhmien valisten kuolleisuuserojen pienentyminen viidenneksella.

Euroopan komission ohjelma hyvaksyttiin 23.9.2002 ja sen toteuttamiskausi on 1.1.2003 ? 31.12.2008. Ohjelma on siis jo lahella loppuaan ja uutta ohjelmaa ollaan valmistelemassa. Kansanterveysohjelmalla on kolme ensisijaista tavoitetta:

• parannetaan tiedotusta ja tietamysta kansanterveyden kehittamiseksi
• parannetaan kykya vastata nopeasti ja koordinoidusti terveysuhkiin
• edistetaan terveytta ja ehkaistaan sairauksia ottamalla terveyteen vaikuttavat tekijat huomioon kaikessa politiikassa ja toiminnassa.

• Aasialainen paradoksi
• Julkinen terveydenhuolto
• Kansanterveyslaitos
• Kansanterveystiede
• Terveyden edistaminen

• Kansanterveyslaki
• Terveys 2015 -kansanterveysohjelma ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Euroopan komission kansanterveysohjelma

• Helen, Ilpo & Jauho, Mikko (toim.):  Kansalaisuus ja kansanterveys . Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-889-3 .
• Vohlonen, Ilkka:  Suomalainen terveyspolitiikka . Helsinki: Kirjayhtyma, 1998. ISBN 951-26-4300-6 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansanterveys .

• Terveys-EU-portaali - Euroopan unionin kansanterveysportaali ^{[ vanhentunut linkki ]}
• Kansanterveyslaki
• Terveys 2015 -kansanterveysohjelma ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Terveyskirjasto: Tarkeimmat haasteet kansanterveyden edistamiseksi ^{[ vanhentunut linkki ]}
• Terveyskirjasto: Ehkaiseva tyo ja terveyspolitiikan prioriteetit ^{[ vanhentunut linkki ]}
• Euroopan komission kansanterveysohjelma
• Faden, Ruth & Shebaya, Sirine: Public Health Ethics The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)