Kangxi 咸?帝
Kiinan keisari
Valtakausi	5. helmikuuta 1661 ? 20. joulukuuta 1722
Edeltaja	Shunzhi
Seuraaja	Yongzheng
Syntynyt	4. toukokuuta 1654 Peking , Kiina
Kuollut	20. joulukuuta 1722  (68 vuotta) Peking , Kiina
Puoliso	Xiaochengren Xiaozhaoren Xiaoyiren Xiaogongren
Suku	Aisin-Gioro
Isa	Shunzhi
Aiti	Xiaokangzhang
Uskonto	buddhalaisuus

Keisari Kangxi ( kiin. 康熙帝 , 4. toukokuuta 1654 ? 20. joulukuuta 1722 ), alku­peraiselta nimeltaan Xuanye ( kiin. 玄燁 ), oli mant?ulaisen Qing-dynastian neljas keisari ja toinen tahan sukuun kuulunut Kiinan hallitsija vuosina 1661?1722.

Kangxi oli ensimmainen Pekingissa ja samalla ensimmainen Mant?urian ulkopuolella, vanhastaan varsinaiseksi Kiinaksi kutsutulla alueella syntynyt Qing-dynastian keisari. Hanen 61-vuotinen hallitsija­kautensa on Kiinan historian pisin, joskin hanen pojanpoikansa, Qianlong , hallitsi de facto viela kauemmin. ^[1] Valtaistuimelle noustessaan han oli kuitenkin vasta kuusivuotias, ja tosiasiallinen hallitsija hanesta tuli vasta myohemmin. Hallitsijan tehtavia toimittivat aluksi nelja sijais­hallitsijaa seka Kangxin isoaiti, leskikeisarinna Xiaozhuang .

Kangxia pidetaan yhtena Kiinan huomattavimmista keisareista. ^[2] Han vahvisti Qing-dynastiaa kukistamalla etelassa kapinan ja lyomalla viimeiset Ming -joukot, alisti Tiibetin ja Taiwanin valtaansa, torjui venalaisten yritykset vallata Amurin alue ja laajensi valtakuntaansa luoteessa. Han myos tuki tieteita ja taiteita ja hyvaksyi kristityt lahetyssaarnaajat heidan tieteellisen tietamyksensa vuoksi.

Kangxin hallituskaudella Kiinassa alkoi pitka rauhallinen ja vakaa kausi vuosia kestaneen sodan ja kaaoksen jalkeen. Han aloitti aikakauden, joka tunnetaan "Kanxgin ja Qienlongin suotuisana aikana" ja joka kesti useita sukupolvia hanen elin­aikansa jalkeen. Hanen valta­kautensa lopulla Qing-dynastia hallitsi Kiinan nykyisten alueiden lisaksi myos Mongoliaa ja osaa nykyisesta Venajan kauko­idasta .

Kangxi on kaikkien aikojen 67. pisimpaan hallinnut monarkki.

Kangxi syntyi 4. toukokuuta 1654 keisari Shunzhin ja keisarinna Xiaokangzhangin pojaksi. Hanen alkuperainen nimensa oli Xuanye ( kiin. 玄燁  ; mant?un kieli|mant?uksi Hiowan Yei . Hanet kruunattiin vajaan seitseman vuoden ikaisena 7. helmikuuta 1661. Hanen aika­kausi­nimensa, Kangxi kuitenkin tarkoittaa aikaa, joka alkoi vasta 18. helmikuuta 1662, kiinalaisen kalenterin mukaan seuraavan vuoden alkaessa.

Joidenkin tietojen mukaan Shunzhi luopui kruunusta Kangxin hyvaksi ja ryhtyi munkiksi. ^[3] Talle on esitetty useita vaihto­ehtoisia selityksia: aiheena saattoi olla hanen suosikki­jalka­vaimonsa kuolema tai eraan buddha­laisen munkin vaikutus­valta. On myos vaitetty, etta vaikka Shunzhi todellisuudessa ryhtyi munkiksi, leskikeisarinna maarasi taman tiedon poistettavaksi virallisista historiallista aika­kirjoista, joissa sen sijaan oli sanottava, etta han olisi kuollut isorokkoon .

Ennen kuin Kangxi nousi valta­istuimelle, leski­keisarinna Xiaozhuang oli Shunzhin nimessa nimittanyt sijais­hallitsijoiksi nelja vaikutus­valtaista miesta, joiden nimet olivat Sonin , Suksaha , Ebilun ja Oboi . Sonin kuoli sen jalkeen, kun hanen pojan­tyttarestaan tuli keisarinna Ziaochengren , minka jalkeen Suksaha ja Oboi joutuivat keskenaa valta­taisteluun. Tama johti lopulta siihen, etta Oboi surmasi Suksahan ja hallitsi itse­valtaisesti ainoana sijais­hallitsijana. Kangzi ja muu keisari­hovi joutui suostumaan sopimukseen, jolla tama asian­tila vahvistettiin.

