Kalastus
on
elinkeinoista
vanhimpia.
Kalaa
pyydetaan yleensa ihmisten ja muiden elainten
ravinnoksi
. Kalastus voidaan jakaa ammattimaisesti suoritettavaan teollisuustuotantoon,
kalankasvatukseen
, vedenalaiseen kalastukseen,
kalaoljyn
tuotantoon seka harrastus- ja
urheilukalastukseen
. Se voidaan jakaa myos vesistoalueen mukaan meri-, jarvi- ja jokikalastukseen. Merikalastus on naista tuottavin.
Lohi
,
tonnikala
,
silli
ja
turska
ovat sen tarkeimmat tuotteet. Jokikalastuksessa halutuimpia kaloja ovat
lohikalat
.
Kalastuksella tuotettiin vuonna 2013 17 prosenttia ihmiskunnan
elainproteiinin
kulutuksesta ja 6,7 prosenttia kaikesta
proteiinin
kulutuksesta. Kalastuksen maailman kokonaistuotanto oli 93,4 miljoonaa tonnia vuonna 2014 (FAO 2014), josta meren osuus 81,5 miljoonaa tonnia ja sisavesien 11,9 miljoonaa tonnia.
[1]
Suurimmat valtiot maailman kalastustuotannossa olivat jarjestyksessa
Kiina
(sis.
Taiwanin
ja
Hongkongin
),
Peru
,
Japani
,
Yhdysvallat
,
Chile
,
Indonesia
,
Venaja
,
Intia
,
Thaimaa
,
Norja
ja
Islanti
. Nama maat kalastavat enemman kuin puolet maailman tuotannosta. Merkittava osa, 37,9 miljoonaa tonnia kalastetaan kalanviljelyalueilla.
Ennen 2000-lukua luultiin, etta kala on
tuntoaistiton
elain. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan kalat kuitenkin tuntevat
kipua
. Ne saattavat tuntea jopa pahempaa kipua kuin ihminen.
[2]
Kalan joutuminen ylos vedesta tuottaa sille kipua, koska
kidukset
alkavat valittomasti kuivua. Kalojen
huulten
ja
suun
alue on erityisen tuntoherkka, koska ne kayttavat suutaan ruoanetsintaan. Kalan tarttuminen koukkuun aiheuttaa hetkellista voimakasta kipua, kun taas esimerkiksi
katiska
kalastuksessa kala voi olla pitkaankin satimessa, menna paniikkiin ja
haavoittaa
itseaan yrittaessaan paeta.
[2]
Yksityiskalastuksessa kala kuolee usein nopeammin kuin teollisessa kalastuksessa, jossa kala voi joutua haukkomaan henkea pitkia aikoja kuivalla maalla.
[2]
Elainten kayttaytymisbiologi
Helena Telkanranta
kieltaisi ”pyydysta ja vapauta” -kaytannon lailla, silla kielto vahentaisi kalojen karsimysta. Toinen tapa vahentaa karsimysta kalastuksessa on
tainnuttaa
kalat mahdollisimman nopeasti.
[2]
Kalastustavat voidaan jakaa
isku-
, pisto-, silmukka-, saarto-, sulku-
trooli-
ja
verkkokalastukseen
.
Iskukalastusta
(kolkka- eli nuijakalastus) harjoitetaan ohuilla, lumettomilla syysjailla. Saaliina on talloin
made
, joka ui matalassa vedessa lahella rantaa.
Pistokalastukseen
luetaan atrain-, koukku- ja ammuntapyynti.
Atraimet
ovat joko pisto- tai lyontiatraimia, joihin viimeksi mainittuihin voidaan lukea kalakirves. Koukku, jonka terapuoli on va’alla ja varsipuoli langan kiinnittamista varten lehdella tai silmuksella varustettu, kiinnitetaan kannatuslankaan, joka usein petokalan hampaiden varalta on tehty emalankaa vahvemmaksi perukkeeksi.
Vieheeksi
sanotaan sita koukun kiinteaa osaa, joka kiillollaan tai varillaan houkuttelee kalaa. Onkipyydyksia, joiden paaosia ovat
onki
(eli koukku), siima ja vapa, on monenlaisia: matala-, syva- (pohja-), perho-, talvionkia ynna muita. Uistelemiseksi sanotaan vieheella varustetun koukun soutamista. Itseottavia koukkupyydyksia ovat erilaiset pitkasiimapyydykset.
