Julius Krohn

Julius Leopold Fredrik Krohn ( 19. huhtikuuta 1835 Viipuri ? 28. elokuuta 1888 Viipuri) oli suomalainen kansanrunouden tutkija, suomen kielen ja kirjallisuuden professori , runoilija , suomentaja ja lehtimies . Krohn toimi suomen kielen lehtorina Helsingin yliopistossa vuodesta 1875 ja ylimaaraisena professorina vuodesta 1885. Han oli 1800-luvun merkittavimpia suomalaisen kansanrunouden tutkijoita. Han myos kirjoitti ensimmaisen suomenkielisen pro gradu -tyon. ^[1]

Henkilotietoja

Krohnin aiti oli Viipurin lahella sijainneen Kiiskilan kartanon tytar, baltiansaksalaista sukujuurta oleva Julie Dannenberg. Monipuolisesti lahjakas Julie osasi kahdeksaa kielta ja soitti loistavasti pianoa. ^[2] Julie Dannenbergin suvun toinen puoli oli taustaltaan inkerilainen . ^[3]

Juliuksen isa, Saksasta Rugenin saarelta lahtoisin olleen koyhan leipurinkisallin Abraham Krohnin poika, ^[4]^[5] panimonomistaja Leopold Wilhelm Krohn (1806?1890), oli rakastunut Suomeen ja Julieen vieraillessaan Kiiskilassa. ^[6] Julius Krohnin aidinkieli oli siten saksa . ^[5] Jo lapsena han kuitenkin oppi venajaa ja ranskaa seka koulua varten ruotsia. ^[3] Julius kavi Viipurissa ruotsinkielista koulua, mutta kuuli suomea inkerilaiselta aidinaidiltaan ja kartanon alustalaisten lapsilta. Kymnaasissa hanen opettajansa olivat suomalaismielisia ja valittivat oppilailleen kansallisromanttista kieliaatetta. Myohemmin han kavi Elias Lonnrotin luennoilla. ^[6] Palvelusvaen kanssa Krohn puhui suomea ja ruotsia. ^[3] Avioiduttuaan perheen kotikieleksi vakiintui alusta lahtien suomi niin, etta jo esikoispojan Kaarlen ensimmainen kieli oli suomi ^[7]. Tata pidetaan yhtena syyna siihen, etta han korosti kansanrunojen lantisia, germaanisia ja skandinaavisia, aineksia. ^lahde?

Krohn tuli ylioppilaaksi vuonna 1853, valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1860 ja vaitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1862. ^[8] Han halusi osoittaa, etta suomea voitiin kayttaa myos vaativaan taiteelliseen ilmaisuun, ja paneutui erityisesti Kalevalan tutkimukseen. ^[6] Tutkijana han kehitti folkloristiikan alan ensimmaisen tieteellisen metodin. Krohnin menetelmalla pyritaan selvittamaan runon, myytin, legendan tai sadun varhaisia vaiheita seka niiden kulkeutumista ja muuntumista. Menetelma perustuu saman runon tai tarinan eri versioiden systemaattiseen vertailuun. Metodia kutsutaan nykyaan maantieteellis-historialliseksi metodiksi tai suomalaiseksi tutkimusmenetelmaksi. Sen ansiosta kansanrunouden tutkimus nousi Suomessa ensimmaisena maailmassa yliopistolliseksi oppiaineeksi. Julius Krohnin poika, professori Kaarle Krohn (1863?1933), seurasi isansa jalkia, kehitti metodia edelleen ja teki siita kansainvalisesti tunnetun. ^[9]^[6]

Krohn kehitti myos suomen kirjakielta ja loi uutta sanastoa. Tunnetuimpia Krohnin uudissanoista on elohopea , silla siihen asti oli puhuttu elavasta hopeasta. Han myos suoritti Seitseman veljeksen kasikirjoituksen korjausluvun eli kielentarkastuksen. 1880-luvulla Krohn oli jasenena virsikirjakomiteassa , jonka tyon tuloksena valmistuivat vuonna 1886 kayttoon otetut suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjat; han myos kirjoitti usean virren tekstin. Krohn kuoli vuonna 1888, kun han hukkui purjehdusmatkallaan Viipurinlahdella .

