Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei tayta Wikipedian laatuvaatimuksia . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemalla ongelmat tarkemmin . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: Lahteina ei voi kayttaa sivuja, jotka kayttavat lahteena wikipediaa. Teksti on suurelta osin lukukelvotonta ja kaannokset eivat herata luottamusta.

Jules Michelet
Jules Micheletin muotokuva
Henkilotiedot
Syntynyt	22. elokuuta 1798 [1] rue Saint-Denis  ( kaanna suomeksi ) [1]
Muut tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jules Michelet ( 21. elokuuta 1798 ? 9. helmikuuta 1874 ) oli ranskalainen historioitsija , joka on parhaiten tunnettu teoksestaan Histoire de France (Ranskan historia). Michelet oli ensimmainen ihminen, joka kaytti termia renessanssi . ^{[2] [3] [4]}

Michelet oli kirjanpainajan poika. Han sai koulutusta ja parjasi hyvin koulussa. 29 vuoden ikaisena vuonna 1827 han alkoi opettaa historiaa ja filosofiaa Ecole normale superieuressa . Han oli jo tassa vaiheessa julkaissut kaannoksen Giambattista Vicon teoksesta Scienza nuova (Uusi tiede). ^{[2] [4]} Taman jalkeen Michelet omistautui keskiajan tutkimiseen, ja hanen ensimmaiset kirjoituksensa Ranskan historiasta koskivatkin juuri keskiaikaa. Michelet liittyi vuonna 1838 College de Francen henkilostoon. Hanen kirjoituksistaan tuli liberaalimpia , ja han kasitteli enemman oman aikansa ongelmia. Hanen ja kollega Edgar Quinetin kirjoittama jesuiittoja vastaan suunnattu kirja heratti kirkon huomion. ^[2] Lisaksi Michelet huomasi teollisuusyhteiskunnassa orjuutta, jota vuonna 1846 ilmestynyt kirja Le Peuple koski. Taten Michelet ja muut aikakauden kirjoittajat liittyivat Ranskan vallankumoukseen rohkaistuneina kasvavasta vallankumoushengesta. Michelet'n seitsemanosainen kirjasarja Histoire de la Revolution francaise havainnollistaa hanen kuuluisan konseptinsa historiasta spontaanien kokonaisuuksien ylosnousemuksena. ^[2] Vallankumouksen (1848) epaonnistuminen, Louis-Napoleonin kapina (1851) ja toisen keisarikunnan julistus (1852) syvallisesti hairiinnyttivat Micheletia. ^{selvenna [2]} Vaikka Michelet ei joutunut maanpakoon , han vietti seuraavan vuoden Italiassa . Ankaran tyon uuvuttamana ja masentuneena historiallisista tapahtumista Michelet loysi uuden valon rakkaudesta , kun han rakastui 20-vuotiaaseen Atanais Mialarettiin. Inspiroituneena Mialarettin rakkaudesta luontoon Michelet kirjoitti nelja luontoaiheista runollista tutkielmaa: Lintu (1856), Hyonteinen (1857), Meri (1861) ja Vuori (1867). ^{[2] [4]} Naiden jalkeen julkaistiin viela kaksi teosta, joista La Sorciere kertoo keskiaikaisesta noidasta ja La Bible de l'humanite kasittelee maailman uskontoja ja sisaltaa hyokkayksen kirkkoa kohtaan. ^[2] Michelet sai merkittavimman teoksensa Histoire de France valmiiksi vuonna 1867. Vuonna 1870 Ranskan?Saksan sota syttyi ja Micheletin ihanteellisuus ja harhakuvat Saksasta sarkyivat. ^[4]

Michelet kuoli Ranskan Hyeresissa 75-vuotiaana sydankohtaukseen. ^[2]

Micheletin kuoleman jalkeen hanen leskensa vaarensi hanen paivakirjansa. Niiden julkaiseminen kokonaisuudessaan aloitettiin vuonna 1959. ^[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jules Michelet Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala RKD Artists ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut Europeana SNAC IdRef