Juhani Aho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee kirjailijaa. Ampuja Juhani Ahosta ja liikemies Juhani Ahosta on eri artikkelit.
Juhani Aho
Juhani Aho vuonna 1886.
Juhani Aho vuonna 1886.
Henkilotiedot
Syntynyt 11. syyskuuta 1861
Lapinlahti
Kuollut 8. elokuuta 1921  (59 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
suomentaja
toimittaja
Vanhemmat Henrik Gustaf Theodor Brofeldt,
Karolina Fredrika Emelie Snellman
Puoliso Venny Soldan-Brofeldt
Lapset Heikki Aho
Antti Aho
Bjorn Soldan
Kirjailija
Aidinkieli suomi
Tuotannon kieli suomi
Kirjallinen suuntaus realismi,
naturalismi,
kansallinen uusromantiikka
Esikoisteos Muuan markkinamies yhteisniteena Kievarin pihalla -novellin kanssa (1884)
Rautatie (1884), romaani
Aiheesta muualla
Loyda lisaa kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta
Juhani Aho morsiamensa Venny Soldanin maalaamassa muotokuvassa vuonna 1891.

Juhani ”Jussi” Aho (alkuaan Johannes Brofeldt , vuodesta 1907 Juhani Aho; 11. syyskuuta 1861 Lapinlahti ? 8. elokuuta 1921 Helsinki ) [1] oli ensimmaisia suomeksi pitkan uran tehneita ammattikirjailijoita. Hanen kirjailijanuransa kesti nelisenkymmenta vuotta. [2] Ahon tuotannosta mainitaan usein hanen kirjoittamansa novellit, lastut, ja niissa ja muussa lyhytproosassa han oli parhaimmillaan.

Nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ahon vanhemmat olivat rovasti Henrik Gustaf Theodor Brofeldt ja Karolina Fredrika Emelie Snellman, joille syntyi yhteensa kymmenen lasta. Lapinlahden Vaarnin pappilassa syntynyt Johannes eli Juhani oli heista vanhin. Yksi hanen pikkuveljistaan oli kirjailija ja rehtori Kaarlo Brofeldt . [3]

Isa oli ottanut osaa 1800-luvun alun herannaisyyteen , mutta han siirtyi myohemmin beckilaiseen teologiaan. Aiti pysyi herannaisena kuolemaansa saakka. [4] Vanhempien uskonnollinen tausta saattoi olla syy Ahon herannaismyonteiseen suhtautumiseen. Esimerkiksi romaanissaan Muuan markkinamies Aho on kuvannut heranneet sympaattisina ja oikeamielisina ihmisina. [5] Myos novellikokoelmassa Heranneita (1894) han luo heranneista myonteista kuvaa [4] .

Ahon isa Theodor Brofeldt tyoskenteli Iisalmen emaseurakunnan pappina 55 vuoden ajan ja sai rovastin arvonimen. Han asui perheineen Mansikkaniemen pikkupappilassa Iisalmen Koljonvirralla , jossa myos Juhani Aho vietti varhaisvuotensa. Aho kavi Kuopion lyseota vuodesta 1872 ja paasi ylioppilaaksi 1880. [6] Sen jalkeen han opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kielta, kirjallisuutta ja historiaa. [6] Aho sai jo nuorena ylioppilaana huomiota, kun han voitti osakuntansa ( Savo-karjalainen osakunta ) kirjoituskilpailun. [7]

Kirjailijan ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Juhani Aho poikansa Heikki Ahon kanssa Tuusulassa vuonna 1897. [8]