Vuonna 1669 Kangxi sai isoaitinsa, leski­keisarinna Xiaozhuang tuella Oboin vangituksi ^[4] ja alkoi itse hallita valta­kuntaa. Han luetteli kolme huolen­aihetta: Keltaisen­joen tulvien kontrollointi, Keisarinkanavan kunnostus ja kolmen laanin­herran kapina Etela-Kiinassa. Leski­keisarinnalla oli edelleen suuri vaikutus­valta, ja keisari itse huolehti hanesta viimeisina kuu­kausina ennen hanen kuolemaansa vuonna 1688. ^[4]

Qing-valtakunnan paa­asiallinen armeija, Kahdeksan lippukuntaa, oli Kanxgin kaudella rappeutumassa. Se oli pienempi kuin se oli ollut suurimmilaan Hong Taijin kaudella ja Shunzhin valta­kauden alku­vaiheessa, mutta edelleen suurempi kuin myohemmin, Qyongzhengin ja Quanlongin hallitessa. Lisaksi Suuri Lippuarmeija oli yha voimissaan, ja sita johtivat kenraalit Tuhai, Fei Yanggu, Zhang Yong, Zhou Peigong, Shi Lang , Mu Zhan, Shun Shike ja Wang Jingbao.

Tarkein syy Kahdeksan lippu­kunnan myohempaan rappiotilaan oli jarjestelman muutos Kangxin ja Qianlongin hallitessa. Viela Kangxi yllapiti edeltajiensa alkuun­panemaa sotilaallista jarjestelmaa, joka oli tehokkaampi ja tarkempi. Sen mukaan komentaja, joka palasi taistelusta yksin, kaikkien alaistensa kuoltua, oli surmattava, ja samoin oli jalkavakisotilaan laita. Taman tarkoituksena oli rohjaista seka komentajia etta rivi­miehia taistelemaan urhoollisesti sodasta, silla jos joku jai ainoana henkiin taistelussa, siita ei ollut hanelle mitaan hyotya.

Qianlongin aikana sotilas­komentajista oli tullut huolimattomia, ja sotilas­koulutusta pidettiin vahemman tarkeana kuin edellisten keisarien aikana. Tama johtui siita, etta komentajan viroista oli tullut perinnollisia: kenraali sai virkansa esi-isiensa ansioiden perusteella.

Kevaalla 1662 sijaishallitsijat maarasivat Etela-Kiinassa toimeen­pantavaksi laaja-alaisia vaeston pakkosiirtoja. Naihin ryhdyttiin vasta­toimena Ming -lojalistien siella yllapitamalle mant?u­valtaa vastustaneelle liikkeelle, jota johti Taiwaniin asettunut Ming-kenraali Zheng Chenggong, joka tunnetaan myos nimella Koxinga . Rannikko­seudun koko vaesto pakko­siirrettiin Etela-Kiinan sisa­maahan.

Vuonna 1673 puhkesi kolmen laaninkerran kapina , kun Wu Sanguin joukot ottivat hallintaansa suurimman osan lounais-Kiinaa. Han yritti liittoutua paikallisten kenraalien kuten Wang Fuchenin kanssa. Kangxi kaytti kenraaleja kuten Zhou Peigongia ja Tuhaita kukistamaan kapinan, mutta osoitti samalla alueen armeliaisuutta sodasta karsineelle vaestolle. Han aikoi henkilokohtaisesti johtaa armeijoita kapinoiden kukistamiseksi, mutta alaistensa neuvosta han ei kuitenkaan tehnyt niin. Kapina paattyi Qingin voittoon vuonna 1681.

Vuonna 1683 amiraali Shi Langin johtamat Qingin merivoimat voittivat Taiwania tukikohtanaan pitaneet Ming-lojalistien merivoimat Penghun taistelussa . Tungningin hallitsija Zheng Keshuang antautui muutamaa paivaa myohemmin, ja Taiwanista tuli osa Qing-keisarikuntaa. Pian sen jalkeen Etela-Kiinan rannikko­seudut maarattiin uudestaan asutettaviksi. Sinne asettuvien rohkai­semiseksi Qing-hallitus myonsi taloudellisia avustuksia sinne muuttaneille perheille.

Vuonna 1673, Kangxin hallitus toimi valittajana, kun neuvoteltiin aselevosta Vietnamissa kaydyn Tr?nh?Nguy?n-sodan lopettamiseksi, joka oli alkanut vuonna 1627 ja kestanyt 45 vuotta. Toisiaan vastaan taistelleet osapuolet alle­kirjoittivat rauhan­sopimuksen, ja taman jalkeen rauha kesti 101 vuotta, vuoteen 1774 saakka. ^[5]

1650-luvulla Kiina joutui rajakahakkoihin Venajan kanssa Amurin alueella, ja ne paattyivat Kiinan voittoon. Albazinin piirityksen jalkeen Kangxi hallitsi aluetta.