Saartokalastusta
on
haavi
- ja
nuottapyynti
. Haavia kaytetaan, paitsi apuneuvona eraita pyydyksia kokiessa, myos itsenaisena kalastimena esimerkiksi
siian
ja
kuoreen
pyynnissa virroissa. Varretonta, nuoralla suoraan nostettavaa haavia, liippia, kaytetaan sisamaan jarvilla onkirisuilta eli turoilta kalastettaessa. Nuottapyydyksista kulteet ovat muutaman metrin pituisia, tasaliinaisia virtanuottia, joilla pyydetaan
lohia
ja
siikoja
, vadat pikkunuottia, joita kaksi tai kolme henkea kahlaten vetaa pitkin tyvenvesien rantoja ja poukamia. Niilla saadaan lahinna pienta kalaa.
Kuuritsa
on jalaksilla kulkeva, kolmen hengen vedettava nuotta. Suuri nuotta on havaspussi eli -povi, jolla myotavirtaan vetaen pyydetaan lohta ja siikaa. Kierrenuotat, jotka ovat suuria, ovat siita erityisia, etta povi, jos sellainen on olemassa, on toisessa siulassa. Ne poiketaan yhdesta veneesta renkaan muotoon, ja niilla pyydetaan lahinna siikaa ja lohta. Keskipoviset nuotat ovat kooltaan hyvin vaihtelevia. Niita vedetaan seka avoveden aikana etta talvella jaan alla. Pintaan noussutta muikkua pyydetaan kesaisin kohonuotalla, johon kannattimia on pantu niin paljon, etta pyydys pysyy pinnalla.
Sulkukalastuksen
valineet voidaan tarkoituksensa mukaan jakaa kahteen lajiin: vangitseviin osiin eli itse pyydyksiin ja johtoaitoihin eli patoihin.
Erityisia pyydyksia ovat muun muassa
lanat
(suiput, ruonit, potkut), jotka asetetaan suu vastavirtaan,
katiskat
(kierre- tai herttakatiskat), aiemmin pareista tai saleista lyotyja aitauksia, nykyaan useimmin metallilangasta rakennettuja pyydyksia, joilla tyvenesta vedesta pyydetaan paaasiallisesti kutukalaa,
merrat
, joita rakennusaineensa mukaan sanotaan vitsa-, pare- tai rihmamerroiksi, seka
rysat
, joissa saattaa olla useampia nieluja ja johdeaidat. Naista suuret, osaltaan yli 1,5 m:n korkuiset meressa kaytetyt ovat ns. isorysia. Sulkukalastimiin johtavat seinat eli padot ovat varsin monenlaisia, kivista, risuista, seipaista, verkosta ym. rakennettuja. Siihen nahden, taittaako pato koko joen vai osan joesta, sanotaan sita poikki- tai korva- eli rantapadoksi.
Kalaverkkokin
on tavallaan pato, mutta vangitsee itse kalan ilman erityisia pyydyksia. Verkot ovat erilaisia aina sen mukaan, mita kalaa niilla pyydetaan. Riimuverkossa on ainakin kaksi havasta: tiheampi, jonka kala tarttuessaan painaa pussille harvemman silmaan.
Itameren
,
Suomenlahden
ja
Pohjanlahden
kalastus on Suomessa merikalastusta, ja tarkeimpia saaliskaloja ovat
silakka
, sita paljon muistuttava
kilohaili
ja vahemmassa maarin
lohi
.
Suomen vapaa-ajankalastajien keskusliiton mukaan 1,7 miljoonaa suomalaista kalastaa ongella, pilkkivavalla tai katiskalla vahintaan kerran vuodessa.
[2]
Suomessa jokaisella on oikeus kalastaa yhdella vavalla ilmaiseksi ongella, pilkilla ja silakkalitkalla. Viehekalastusta yhdella vavalla saa harjoittaa jokainen alle 18-vuotias ja yli 64-vuotias ilman erillista maksua.
[3]
Muunlaista kalastusta kuin onkimista ja pilkkimista harrastavan 18?64-vuotiaan tulee maksaa kalastonhoitomaksu valtiolle. Vuonna 2017 kalastonhoitomaksun suuruus oli kalenterivuodelta 39 euroa.