Aho kirjoitti useita romaaneja ja novelleja . Vuonna 1884 han jattaytyi yliopistosta kirjailijaksi ja vapaaksi toimittajaksi. [6] Aho tyoskenteli useissa lehdissa ja oli mukana perustamassa Paivalehtea , jonka seuraajaa Helsingin Sanomia han avusti kuolemaansa saakka. [6] Ensimmaiset novellit julkaistiin 1883. [7] Jo Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia , mutta se toi siihen myos uutta ilmetta kasittelemalla uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie vuodelta 1884). Hanen paateoksekseen luetaan Rautatie , kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiesta ja haluavat lopulta paasta sita katsomaan. Kirjailijan myohaiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja nelja elokuvaa. Aho on tunnettu myos kehittamastaan novellityypista, suosituista lyhyista kertomuksistaan eli lastuista , joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isa lampun osti . Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niista juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niita muun luomistyon ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891?1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa. [2]

Ahon tuotanto on monitahoinen. Se sisaltaa psykologista realismia (muun muassa Yksin ), [9] naturalismia lahenevaa realismia ( Helsinkiin ) ja jopa esseistiikkaa (valilla myos voimakkaasti impressionismia ) lahenevia lastuja [10] .

Aho myos suomensi kaunokirjallisuutta, etenkin pohjoismaista mutta myos ranskalaista. Han osallistui myos vuosina 1906?1920 raamatunkaannoskomitean tyohon. [11]

Useat Ahon teoksista ovat kansankuvausta. Han kirjoitti kuitenkin kuvauksia seka tavallisesta kansasta etta sivistyneistosta. [7] Papin rouva -teoksessa luonnonkuvaus nousee keskeiseksi henkiloiden sisaisen elaman kuvastajaksi [12] ja eroaa nain ollen kauemmas tyypillisesta realismista. Ahon tuotanto jakautuu eri vaiheisiin, joista yksi osuu 1890-luvulle, jolloin Ahon elamassa tapahtui vakiintumista ja tuotannossa syttyi kiinnostus kalevalaisuutta ja herannaisyytta kohtaan [13] . Ahon tuotannon merkittavinta osaa edustavat lastut, joka on Ahon lyhyille teksteille keksima termi. [14] Parhaimmillaan han oli juuri lyhyessa proosassa [13] .

Aho oli ensimmainen suomalainen kirjailija, joka oikeasti eli kirjoittamalla. [7] Hanesta tuli jo elinaikanaan eraanlainen kansalliskirjailija, minka vuoksi han joutui kirjoittamaan liian paljon ja osallistumaan erilaisiin julkisiin tehtaviin, mika puolestaan hajotti hanen voimiaan. [7] Aho oli myos aikansa tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita Euroopassa, koska hanen kirjoistaan ilmestyi erikielisia kaannoksia melko nopeasti. [7] Jo 1890-luvulla hanen kirjojaan oli kaannetty kymmenelle kielelle. [2] Benet R. Barrios kaansi Ahon lastuja katalaaniksi , ja kaannokset ilmestyivat uudestaan kuvallisessa kirjasessa Finlandeses (1905). [15]

Aho haaveili vanhemmiten kansainvalisista markkinoista ja Nobelin palkinnosta . [6] Aho oli myos useita kertoja ehdolla Nobelin palkinnolle. [16]

Yksityiselama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Juhani Aho kalastamassa Viitasaaren Huopanankoskella vuonna 1912.

Ahon kotiolot vaikuttivat myos hanen kirjallisuuteensa. Juha -romaanin kolmiodraaman taustalla nakyy kahden sisaren rakkaus. Aho oli naimisissa taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, mutta rakasti myos Tilly Soldania , vaimonsa siskoa. [17] Kaikki asuivat samassa pihapiirissa, ja Aholla oli lapsia molempien siskosten kanssa. [18] Erikoinen perhetilanne paljastui ensimmaisen kerran vasta vuonna 1951, kun kirjailija Antti Aho toi asian esiin isansa elamakerrassa. [19]

Aholla oli tiivis yhteys Elisabeth Jarnefeltiin , jonka ” kouluun ” han kuului. Heidan kirjeenvaihtonsa kesti vuosia. Jarnefelt rohkaisi nuorta kirjailijaa etsimaan omaa tietaan. [20] Samoin Aholla oli lammin suhde Minna Canthiin , [11] joka ihastui Ahoon. Ahon suhdetta Jarnefeltiin, mutta myos Canthiin kuvaa Tarja Lappalainen teoksessaan Salonkielamaa – rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa [21] .