Venalaiset ylittivat Kiinan pohjoisrajan uudestaan 1680-luvulla. Useiden taistelujen ja neuvottelujen jalkeen molemmat osa­puolet alle­kirjoittivat vuonna 1689 Nert?inskin rauhan­sopimuksen , jolla raja vahvistettiin ja Amurin laakso tuli kuulumaan Kiinalle.

Vuonna 1675 T?ahar-mongolit ryhtyivat Burnin johdolla kapinaan Qing-valtakuntaa vastaan. Kapina kukistettiin kahdessa kuukaudessa ja t?aharit liitettiin mant?ujen Kahdeksaan lippu­kuntaan.

Khalkha -mongolit olivat muutoin sailyttaneet itse­nai­syy­tensa, mutta joutuivat maksamaan veroa Qing-valta­kunnalle. Kuitenkin Tumen Jasagtu-kaanin ja Tosheetu-kaanin valinen konflikti johti Tiibetin buddha­laisuuden vaikutuksesta siihen, etta khalkhat riitaantuivat zungarin kaani­kunnan kanssa. Vuonna 1688, kun khalkhat olivat joutuneet alueensa pohjois­osissa sotaan venalaisia kasakkoja vastaan, Zungarien johtaja Galdan Boshugtu -kaani hyokkasi khalkhoja vastaan lannesta ja tunkeutui heidan alueelleen. Khalkhojen kuninkaalliset perheet, ensimmaisena Jebtsundamba Khutuktu , kulkivat Gobin autiomaan poikki ja etsivat apua Qing-valta­kunnalta suostuen samalla alistumaan heidan valtansa alle. Vuonna 1690 zungarit ja Qingin sota­joukot kohtasivat toisensa Ulaan Butunin taistelussa Sisa-Mongoliassa , missa Qing lopulta voitti.

Vuonna 1696 Kangxi itse johti kolmea armeijaa, vahvuudeltaan yhteensa 80 000 miesta, Zungaria vastaan. Qing-armeijan lantinen osasto voitti Galdanin voimat Jao Modon taistelussa , ja Galdan voitti seuraavana vuonna.

Vuonna 1701 Kangxi maarasi tiibetilaisten valtaaman Dartsedon ja muut lantisen Sichuanin kaupungit valloi­tetta­vaksi takaisin. Mant?u­joukot hyokkasivat Dartsedoon ja varmistivat Tiibetin rajan seka tuottavan tee- ja hevos­kaupan.

Zungarit uhkasivat yha Qing-valta­kuntaa ja tunkeutuivat Tiibetiin vuonna 1717. Vuonna 1706 Dalai-lama oli pantu viralta ja hanen tilalleen oli asetettu La-bzang-kaani . Vasta­toimena tahan zungarit ottivat 6000 miehen armeijalla valtaansa Lhasan ja syoksivat La-bzangin vallasta. He pitivat kaupunkia hallin­nassaan kaksi vuotta ja voittivat Salween-joen taistelussa Qing-armeijan, joka vuonna 1718 oli lahetetty alueelle. Qing sai Lhasan haltuunsa vasta vuonna 1720, jolloin Kangzi lahetti sinne suuremmat sota­joukot kukistamaan zungarit.

Valtion rahaston suuruus Kangxin hallituskauden eri vaiheissa oli: ^[6]

1668 (Kangxin hallituskauden 7. vuosi): 14 930 000 taelia

1692: 27 385 631 taelia

1702?1709: noin 50 000 000 taelia; vaihteli tana aikana vain vahan

1710: 45 880 000 taelia

1718: 44 319 033 taelia

1720: 39 317 103 taelia

1721 (Kangxin hallituskauden 60. ja toiseksi viimeinen vuosi): 32 622 421 taelia

Syita siihen, etta rahat Kangxin valtakauden lopulla vahenivat, olivat sotilaallisten toimen­piteiden suunnattomat kustannukset ja lisaantyva korruptio. Asian korjaamiseksi Kangxi antoi prinssi Yongille eli myohemmalle keisari Yongzhengille neuvoja siita, miten talous saataisiin tehokkaammaksi.

Valtakaudellaan Kangxi maarasi, etta kiinalaisista kirjoitus­merkeista oli koottava sana­kirja, joka tuli tunnetuksi Kangxin sanakirjana . Tata pidettiin Kangxin yrityksena saada han-kiinalaiset oppineet virka­miehet puolelleen, silla monet heista kieltaytyivat palvelemasta hanta ja pysyivat uskollisina Ming-dynastialle . Kun Kangxi kuitenkin sai oppineet vakuuttuneeksi siita, etta heidan tarvitsi vain osallistua sana­kirjan laatimiseen tarvitsematta muodollisesti palvella Qing-keisari­hovia, han saattoi vahitellen uskoa heille vastuun­alaisempia­kin tehtavia, kunnes he lopulta omaksuivat valtion virka­miesten velvollisuudet.