Krohnin ensimmainen puoliso oli Emilia (Emma) Sofia Nyberg (1838?1875). Heidan lapsiaan olivat kansanrunoudentutkija Kaarle Krohn, saveltaja, musiikintutkija ja kirkkomuusikko Ilmari Krohn ja kirjailija Helmi Krohn . Jaatyaan leskeksi Julius Krohn solmi vuonna 1876 uuden avioliiton Maria Wilhelmiina (Minna) Lindroosin (1841?1917) kanssa. Tasta avioliitosta syntyi muun muassa kirjailija Aino Kallas . ^[1]

Teokset

Krohn toimi useiden Johan Ludvig Runebergin teosten suomentajana, usein salanimella, osin kollektiivisen fennomaaniryhman johtavana jasenena. Myos Maamme -laulun suomenkielisten sanojen vaitetaan olevan hanen kasialaansa. Kirjailijanimella Suonio han julkaisi runoja (muun muassa teos Mansikoita ja mustikoita 1856?1861) ja teoksen Kuun tarinoita seka toimitti kuvalehtia, kuten Suomen Kuvalehtea . Lisaksi Krohn suomensi useita Walter Scottin romaaneja.

Tieteellisia teoksia

Suomenkielinen runollisuus Ruotsin vallan aikana ynna kuvaelmia suomalaisuuden historiasta , vaitoskirja (1862)
Wiron kielioppi suomalaisille (1872)
Suomalaisen virsikirjan historia (1880)
Kaunotieteellinen katsaus Kalevalaan (1881)
Suomalaisen kirjallisuuden historia I: Kalevala (1883?1885)
Lappalaisia teksteja sanakirjan kanssa (1885)
Suomen suku (1887)

Runoja, kertomuksia, elamakertoja

Mansikoita ja mustikoita 1?3 (1856?1861)
- 1. osa: Sisalto: Sananen Anni orpanalle: Kosken-kuvia ; Tuttuni, tui! jopa kevat koittaa ; Totta puhuen ; Pohjan-piltti / Y. K. [= Yrjo Koskinen] ; Kettu Repolainen / -kk- K. ; Sukeltaja / Schillerin mukaan J. K. [= Julius Krohn] ; Runeberg'in puutarhahoitajan kirjeet / A-n. [= Ferdinand Ahlman] ; suomennoksia Runeberg'in runoelmista / O. B. [Oskar Blomstedt]. ^[10] Digitoitu
- 2. osa Digitoitu
- 3. osa: Sisalto: Kansanlauluja . Horation ode XVI: Lib. II . Kolme velimiesta / Jerem. Gotthelff, suom. A. . Minne / O. D. [= Otto Donner] . Vapunpaiva / Auerbach, suom. B. F. G. [= B. F. Godenhjelm] . [Runoja, runosuomennoksia] / Santala [= Kaarlo Sloor] . [Runoja, runosuomennoksia] / Suonio [=Julius Krohn] . [Runoja, runosuomennoksia] / Tuokko [= Anders Torneroos]. ^[11] Digitoitu
Runoelmia Suoniolta (1862, uudistettu 2-osainen painos Suonion runoelmia 1869)
Maksimilian Aukusti Myhrberg. Elamakerta (1881)
Suonion kootut runoelmat ja kertoelmat (1882)
Yrjo Aukusti Wallin ja hanen matkansa Arabiassa. Elamakerta (1887)
Suonion lastenrunoja I?II (1898?1899)

Toimitettuja teoksia

Helmivyo suomalaista runoutta (1866), mukana myos kokoelmaan valittujen runoilijoiden elamakerrat . ^[8]

Postuumisti ilmestyneet teokset

Krohnin kuoltua hanen poikansa professori Kaarle Krohn toimitti isansa jaamiston perustuen seuraavat teokset: ^[8]

Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus (1894)
Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet (1897)
Kantelettaren tutkimuksia I-II (1900-1902)

Uusintapainoksia

Maantieteellisia kuvaelmia. 14, Suomen suku . Nakoispainos. Alkuteos: Helsinki, 1887 (Kansanwalistus-seuran toimituksia LIX). Kairauksia kansalliseen kirjallisuuteen 2. Julkaisijat: Vanhan kirjallisuuden ystavat r.y. ja Jyvaskylan yliopiston kirjasto. Jyvaskyla: Jyvaskylan yliopiston kirjasto, 1997. ISBN 951-34-0923-6 .
Kertomuksia Suomen historiasta. 1, Pakanuuden aikakausi, I . Nakoispainos. Alkuperainen: Tampereella: Hagelberg, 1877. Helsinki: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-02-3 .
Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus: Nelja lukua Suomen suvun pakanallista jumaluus-oppia . Nakoispainos. Alkuperainen: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1894. Helsingissa: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-00-9 .