Aho sairastui kurkkumataan ja kuolemaa joudutti aiemmin todettu sydamen laajentuma. Siunaustilaisuus jarjestettiin Helsingin Diakonissalaitoksen kappelissa 12. elokuuta 1921. Suomen valtio maksoi Ahon hautajaisista aiheutuneet kulut [6] . Hautajaisista tuli kansallinen surujuhla. [13] Juhani Aho on haudattu Iisalmeen Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalle. [22]

Palkinnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Huomionosoituksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Juhani Aho vuoden 1961 juhlapostimerkissa.
Ahon patsaan paljastustilaisuus Helsingin Eirassa 11. syyskuuta 1961. Helsingin Sanomien seppelta laskemassa Eljas Erkko (oik.) ja paatoimittaja Yrjo Niiniluoto . Taustalla Ahon kotitalo Armfeltintie 6.
Aho haudattiin Iisalmen vanhalle hautausmaalle 13. elokuuta 1921. Ensimmaiset vuodet haudalla oli puinen risti. Punagraniittinen hautamuistomerkki pystytettiin 21. syyskuuta 1930. Muistomerkin reliefin teki Venny Soldan-Brofeldt . [23]

Teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Juhani Ahon bibliografia
  • Siihen aikaan kun isa lampun osti . 1883
  • Kievarin pihalla; Muuan markkinamies . WSOY, 1884.
  • Rautatie . romaani, kuvitus Eero Jarnefelt . WSOY, 1884.
  • Papin tytar . romaani. WSOY, 1885.
  • Hellmanin herra; Esimerkin vuoksi . WSOY, 1886.
  • Juhani Aho, Kauppis-Heikki ja Pekka Aho :  Novelleja . Kuopio: Wickstrom, 1888.
  • Helsinkiin . kertomus. WSOY, 1889.
  • Kuvauksia . novellikokoelma. Kuopio: Kastegrenin kirjakauppa, 1889.
  • Muuan markkinamies . 2. painos. WSOY, 1889.
  • Yksin . romaani. WSOY, 1890.
  • Lastuja: kertomuksia ja kuvauksia . WSOY, 1891.
  • Uusia lastuja : kertomuksia ja kuvauksia . WSOY, 1892.
  • Juhani Ahon kirjoittamia lastuja : valikoima teoksista Lastuja ja Uusia lastuja . WSOY, 1893.
  • Papin rouva . romaani. WSOY, 1893.
  • Heranneita : kuvauksia herannaisyyden ajoilta , novellikokoelma. WSOY 1894.
  • Maailman murjoma , kertomus, lukujen alkukuvat Eero Jarnfelt. WSOY 1894.
  • Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle , kuvitus Venny Soldan-Brofeldt . Hagelstam, Helsinki 1894
  • Kertomuksia ja kuvauksia , kuvitus Eero Jarnefelt. WSOY 1896
  • Lastuja : kolmas kokoelma . WSOY 1896
  • Panu  : kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa , romaani. WSOY 1897.
  • Katajainen kansani : ja muita uusia ja vanhoja lastuja vuosilta 1891 ja 1899 . WSOY 1899.
  • Kolme lastua lapsille . WSOY 1899
  • Lastuja : neljas kokoelma . WSOY 1899
  • Juhani Ahon kirjasia kansalaisille 1–2 . WSOY 1900
  • Katajainen kansani. 2. sarja . WSOY 1900
  • Aatteiden mies : piirteita August Fredrik Soldanin elamasta . WSOY 1901
  • Kansalaisadressi 1901 : kertomus asevelvollisuusasian johdosta syntyneesta kansalaisadressista vuonna 1901 , tekijat Juhani Aho ym. WSOY 1901