Vuonna 1705 Tang-dynastian aikaisesta runoudesta koottiin Kangxin kaskysta Quantangshi -kokoelma.

Kangxi oli myos kiinnostunut lansimaisesta teknologiasta ja halusi saada sen tuoduksi Kiinaan. Tahan vaikuttuivat Kiinassa toimineet jesuiittalahetyssaarnaajat kuten Ferdinand Verbiest , jonka Kangxi usein kutsui tavatakseen hanet, tai Karel Slavi?ek , joka Kangxin kaskysta laati ensimmaisen tarkan Pekingin kartan.

Vuosina 1711-1723 Kansojen evankelisoimiskongregaation Kiinaan lahettama italialainen pappi Matteo Ripa toimi maalarina ja kuparikaivertajana Qing-hovissa. Vuonna 1723 han palasi Kiinasta Napoliin mukanaan nelja nuorta kiinalaista kristittya saadakseen heidat vihityiksi papeiksi ja palauttaakseen heidat Kiinaan lahetyssaarnaajina . Tasta sai alkunsa paavi Klemens XII :n vahvistama Collegio dei Cinesi , jonka tehtavana oli avustaa kristinuskon levittamisessa Kiinaan. Tama oli samalla Euroopan ensimmainen sinologian koulu, ja myohemmin siita kehittyi Instituto Orientale ja lopulta nykyinen Napolin itainen yliopisto ( Universita degli Studi di Napoli "L'Orientale" ).

Kangxi oli myos ensimmainen Kiinan keisari, joka soitti musiikkia lansimaisilla soittimilla. Han kaytti Karel Slavi?ekia hovimuusikkona. Slavi?ek soitti spinettia , ja myohemmin Kangxi soitti sita itsekin. Han uudisti myos kiinalaisen kalenterin . Kiinan kuuluisa sinivalkoinen keramiikka todennakoisesti saavutti suurimman kukoistuksensa Kangxin aikana.

Kangxin valta­kauden ensimmaisena vuosi­kymmenina jesuiitoilla oli merkittava osa keisarin hovissa. Tahti­tieteellisen tietamyksensa ansioista he paasivat johtamaan keisarillista observatoriota . Jean-Francois Gerbillon ja Thomas Pereira toimivat kielen­kaantajina, kun Nert?inskin rauhan­neuvotteluissa . Kangxi oli kiitollinen jesuiitoille heidan avustaan, silla he pystyivat tulkkaamaan monia kielia ja tutustuttivat hanen armeijansa uusiin menetelmieen aseiden valmistuksessa ^[7] . Tykistossa tehtiin myos heidan ehdottamiaan uudistuksia, jotka tekivat Qing-valtakunnalle mahdolliseksi valloittaa Tungningin . ^[8]

Kangxia ilahdutti myos jesuiittojen kunnoittava asenne; he eivat pyrkineet pakolla kaannyttamaan ketaan. He oppivat myos hyvin puhumaan kiinaa , ja he kayttivat Kiinan ylimyston tyylisia silkkisia mekkoja. ^[9] Vuonna 1692, kun Thomas Pereira vaati suvaitsevaisuutta kristinuskoa kohtaan, Kangxi suostui heidan pyyntoonsa ja saati suvaitsevaisuus­asetuksen , ^[10] jolla katolisuus tunnustettiin lailliseksi, hyokkaykset katolisia kirkkoja vastaan kiellettiin, heidan lahetys­tyonsa sallittiin ja kiinalaisten sallittiin kaantya kristin­uskoon. ^[11]

Syntyi kuitenkin ankara kiista siita, saivatko kristityt kiinalaiset yha osallistua perinteisiin kungfutse­laisiin seremonioihin ja esi-isien palvontaan. Jesuiittojen mielesta talle ei ollut estetta, kun taas dominikaanit olisivat kieltaneet sen epa­jumalien palvontana. Domini­kaanien kannalle asettui paavi Klemens XI , joka vuonna 1705 lahetti Charles-Thomas Maillard De Tournonin ja lahettilaansa Kangxin luo tehdakseen selvaksi, etta kiinalaisia riitteja ei hyvaksytty. ^{[7] [12]} Klemens XI antoi 19. maaliskuuta 1715 paavillisen bullan Ex illa die , joka virallisesti tuomitsi kiinalaiset riitit. ^[7]

Tahan Kangxi vastasi virallisesti kieltamalla kristillisen lahetystyon Kiinassa, koska se "aiheutti levottomuuksia". ^[13]

Kysymys Kangxin testamentista on yksi "neljasta Qing-dynastian suurimmasta mysteerista". Historioitsijat kiistelevat viela nykyaankin siita, kenet Kangxi valitsi seuraajakseen. Yleensa on oletettu, etta han valitsi Yinzhenin, neljannen prinssin, josta myohemmin tulikin keisari Yongzheng . Monet ovat kuitenkin vaittaneet, etta Yinzhen vaarensi testamentin ja etta todellisuudessa Kangxi olisi valinnut 14. prinssin, Yuntin seuraajakseen.

