Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Karnakosken linnoitus on Savitaipaleen Karnakoskella sijaitseva bastionilinnoitus , jonka venalaiset rakennuttivat vuosina 1791?1793 Pietarin puolustukseksi osana Kaakkois-Suomen linnoitusjarjestelmaa . ^[1] Linnoitus menetti kuitenkin sotilaallisen merkityksensa jo vuonna 1809, kun Ruotsin ja Venajan raja siirtyi Suomen sodan jalkeen kauas Karnakoskelta. ^[1]

Karnakosken linnoitus oli osa laajempaa Venajan paakaupunkia Pietaria suojaavaa Kaakkois-Suomen linnoitusjarjestelmaa . Kustaa III:n sodan (1788?1790) ja etenkin ruotsalaisille menestyksekkaiden Porrassalmen taistelun ja Ruotsinsalmen toisen meritaistelun seurauksena Venajan sotilaspiirit ja keisarinna Katariina II kiinnostuivat keisarikunnan luoteisrajan puolustuksen tehostamisesta. Kaakkois-Suomessa kaynnistettiin laaja linnoitusprojekti, josta vastasi maineikas venalainen kenraali Aleksandr Suvorov .

Paakaupunkia puolustamaan rakennettiin useista sisakkaisista linnoitusketjuista muodostuvat puolustusvyohykkeet. Karnakosken linnoitus oli osa jarjestelman ulointa, aivan valtakunnan rajan pinnassa sijainnutta linnoitusketjua. Sen tehtavana oli seka suojata Saimaan ja Suomenlahden valisen kannaksen pohjoispaata mahdolliselta maahyokkaykselta etta antaa turvaa juuri perustetulle Venajan Saimaan laivastolle .

Kaakkois-Suomen linnoitusjarjestelman rakentamisesta vastaava kenraali Suvorov valitsi yhden uuden rajalinnoituksen sijoituspaikaksi Karnajoen suun Saimaan ja Kuolimojarven valisella kannaksella Lappeenranta ? Ristiina -tien varressa. Paikalta voitiin valvoa niin Venajan ja Ruotsin valista rajaa, kannaksen lapi kulkevaa liikennetta kuin Saimaan luoteis- ja lansiosien sokkeloisilla vesireiteilla purjehtivia aluksia. Uuden linnoituksen lahistolla oli kayty Kustaa III:n sodan aikana useita yhteenottoja ruotsalaisten ja venalaisten joukkojen valilla.

Karnakosken linnoitusta rakennettiin vuosina 1790?1793. Linnoituksen suunnittelijoina toimivat Ranskan suurta vallankumousta Venajalle paenneet insinooriupseerit. Karnakosken linnoitus rakennettiin ranskalaiselle linnoitusperinteelle uskollisesti bastionijarjestelman mukaisesti. Perinteisen saannollisen bastionimuodon sijasta linnoitus rakennettiin kuitenkin epasaannollisen muotoiseksi ja maaston muotoja mukailevaksi. Vajavaisen bastionirakenteen syyna lienee ollut tilanpuute.

Linnoituksen lansi- ja etelasivut varustettiin kolmella puolibastionilla . Linnoituksen paamuurin eteen sijoitettiin kolme etuvarustusta, ravelliinia . Idan- ja pohjoisenpuoleisille lahinna Saimaaseen rajautuville sivuille, joista vihollisen hyokkaysta ei odotettu, rakennettiin pelkka tenaljirintama . Linnoitusta ja sen etuvarustuksia kiersivat maavalli ja vallihauta. Linnoituksen pohjoiskarjessa sijaitsi takaportti, josta oli paasy laivoille ja vedenottopaikalle. Linnoituksen muureille rakennettiin 55 tuliasemaa tykeille.

Linnoituksen sisalle rakennettiin sotilaiden kasarmi , upseeritalo, paavartio, arestirakennus ja ruutivarasto . Hirsirakenteiset rakennukset on nyttemmin purettu ja niiden paikalla on vain kivijalkojen rippeet.

