Kansallinen legioonalaishallitus oli Romanian kuningaskunnassa 14. syyskuuta 1940 ? 14. helmikuuta 1941 vallassa ollut totalitaristinen fasistihallitus . Hallituksen paaministerina oli kenraali, myohempi marsalkka Ion Antonescu , varapaaministerina Rautakaartin johtaja Horia Sima ja ulkoministerina myos Rautakaartin edustaja ruhtinas Mihail R. Sturdza . Hallituksessa oli lisaksi nelja muuta Rautakaartin edustajaa. Maassa ei ollut talloin muuta poliittisesti tunnustettua toimijaa kuin kansallinen legioonaliike eli rautakaarti. Tasta tilanteesta paaministeri, kenraali Antonescu antoi julistuksen kansallisen legioonahallituksen syntymisesta kuningas Mikaelin nimissa 14. syyskuuta 1940. Kansallinen legioonalaishallitus oli vallassa vajaa puoli vuotta paattyen paaministeri Antonescun ja Rautakaartin aseellisen valirikkoon. Kansallinen legioonalaishallinto julistettiin lakkautetuksi 14. helmikuuta 1941.

Romanialainen oikeistopoliitikko Corneliu Zelea Codreanu perusti vuonna 1927 aarioikeistolaisen liikkeen Arkkienkeli Mikaelin legioona ja sille aseellisen siiven Rautakaarti vuonna 1930. Rautakaartilaiset suorittivat maassa terroritekoja. Ensimmainen merkittava uhri oli vuoden 1933 lopulla paaministeri Ion Duca , jonka rautakaartilaiset murhasivat. ^[1] Vuoden 1937 parlamenttivaaleissa Rautakaarti ? nyt uudelta nimeltaan Kaikki isanmaalle ? kohosi Romanian kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Kuningas Kaarle II kielsi puolueet ml. rautakaartilaispuolueen tammikuussa 1938 ja vangitutti Codreanun huhtikuussa. Codreanu surmattiin myohemmin samana vuonna vankilasiirron yhteydessa yhdessa 13 vankitoverinsa kanssa, virallisen selityksen mukaan heidan yrittaessaan paeta. ^[2] Codreanun seuraajaksi Rautakaartin johtoon nousi romaniankielen professori Horia Sima .

Rautakaarti teki Siman johtamana ensimmaisen kerran yhteistyota Octavian Gogan hallituksen kanssa vuoden 1938 alussa. Kuningas Kaarlen otettua vallan helmikuussa 1938 poliittiset puolueet kiellettiin ml. Rautakaarti. Ainoa sallittu poliittinen liike oli Kansallinen uudelleensyntymisen rintama, jonka nimissa kuningas hallitsi maata. Tassa vaiheessa useat rautakaartin jasenet siirtyivat ulkomaille, erityisesti natsi-Saksaan . Kuninkaan diktatuurin aikaisena Rautakaartia tiukasti vastustaneena paaministerina oli Armand C?linescu , jonka kaartilaiset salamurhasivat syyskuussa 1939. Kuusi salamurhaan osallistunutta kaartilaista teloitettiin viela samana paivana murhapaikalla. ^[3]

Jannittynyt tilanne Rautakaartin ja kuninkaan hallituksen valilla rauhoittui heinakuussa 1940, kun uuteen Ion Gigurtun hallitukseen otettiin Rautakaartin edustajia. ^[4] Gigurtun hallitus ei pysynyt kuitenkaan pystyssa kuin kaksi kuukautta, koska Romania joutui luovuttamaan maa-alueettaan niin Neuvostoliitolle, Unkarille kuin Bulgarialle. Tama hallituksen kaatumisen lisaksi johti myos kuningas Kaarlen aikakauden paattymiseen. Vallan sai kenraali, myohempi marsalkka Ion Antonescu, joka muodosti yhdessa Rautakaartin johtajan Horia Siman kanssa hallituksen. ^[5]