  • Tutkimus taudin syista : ”rauhan aatteelle” omistettu . WSOY 1901
  • Metsastysalueiden muodostamisesta ja metsanriistan hoidosta . WSOY 1902
  • Panu : nelinaytoksinen naytelma . WSOY 1903.
  • Lastuja : viides kokoelma . WSOY 1904
  • Antti Ahlstrom  : hans lif och verksamhet , elamakerta. Helsinki 1905 (ilmestyi suomeksi 7 vihkona nimella Antti Ahlstromin elamantyo . 1907–1910)
  • Lastuja : valikoima kouluja varten : tekijan toimittama . WSOY 1905
  • Kevat ja takatalvi 1–2 , romaani. Otava 1906.
  • Minka mitakin Italiasta , matkakertomus. Otava 1906.
  • Tuomio : kolminaytoksinen naytelma . Otava 1907.
  • Minka mitakin Tyrolista , matkakertomus, kuvitus Bjorn Wasastjerna . Otava 1908.
  • Elaimia , novellikokoelma. WSOY 1911
  • Juha , romaani. Otava 1911.
  • Sanomalehtimiesajoiltani . Otava 1911.
  • Maisemia : valikoima lastuja . WSOY 1912
  • Muistelmia ja matkakuvia : sanomalehtimiesajoiltani 2 . Otava 1912.
  • Sasu Punanen : ja muita lastuja . WSOY 1912
  • Tyven meri : lastuja . WSOY 1912
  • Vuorilla ja vuorten takana , novellikokoelma. Otava 1912
  • Omatunto : saaristokertomus , romaani. Otava 1914.
  • Kuvia ja kuvitelmia Suomen historiasta 1–3 . 1915
  • Rauhan erakko , romaani. Otava 1916.
  • Lastuja : seitsemas kokoelma . WSOY 1917
  • Hajamietteita kapinaviikoilta 1–3 . WSOY 1918?1919
  • Kootut teokset 1–10 . WSOY 1918?1922
  • Rakkautta , novellikokoelma. WSOY 1919
  • Muistatko? : kukkia kevaiselta niitylta . WSOY 1920.
  • Lastuja I?III. WSOY 1920.
  • Lastuja IV?Vii. WSOY 1921.
  • Kootut lastut 1–2 . WSOY 1921
  • Lastuja 8 : lohilastuja ja kalakaskuja . WSOY 1921.
  • Matkakuvia : minka mitakin Italiasta : minka mitakin Tyrolista : matkoilta omassa maassa! WSOY 1922
  • Lastuja lapsille , kuvitus P. Halonen ja V. Soldan-Brofeldt. WSOY 1923
  • Lastuja : valikoima kouluja varten : tekijan toimittama . WSOY 1926
  • Elainlastuja . WSOY 1928
  • Lastuja lapsista. WSOY 1929
  • Kosioretkesta Maailman murjomaan : yhdeksan kertomusta . WSOY 1948
  • Valitut teokset , johdanto Vilho Suomi . WSOY 1953
  • Kootut teokset : taydennysosat 1–3 . WSOY 1961
  • Punapukuinen tytto ja muita lastuja : Juhani Ahon kertomuksia koulukayttoon , toimittaneet Urho Somerkivi ja Aaro Nuutinen; kuvitus Lauri Manninen. Otava 1972
  • Valitut teokset , esipuhe Pirkko Alhoniemi. Karisto 1973
  • Lastuja , toimittanut Hannu Makela . Otava 1974
  • Papin tytar; Muistatko; Yksin . Karisto 1978
  • Omatunto; Yksin; Juha . WSOY 1981
  • Ensimmainen onkeni . Juhani Ahon perhokerho, Iisalmi 1982
  • Juha ; Rautatie ; Yksin . Karisto 1982
  • Juhani Aho 1–3 , toimittanut Juhani Niemi. Weilin + Goos 1985
  • Juhani Ahon kirjeita , toimittanut Juhani Niemi. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1986