Kangxin ensimmainen vaimo, keisarinna Xiaochengren , synnytti keisarin toisen eloon jaaneen pojan Yinrengin , joka kaksivuotiaana nimitettiin kruununprinssiksi han-kiinalaisen tavan mukaisesti, jotta olot voitaisiin vakauttaa aikana, jolloin maan etelaosissa vallitsi sekasorto. Vaikka Kangxi jatti useiden poikiensa opetuksen muille, han itse valvoi Yinrengin kasvatusta aikoen tehda tasta taydellisen perijan. Yinrengin kotiopettajana toimi mandariini Wang Shan, joka omistautui hanen opettamiseensa ja yritti viimeisina vuosinaan taivutella Kangxia palauttamaan Yinrengille kruununprinssin asema.

Yinreng ei osoittautunut sopivaksi vallanperijaksi, vaikka hanen isansa suosi hanta. Hanen kerrottiin piesseen ja tappaneen alaisiaan, ja hanen on epailty olleen sukupuolisuhteessa isansa yhden jalkavaimon kanssa, mika tuomittiin insestina ja olisi voitu rangaista kuolemalla. Yinreng myos hankki nuoria lapsia Jiangsuksi tyydyttaakseen pedofiilisia taipumuksiaan. Lisaksi Yinrengin kannattajat, joita johti Songgotu , muodostivat vahitellen "kruununprinssipuolueen" (太子黨), jonka tarkoituksena oli auttaa Yinrengia valtaistuimelle niin pian kuin mahdollista, vaikka se olisi edellyttanyt laittomia keinoja.

Useiden vuosien ajan Kangxi piti silmalla Yinrengia ja tuli tietoiseksi hanen monista paheistaan, ja he joutuivat vahitellen huonoihin valeihin keskenaan. Vuonna 1707 Kangxi paatti, ettei han voinut enaa sietaa Yinrengin kaytosta, jonka han ilmoitti keisarillisessa kaskykirjeessaan olevan "liian hammentavaa, jotta niista voitaisiin edes puhua", ja han paatti riistaa Yinrengilta kruununprinssin aseman. Kangxi asetti vanhimman elossa olleen poikansa, prinssi Yinzhin vastuuseen Yinrengin kotiarestin valvonnasta. Yinzhi kuitenkin pyysi isaansa maaraamaan Yinrengin teloitettavaksi. Tasta Kangxi raivostui ja riisti Yinzhilta taman arvonimet. Kangxi neuvoi alamaisiaan lopettamaan vaittelyt siita, kuka seuraisi hanta keisarina, ja huolimatta yrityksista vaientaa huhut ja arvailut siita, kuka olisi uusi kruununprinssi, hovin paivittaiset toimet olivat taysin hairiintyneet. Lisaksi Yinzhin toimet saivat Kangxin epailemaan, etta Yinrengia vastaan esitetyt syytokset olisivat vaaria, , minka vuoksi Kangxi vuonna 1709 palautti Yinrengille kruununprinssin aseman. Tata kannattivat myos neljas ja kolmastoista prinssi, ja Yinrengin aikaisemman kaytoksen selitettiin johtuneen ohi­menevista mielen­hairioista.

Vuonna 1712, kun Kangxi oli viimeisen kerran kiertomatkalla etelassa, Yinreng, joka oli asetettu hoitamaan valtiollisia asioita isansa ollessa poissa, yritti jalleen kilpailla vallasta kannattajiensa tuella. Han yritti pakottaa Kangxin luopumaan vallasta heti taman palattua Pekingiin . Tama vallankaappaussuunnitelma kuitenkin tuli Kangxin tietoon, ja han vihastui siita niin, etta han erotti Yinrengin tehtavistaan ja asetti taman jalleen kotiarestiin. Taman valikohtauksen jalkeen Kangxi ilmoitti, ettei han nimittaisi ketaan pojistaan kruununprinssiksi jaljella olevan valtakautensa aikana. Han paatti tallentaa keisarillisen testamenttinsa laatikkoon Taivaallinen puhtauden palatsiin , eika sita saanut kukaan avata ennen kuin han oli kuollut.

Sen jalkeen kun kruununprinssi oli syrjaytetty, Kangxi pani toimeen perusteellisia muutoksia poliittisessa maisemassa. Myos kolmastoista prinssi, Yinxiang , asetettiin kotiarestiin, koska han oli toiminut yhteistyossa Yinrengin kanssa. Kahdeksas prinssi Yunsi menetti kaikki arvonimensa, jotka palautettiin hanelle vasta vuosia myohemmin. Neljastoista prinssi Yinti , jota monet pitivat Kangxin todennakoisimpana seuraajana, lahetettiin poliittisten kiistojen aikana sotaretkille. Yunsi samoin kuin yhdeksas ja kymmenes prinssi, Yintang ja Yin'e, vakuuttivat tukevansa Yintia.