Kuningas Kaarle II oli pakotettu eroamaan ja lahtemaan maasta. Uudeksi kuninkaaksi supistetuilla valtaoikeuksilla nousi Kaarlen nuori poika Mikael. Han joutui luovuttamaan vallan kaytannossa paaministeri Antonesculle. ^[6] Aarioikeistolaisten voimien valtaannousu johti aiemman hallinnon vainoihin. Entiset paaministerit Nicolae Iorga ja Gheorghe Arge?anu surmattiin marraskuussa 1940. Lisaksi 60 muuta keskeista entisen vallan edustajaa myos surmattiin. Myos entiset paaministerit, kuningas Kaarlen kannattajat, Constantin Argetoianu , Gheorghe T?t?rescu ja Ion Gigurtu olivat menettaa henkensa, mutta heidat saatiin vapautettua legioonalaisten kasista ja siirrettya sotilaalliseen suojeluun. ^[5]

Ulkopoliittisesti Romania suuntautui Antonescun johtaman kansallisen legioonalaishallituksen aikana akselivaltoihin , erityisesti Saksaan. Saksalainen sotilaskomissio otettiin juhlallisesti vastaan 12. lokakuuta 1940. Virallisesti sanottiin olevan kyseessa Romanian armeijan uudelleenjarjestely. ^[7] Antonescu tapasi Saksan johtajan Adolf Hitlerin marraskuussa 1940 pian Neuvostoliiton ulkoministerin Vjat?eslav Molotovin Berliinin vierailun jalkeen Romanian liittyessa Kolmen vallan sopimukseen . ^{[8] [5]} Joulukuussa 1940 Romaniaan alkoi saapua suuret saksalaisjoukot Operaatio Maritasta annetun kaskyn mukaisesti. ^[9]

Jannitteet paaministeri Antonescun ja hallituksen Rautakaartiedustajien valilla lisaantyivat vuoden 1941 alkuun mennessa. Niinpa Antonescu erotti omavaltaisen Rautakaartia edustaneen ulkoministerin Mihail R. Sturdzan nimittamatta seuraajaksi toista rautakaartilaista Sturdzan tilalle. ^[10] Kieltaytyminen johti valirikkoon hallituksen sisalla, silla Antonescu halusi keskittaa kaiken vallan omin kasiinsa ja kukistaa hallituskumppaninsa. Tahan tarjosi mahdollisuuden eraan juutalaisen murhattua Bukarestissa saksalaisen upseerin. Antonescu erotti taman vuoksi rautakaartilaisen sisaministerin ja useita rautakaartilaisvirkamiehia. Tama johti 22. tammikuuta 1941 rautakaartilaisten tekemaan vallankaappausyritykseen, jonka Antonescun apuun kutsumat armeijan osastot kukistivat. Kaksipaivaisten taistelujen jalkeen Antonescu sai yliotteen rautakaartilaisista, pidattaen heita suurin joukoin ja teloituttaen heita valittomasti. Varapaaministeri Sima ja entinen ulkoministeri Sturdza pakenivat maasta. ^[11]

Vaikka Romaniassa oli merkittavat saksalaisjoukot, ne eivat osallistuneet Romanian sisaisiin taisteluihin. Antonescu ilmoitti kykenevansa hallitsemaan tilanteen ja toisaalta Hitlerin kanssa kaymiensa neuvottelujen perusteella saksalaisilla oli luotto Antonescun johtamaan hallintoon Romaniassa. Antonescun hallinto vangitsi edelleen kevaan kuluessa lukuisia rautakaartilaisia. Kansallinen legioonalaishallinto julistettiin lakkautetuksi 14. helmikuuta 1941. Vahvistuksena hallintonsa oikeutukselle Antonescu jarjestytti kansanaanestyksen, jossa Antonescun hallinnon toimenpiteille rautakaartilaisia vastaan saatiin kansanaanestyksen hyvaksynta. ^[12]

• Haynes, Rebecca:  Germany and the Establishment of the Romanian National Legionary State, September 1940 . The Slavonic and East European Review, 1999. (englanniksi)
• Deletant, Dennis:  Hitler's Forgotten Ally: Ion Antonescu and his Regime, Romania 1940-1944 . New York: Palgrave Macmillan, 2006. ISBN 978-1-349-54401-8 . (englanniksi)
• Uola, Mikko:  Eritahtiset aseveljet - Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet aseveljet 1939-1944 . Jyvaskyla: Docendo Oy, 2015. ISBN 978-952-29-170-4.