Varsinaisen linnoituksen lisaksi sen laheisyyteen rakennettiin kaksi pienempaa erillista tukilinnaketta, reduttia . Karnajoen etelasuuhun Saimaan ja Kuolimojarven valiselle kannakselle 600 metrin paahan paalinnoituksesta rakennettiin myos Vuorilinnoituksen nimella tunnettu Karnakosken redutti. Partakosken puolelle nykyiselle Ruhtinaanmaelle kaksi kilometria Karnakosken linnoituksesta luoteeseen rakennettiin Partakosken redutti.

Karnakosken linnoituksen rakennustoihin osallistui 1 400 venalaista sotilasta ja paikallista talonpoikaa . Huomattava osa rakennusmiehista menehtyi raskaan tyon ja sairauksien uuvuttamina.

Karnakosken linnoitus vartioi valmistuttuaan Venajan luoteisrajaa vain 15 vuoden ajan. Linnoitus toimi samaan aikaan myos yhtena Venajan Saimaan laivaston tukikohtana. Laivaston muut osastot oli sijoitettu Lappeenrannan linnoitukseen ja Olavinlinnaan Savonlinnassa .

Muiden Kaakkois-Suomen linnoitusten tavoin Karnakosken linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensa Suomen sodan jalkeen vuonna 1809, kun Ruotsin ja Venajan rajan siirrettiin kauas Tornionjoelle . Keisari Nikolai I maarasi tarpeettomiksi jaaneet sisamaan linnoitukset lakkautettaviksi vuonna 1835. Lakkautuspaatosten jalkeen linnoituksista vedettiin aseistus pois, rakennukset ja muu varustus aseita lukuun ottamatta huutokaupattiin ja varustukset jatettiin metsittymaan.

Ruotsin uhkaa vastaan rakennettu linnoitus ei ehtinyt taistella kertaakaan vihollistaan vastaan. Suomen sodan, linnoituksen kayttoajan ainoaksi jaaneen Ruotsin ja Venajan valisen sodan, taistelut kaytiin kaukana Karnakoskelta Ruotsin armeijan peraannyttya hyvissa ajoin valtellen yhteenottoja hyokkaavien venalaisten kanssa. Myohemmin Suomen sisallissodan aikana alueella kaytiin useita taisteluita.

Nykyisin Karnakosken linnoituksen alue on varustettu matkailijoille tarkoitetuilla opastekylteilla. Muita varsinaisia matkailu- tai opastuspalveluita alueella ei ole.

Museovirasto ja ymparistoministerio ovat luokitelleet linnoituksen ympariston valtakunnallisesti merkittavaksi kulttuurihistorialliseksi ymparistoksi ja maisema-alueeksi. Museovirasto on kunnostanut Karnakosken linnoituksen yhdessa muiden Kaakkois-Suomen linnoituksen kanssa tyollisyystoina. Kivivallien sortumia korjattiin ja linnoituksen ymparistoa kunnostettiin ja raivattiin. Tyo saatiin paatokseen vuonna 1997. Uudet muurien kunnostustyot alkavat toukokuussa 2021. Sita ennen suoritetaan alueella arkeologisia kaivauksia. ^[2]

Linnoituksen alueella suoritettiin vuonna 1987 kasvillisuuden inventointi, jonka perusteella aloitettiin alueen kasvillisuuden hoitotyot. Linnoitusalue niitettiin ja puustoa raivattiin. Kunnostetulla alueella laiduntaa kesaisin lampaita nurmialueiden yllapitamiseksi.

Karnakosken linnoituksen lahistolla sijaitsee myos lotjasatama , 1830-luvulla rakennettu mylly ja saha seka vuonna 1886 valmistunut kaksiaukkoinen kiviholvi silta . Paikallinen kylatoimikunta kunnosti 1950-luvulla toimintansa lopettaneen myllyn vuonna 2002.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karnakosken linnoitus Wikimedia Commonsissa

• Museovirasto: Karnakosken linnoitus muinaisjaannosrekisterissa ( Arkistoitu ? Internet Archive)