Illalla 20. joulukuuta 1722, vahan ennen kuolemaansa, Kangxi kutsui seitseman pojistaan (3., 4., 8., 9., 10., 16. ja 17. prinssin) vuoteensa aaressa pidettyyn kokoukseen. Kangxin kuoltua Longkodo ilmoitti, etta Kangxi oli valinnut neljannen prinssin, Yinzhenin, uudeksi keisariksi. Yinzhen nousi valtaistuimelle, ja han otti hallitsijanimen Yongzhen . Kangxi haudattiin itaisiin Qing-hautoihin, Zunhuaan , Hebeihin .

Kangxi oli Qing-dynastian suuri vakaannuttaja. Siirtyma Ming-dynastiasta Qingiin oli suuri mullistusten kausi, jonka keskeiset tapahtumat olivat paakaupungin, Pekingin joutuminen vuonna 1644 ensin Li Zichengin johtamien talonpoikaiskapinallisten ja sitten mant?ujen hallintaan seka viisivuotiaan keisari Shunzhin asettaminen valtaistuimelle. Vuonna 1661, kun Shunzhi kuoli ja Kangxi seurasi hanta keisarina, mant?ut olivat jo valloittaneet lahes koko varsinaisen Kiinan . Johtavat mant?ut kayttivat jo kiinalaisia instituutioita ja olivat omaksuneet kungfutselaisen ideologian, mutta pitivat omassa keskuudessaan kiinni mant?ukulttuurista. Kangxi saattoi valloituksen loppuun, voitti kaikki merkittavat sotilaalliset uhkatekijat ja elvytti Ming-kaudelta periytyneen keskitetyn hallintojarjestelman merkittavin muutoksin.

Kangxi oli hyvin ahkera, ja nousi varhain ja meni makuulle myohaan. Rauhan aikana han luki useita muistioita joka paiva ja vastasi niihin, kavi neuvotteluja hallitusmiesten kanssa ja antoi audiensseja. Sotien aikana han luki muistioita sotatapahtumista keskiyohon saakka tai sen jalkeenkin, ja toisinaan, esimerkiksi Zungarin kaanikuntaa vastaan kaydyn sodan aikana, osallistui itsekin taisteluihin. ^[14]

Kangxi perusti tiedonvalitysjarjestelman, jossa tieto ei kulkenut oppineiden virkamiesten valityksella, silla heilla oli taipumus haastaa keisarin valta. Tama palatsin muistiojarjestelma toimi niin, etta salaiset viestit keisarin ja maakuntien luotettujen virkamiesten valilla kulkivat lukituissa laatikoissa, jotka vain keisari ja kyseinen virkamies saattoivat avata. Taten aarimmaisista saailmioistakin saatiin peittelemattomia tietoja, joita keisari piti omaan toimintaansa kohdistuvana jumalallisina arvosteluna. Pian siita kuitenkin tuli yleiskayttoinen salainen uutiskanava. Tasta sai alkunsa Qing-dynastian Suuri neuvosto, joka kasitteli poikkeuksellisia, varsinkin sotilaallisia tapahtumia. Neuvostoa johti keisari, ja siihen kuuluivat oppineimmat han-kiinalaiset ja mant?ulaiset hovin jasenet. Taman neuvoston jaseniksi ei otettu mandariineja , joille jatettiin vain rutiininomaiset hallinnolliset tehtavat. ^[15]

Kangxi teki voitavansa taivutellakseen kungfutselaisen alymyston yhteistyohon Qing-hallituksen kanssa, vaikka nama suhtautuivat mant?uhallitukseen suurin varauksin ja pysyivat uskollisina Mingille. Han vetosi kungfutselaisiin arvoihin esimerkiksi antaessaan Pyhan kaskykirjan vuonna 1760. Han rohkaisi kungfutselaista opiskelua ja piti huolen siita, etta virkatutkinnot pidettiin joka kolmas vuosi vaikeuksienkin aikana. Kun jotkut oppineet uskollisuudesta Mingia kohtaan kieltaytyivat osallistumasta tutkintoihin, han maarasi kokelaan suoritettavaksi erityisen tutkinnon, jotta hanet voitiin nimittaa virkaan. Hanen aloitteestaan laadittiin Ming-dynastian virallisen historiateos, Kanxin sanakirja , laaja ensyklopedia ja viela laajempi kiinalaisen kirjallisuuden kokoelma. Vahvistaakseen mielikuvaa itsestaan "viisaana hallitsijana" han kutsui hoviinsa mant?ulaisia ja kiinalaisia kotiopettajia, joiden kanssa han tutki kungfutselaisia klassikoita ja kiinalaista kaunokirjoitusta. ^[16]

Eraan Zungarin kaanikuntaa vastaan kaydyn taistelun aikana, johon Kangxi itse osallistui, han osoittautui tehokkaaksi sotilasjohtajaksi.