Lahteet

↑ ^a ^b Raija Majamaa: Krohn, Julius (1835?1888) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu . 5.1.1998 (paivitetty 12.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.7.2013.
↑ Krohn-suvun vaellustarina saunalahti.fi . Arkistoitu 26.2.2014. Viitattu 22.2.2014.
↑ ^a ^b ^c Remes, Hannu: Eduard Ahrensin kielioppi ja suomalaiset. Lahivordlusi ? Lahivertailuja , 1/2020. Eesti Rakenduslingvistika Uhing.
↑ Leopold Krohn vei sotalasaretin Kaukasian rintamalle - HS 19.11.2005 ( Archive.org )
↑ ^a ^b V. K. Trast, Julius Krohn runoilijana, 1922, vaitoskirja (project Gutenberg)
↑ ^a ^b ^c ^d Pystynen, Venla: Luomisen vimma. HS TEEMA , 2020.
↑ Silja Vuorikuru: Aino Kallas ? Maailman sydamessa , s. 17. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISBN 978-952-222-424-8 .
↑ ^a ^b ^c Aleksis Kivesta Martti Merenmaahan: Suonio (Julius Fredrik Leopold Krohn) , s. 51. Porvoo: WSOY, 1954.
↑ Frog: Revisiting the Historical-Geographic Method(s). In: Lukin, Karina, Frog & Sakari Katajamaki (eds.), Limited Sources, Boundless Possibilities. Textual Scholarship and the Challenges of Oral and Written Texts. A special issue of RMN Newsletter No 7, December 2013.
↑ Mansikoita ja mustikoita Helle-kirjastot
↑ Mansikoita ja mustikoita 3, Turun yliopisto

Aiheesta muualla

Wikiaineisto

Wikiaineistoon on tallennettu tekstia aiheesta:

Julius Krohn

Vapaasti ladattavia Julius Krohnin e-kirjoja Kansalliskirjaston Klassikkokirjastossa , Projekti Lonnrotilta seka Project Gutenbergilta
Krohn-suvun vaellustarina ( Arkistoitu ? Internet Archive)
Maantieteellis-historiallinen metodi
Julus Krohn'in elamasta ja luonteesta... ^{[
vanhentunut linkki
]} ? Uusi Suometar , 31.8.1888, sivu 2
Julius Leopold Fredrik Krohn ? Turun Kuva-Lehti 27.9.1890 (Sanomia Turusta nro. 226?227)
Julius Krohn Estofilia . 2018. Tallinna: Suomen suurlahetysto. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)

Tama kirjailijaan liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[KB-1] Raija Majamaa: Krohn, Julius (1835?1888) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu . 5.1.1998 (paivitetty 12.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.7.2013.

[Krohn-2] Krohn-suvun vaellustarina saunalahti.fi . Arkistoitu 26.2.2014. Viitattu 22.2.2014.

[:0-3] Remes, Hannu: Eduard Ahrensin kielioppi ja suomalaiset. Lahivordlusi ? Lahivertailuja , 1/2020. Eesti Rakenduslingvistika Uhing.

[HS-4] Leopold Krohn vei sotalasaretin Kaukasian rintamalle - HS 19.11.2005 ( Archive.org )

[:1-5] V. K. Trast, Julius Krohn runoilijana, 1922, vaitoskirja (project Gutenberg)

[:2-6] Pystynen, Venla: Luomisen vimma. HS TEEMA , 2020.

[7] Silja Vuorikuru: Aino Kallas ? Maailman sydamessa , s. 17. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISBN 978-952-222-424-8 .

[akmm-8] Aleksis Kivesta Martti Merenmaahan: Suonio (Julius Fredrik Leopold Krohn) , s. 51. Porvoo: WSOY, 1954.

[9] Frog: Revisiting the Historical-Geographic Method(s). In: Lukin, Karina, Frog & Sakari Katajamaki (eds.), Limited Sources, Boundless Possibilities. Textual Scholarship and the Challenges of Oral and Written Texts. A special issue of RMN Newsletter No 7, December 2013.

[10] Mansikoita ja mustikoita Helle-kirjastot

[11] Mansikoita ja mustikoita 3, Turun yliopisto

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

Julius Krohn

Sisallys

Henkilotietoja