[4]
Kalastonhoitomaksun keraa Metsahallitus
[5]
, ja siita saadut varat kaytetaan kalavesien seka kalastusjarjestelyiden hoitoon seka tiedottamiseen.
[6]
Vuonna 2015 ammattikalastusta harjoitti Suomessa merialueella paatoimisesti 487 kalastajaa ja osa-aikaisesti 1596.
[7]
Sisavesilla ammattikalastajia oli vuonna 2012 noin 200.
[8]
Kalastajien maara on vahentynyt 70 prosenttia vuodesta 1980, mutta yksittaisen kalastajan saalis on kasvanut oleellisesti.
[9]
Kalastusmuotoja on useita, kuten
troolaus
,
verkkokalastus
ja
siimakalastus
. Ammattikalastajat voidaan jakaa kolmeen eri ryhmaan.
Rannikkokalastajat
,
sisavesikalastajat
ja
avomerikalastajat
.
lahde?
Merialueilla suomalaisilla ammattikalastajilla on kaytossa 3900
kalastusalusta
, niista vain 54 kappaletta on yli 21 metria pitkia.
[10]
Viime aikoina
EU
on rahoittanut alusten romuttamista.
Lohen
ammattimainen kalastus
ajoverkoilla
paattyi vuonna 2007, Euroopan unionin paatoksesta suojella
pyoriaista
.
Suomen ammattikalastuksen vuosittainen kokonaissaalis on 120 miljoonaa kiloa ja saaliin arvo on 33 miljoonaa euroa.
[10]
Paaosa saaliista pyydetaan merelta, jossa tarkein saaliskala on
silakka
, jota pyydetaan 80?90 miljoonaa kiloa vuodessa.
[11]
Varsinaisista merikaloista pyydetaan
ammattimaisesti
Suomessa siis
troolaamalla
silakkaa
, verkoilla tai siimalla lohta,
turskaa
ja
kampelaa
. Sisasaaristossa ja meren lahdissa yleisia saaliskaloja ovat
hauki
ja
ahven
.
Muut tarkeat saaliskalat ovat
siika
,
lohi
,
kuha
,
turska
,
kilohaili
ja
ahven
.
[10]
Sisavesilta saalista saatiin vuonna 2006 4,5 miljoonaa kiloa kalaa, joka tuotti noin 6,3 miljoonaa euroa. Sisavesien selvasti tarkein saaliskala on
muikku
, jota oli yli puolet vuoden 2006 saaliista ja kaksi kolmasosaa tuotosta. Toiseksi tarkein on siika ja kuha,
hauki
seka ahven ovat paikallisesti merkittavia. Muita taloudellisesti tarkeita kaloja ovat
lahna
,
made
,
saynava
,
kuore
,
sarki
,
nieria
ja jarvilohi. Varsinainen jokikalastus on paaasiallisesti meresta nousevan merilohen,
taimenen
, siian ja
nahkiaisen
kalastusta. Suomen kalastustuotteisiin voidaan laskea myos
rapu
.
Sisavesikalastus Suomessa on melkein yksinomaan kotitarvekalastusta,
ammattina
sita harjoitetaan vain paikoitellen suurimmissa jarvissa. Ammattikalastajien osuus saaliista oli vain noin 15 prosenttia.
[9]
Kalastusmatkailu
voidaan kasittaa osaksi kalastuselinkeinoa. Erityisesti kalastusopastoiminta on tarkea ja kasvava elinkeino. Kun kalastusmatkailussa huomioidaan myos vuokramokit, joiden asiakaskuntana ovat urheilu- ja vapaa-ajankalastajat, on kalastusmatkailu perinteista ammattikalastusta merkittavampi tapa hyodyntaa luontoa ja kalakantoja. Kalastusmatkailu on merkittava tulonlahde myos niiden paikkakuntien muulle elinkeinotoiminnalle, joissa on urheilu- ja vapaa-ajan kalastuskohteita. Hyotyjina ovat mm. elintarvikeliikkeet, huoltoasemat ja muut matkailukohteet seka kasityoyritykset.
- Aaltonen, Turkka & Arkko, Martti:
Vanhat hyvat erataidot
. Helsinki: Ajatus, 1997.
ISBN 951-9440-56-9
.