Sita mukaa kuin vihollisuudet loppuivat ja rauha palasi Kiinaan mant?uvalloituksen jalkeen, ja samalla myos nopean vaestonkasvun, maanviljelyksen ja maatalouteen perustuvien verotulojen ansiosta Kangxi saattoi ensin alentaa veroja ja lopulta vuonna 1712 lakkauttaa maaveron ja corvee -veron kokonaan aiheuttamatta suurta valitonta vahinkoa valtion taloudelle, joskin dynastia myohemmin joutui karsimaan tasta talouspolitiikasta. ^[17]

• Isa: keisari Shunzhi
• Aiti: keisarinna Xiaokangzhang (1640?1663), d?urt?enilaista syntyperaa, mutta hanen sukunsa oli useiden suku­polvien ajan asunut Kiinassa. Sivulla oli kiinalainen sukunimi Tong ( ? ), mutta se oli myohemmin vaihdettu mant?ulaiseen klaani­nimeen Tongiya. Tunnettiin leski­keisarinnana nimella Cihe ( kiin. 慈和皇太后 ) sen jalkeen, kun Kangxi vuonna 1661 tuli keisariksi.

Kangxilla oli kaikkiaan noin 64 puolisoa, joista huomattavimmat olivat

1. Keisarinna Xiaochengren (kuoli 1674) He?eri -klaanista ? avioitui 1665.
2. Keisarinna Xiaozhaoren Niohuru -klaanista.
3. Keisarinna Xiaoyiren (Manchu: Hiyoo?ungga Fujurangga Gosin H?wanghu) Tunggiya -klaanista.
4. Keisarinna Xiaogongren (Manchu: Hiyoo?ungga Gungnecuke Gosin H?wanghu) Wuya-klaanista.
5. Keisarillinen jalosukuinen Que Hui (1668?1743) Tunggiya-klaanista, keisarinna Xiaoyirenin nuorempi sisar.
6. Keisarillinen jalosukuinen Dun Yi (1683?1768) Guwalgiya-klaanista
7. Keisarillinen jalosukuinen Jing Min (kuoli 1699) Janggiya-klaanista
8. Jalosukuinen Wen Xi (kuoli 1695) Niuhuru-klaanista, keisarinna Xiaozhaorenin nuorempi sisar.
9. Shun Yi Mi (1668?1744) Wang-klaanista, Han-kiinalaista syntyperaa.
10. Chun Yu Qin (kuoli 1754) Han Chinese Chen-klaanista.
11. Rong (kuoli 1727) Magiya-klaanista.
12. Yi (kuoli 1733) Gobulo-klaanista.
13. Hui (kuoli 1732) Nala-klaanista.
14. Liang (kuoli 1711) Wei-klaanista.
15. Cheng (kuoli 1740) Daigiya-klaanista.
16. Xuan (kuoli 1736) Mongoli, Borjigit -klaanista.
17. Ding (1661?1757) Wanliuha-klaanista.
18. Ping (kuoli 1696) He?eri-klaanista, keisarinna Xiaochengrenin nuorempi sisar.
19. Hui (kuoli 1670) Borjigit-klaanista.

Kangxilla, joka oli Kiinan pitkaaikaisin hallitsija, oli myos Qing-keisareista eniten lapsia. Virallisesti hanella oli 24 poikaa ja 12 tytarta. Todellisuudessa heita oli enemmankin, mutta useimmat heista kuolivat varhaislapsuudessaan sairauksiin, eivatka he ole luvussa mukana.

• Huomautukset:
  • ( 1 ) Jarjestys, jossa prisseihin viitataan virallisissa asiakirjoissa, maaraytyi syntymajarjestyksen mukaan. Jarjestys oli epavirallinen vuoteen 1677 saakka, jolloin Kangxi maarasi, etta hanen kaikkien miespuolisten jalkelaistensa oli kaytettava "sukupolvimerkkia" nimensa keskimmaisena merkkina. Taman uuden jarjestelman mukaisesti aikaisempi jarjestys poistettiin kaytosta ja prinssi Yinzhista tuli ensimmainen prinssi, mista johtuu nykyinen numerojarjestys.
  • ( 2 ) Kaikki Kangxin pojat vaihtoivat nimensa, kun Yongzheng vuonna 1722 tuli keisariksi. Nimien ensimmainen merkki "胤" (yin) vaihdettiin merkiksi "允" (yun), jotta valtyttiin rikkomasta keisarillista nimitabua. Yingxiangin nimi kuitenkin palautettiin hanen kuolemansa jalkeen alkuperaiseen muotoonsa. Yongzheng kaski kahden veljensa ottaa uudet nimet, mutta hanen seuraajansa Qianlong palautti heille alkuperaiset nimensa. Nimien merkityksesta on tehty useita tutkimuksia. ^{[18] [19]}