Filmatisointeja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Niemi, Juhani: Aho, Juhani (1861 - 1921) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu . 1.3.1998 (paivitetty 13.8.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Huhta, Ilkka:  Taalla on oikea Suomenkansa , s. 113?114. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2001.
  • Koskela, Lasse:  Suomalaisia kirjailijoita Jons Boddesta Hannu Ahoon , s. 14?16. Tammi, 1990.
  • Laitinen, Kai:  Suomen kirjallisuuden historia , s. 222?227. Otava, 1997.
  • Mikkola, Anne-Maria & Julin, Anita & Kauppinen, Anneli ym.:  Aidinkieli ja kirjallisuus ? kasikirja , s. 388. WSOY, 1999.
  • Valkonen, Kaija & Koivunen, Elina:  Suurin on rakkaus . Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-21783-2 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Calamnius-sukuseura ry calamnius.fi . Viitattu 18.12.2010.
  2. ↑ a b c Mikkola ym. 1999
  3. ↑ Theodor Brofelt. Pohjois-Savon muisti ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  4. ↑ a b Vanhanen, Marko: Marko Vanhanen. Maan hiljaiset : Juhani Ahon kuvaus herannaisyydesta novellikokoelmassa Heranneita. Pro Gradu. s. 4
  5. ↑ Huhta 2001
  6. ↑ a b c d e f g h i j Koskela 1990
  7. ↑ a b c d e f Laitinen 1997
  8. ↑ Juhani Aho ja poikansa Heikki Aholassa www.finna.fi . Viitattu 8.2.2020.
  9. ↑ Riikka Rossi, Sielutieteellista analyysia rakkaudesta (Yksin, Minka mitakin Italiasta) . Kiiltomato.net 3.1.2011.
  10. ↑ Arola, Emmi: Novelliopetuksen teoriaa ja jaksosuunnitelmamalli, sivulaudatur, Jyvaskyla 2014
  11. ↑ a b Juhani Ahon seura, ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  12. ↑ Kirsikka Kajaste: Kesaklassikko: Eraan rakkauden anatomia (Yhteisnide Papin tytar ja Papin rouva), Kiiltomato.net 4.9.2001
  13. ↑ a b c Niemi (1998)
  14. ↑ Suhonen, Pekka: Metsa ja kirjallisuus Silva Fennica nro 4/1987
  15. ↑ Barrios, Benet Roura, Tietosanakirja osa 1, palsta 871, Tietosanakirja Osakeyhtio 1909
  16. ↑ Nomination Database Nobelprize. Viitattu 9.12.2017.
  17. ↑ Valkonen & Koivunen 1997, s. 79
  18. ↑ Valkonen & Koivunen 1997, s. 79?80
  19. ↑ Noora Hapuli: Kirja: Juhani Aholla oli kiusallinen salaisuus, jota varjeltiin vuosikymmenia Ilta-Sanomat . 21.8.2023. Viitattu 21.8.2023.
  20. ↑ Valkonen & Koivunen 1997, s. 87
  21. ↑ Salonkielamaa-kirja, Yle Uutiset 8.2.2014
  22. ↑ Vanha Hautausmaa Iisalmen seurakunta . Viitattu 17.9.2020.
  23. ↑ Pennanen, Jouko: Juhani Ahon hautapaasi 90 Savon Sanomat . 19.9.2020. Viitattu 23.10.2023.
  24. ↑ Juhani Ahon koulu
  25. ↑ Iisalmi: Juhani Ahon museo , viitattu 17.7.2017
  26. ↑ Antero Rautio:  Paakaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset , s. 188. Karisto, 1998.
  27. ↑ Helsingin taidemuseon veistossivu ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  28. ↑ Huhtala, Jussi: Odotus Episodi . 31.3.2022. Viitattu 18.8.2022.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Rajala, Panu:  Naisten mies ja aatteiden: Juhani Ahon elamantaide . Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37441-2 .

Dokumentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhani Aho .
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstia aiheesta:
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juhani Aho .


Teoksia ladattavissa ja kuunneltavissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhani_Aho&oldid=22333552 ”