• Kangxi Dadi (康熙大帝; sananmukaisesti: Suuri keisari Kangxi ): Er Yuehen historiallinen romaani esittaa Kangxin elamakerran romantisoidussa muodossa.
• The Deer and the Cauldron (鹿鼎記): Jin Yongin wuxia -romaani. Tarinassa Kangxi ja kirjan paahenkilo Wei Xiaobao tulevat sattumoisin lapsuudessaan keskenaan laheisiksi ystaviksi. Wei auttaa keisaria lujittamaan valtansa ja vahvistamaan valtansa koko valtakunnassa vaikuttaen nain merkittavasti Kangxin kauden historiallisiin tapahtumiin.
• Qijian Xia Tianshan (七劍下天山; sananmukaisesti: Seitseman miekkaa laskeutuu taivasvuorelta ): Liang Yushengin wuxia-romaani. Tarinassa Kangxi saa selville, etta hanen isansa, keisari Shunzhi on ryhtynyt munkiksi Wutai -vuorella sijaitsevassa luostarissa. Han kaskee laheisten apuriensa tappaa hanen isansa saadakseen valtansa vakaaksi ja yrittaa myohemmin havittaa todisteet murhasta.

• The Duke of Mount Deer (鹿鼎記): Televisiosarja vuodelta 1984, perustuu Louis Chan romaaniin. Kangxia esitti Andy Lau .
• Kangxi Dynasty (康熙王朝): Televisiosarja vuodelta 2001, perustuu Er Yuehen romaaniin. Kangxia esitti Chen Daoming .
• Secret History of Kangxi (康熙秘史): neljas osa neljan televisionaytelman sarjassa, aineena Qing-dynastian varhaishistoria. Kangxia esitti Xia Yu .
• Kangxi Weifu Sifang Ji (康熙微服私訪記; sananmukaisesti: Kangxin tarkistusmatkat siviiliasussa ): pitka televisionaytelma Kangxin tarkastusmatkoista. Osalla kiertomatkoistaan Kangxi pukeutui tavalliseen siviiliasuun salatakseen henkilollisyytensa voidakseen paremmin ymmartaa tavallisen kansan jokapaivaista elamaa. Kangxia esitti Zhang Guoli .
• The Life and Times of a Sentinel (紫禁驚雷): televisiosarja Kangxin veljen yrityksesta syrjayttaa hanet.
• Palace (?): Televisiosarja vuodelta 2011. Sarjassa muuan 2000-luvun tytto vahingossa matkustaa ajassa ja paatyy 1700-luvulle Kiellettyyn kaupunkiin aikaan juuri ennen kuin Kangxi syrjayttaa kruununprinssi Yinrengin asemastaan.
• Scarlet Heart (步步?心): toinen televisiosarja vuodelta 2011. Tassakin sarjassa muuan 2000-luvun tytto vahingossa matkustaa ajassa ja paatyy 1700-luvulle Kiellettyyn kaupunkiin aikaan juuri ennen kuin Kangxi syrjayttaa kruununprinssi Yinrengin asemastaan. Kangxia esitti Damian Lau .

• Age of Empires III: The Asian Dynasties : Kangxi esiintyy Kiinan johtajana tassa reaaliaikaisessa strategiapelissa.

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Kangxi Emperor

• Jerry Dennerline, Willard J. Peterson:  Cambridge History of China, Vol. 9, Part 1: The Ch'ing Dynasty to 1800 , s. 73?119. Cambridge: Cambridge University Press, 2002. ISBN 0-521-24334-3 . Teoksen verkkoversio . .
• The History of Government Earliest times . {{{Julkaisija}}}, 1977. ISBN 0-19-822904-6 .
• Robert B. Oxnam:  Ruling from Horseback: Manchu Politics in the Oboi Regency, 1661?1669 . Chicago and London: University of Chicago Press. ISBN 0-226-64244-5 . Teoksen verkkoversio . ^{[ vanhentunut linkki ]} .
• Evelyn S. Rawski:  The Last Emperors: A Social History of Qing Imperial Institutions . Berkeley, Los Angeles, Lontoo: University of California Press. ISBN 0-520-22837-5 . Teoksen verkkoversio . .
• Jonathan D. Spence: ”The K'ang-hsi Reign”,  Cambridge History of China, Vol. 9, Part 1: The Ch'ing Dynasty to 1800 , s. 120?82. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 0-521-24334-3 . Teoksen verkkoversio . .
• Jonathan Spence:  Emperor of China: Self-Portrait of K'ang-hsi . {{{Julkaisija}}}, 1974. ISBN 0-224-00940-0 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kangxi Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Taiwan Japani T?ekki Australia Alankomaat Puola Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala KulturNav ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut IdRef