Joseph Estrada
(alkuperaiselta nimeltaan
Jose Marcelo Ejercito
, s.
19. huhtikuuta
1937
) on suosittu
filippiinilainen
elokuvatahti
ja maan 13.
presidentti
30. kesakuuta 1998 ? 20. tammikuuta 2001. Hanet pantiin viralta
korruptiosyytteiden
vuoksi ja tuomittiin myohemmin
elinikaiseen vankeuteen
. Han kuitenkin sai armahduksen ja vapautui.
Vuonna 2013 Estrada valittiin
Manilan
pormestariksi.
[1]
Joseph Marcelo Ejercito syntyi
Tondossa
, Manilan alueella, joka on kuulu koyhyydestaan. Lapsuutensa han kuitenkin vietti suhteellisen keskiluokkaisesti. Hanet erotettiin Ateneo de Manilan yliopistosta, jonka jalkeen han meni Mapuan teknilliseen yliopistoon, jonka lopetti tavoitellessaan nayttelijan uraa. Hanen lopetettuaan koulunsa kesken perhe pettyi niin, etta kielsi hanta kayttamasta perheen sukunimea.
Nayttelijana hanet tunnettiin nimella "Estrada" ja han sai lempinimen Erap (slangisana
kamu
takaperin). Han on naytellyt paaosaa yli 100 elokuvassa ja tuottanut 70 filmia.
[2]
Estrada lahti ilman poliittista kokemusta ehdokkaaksi
Metro Manilan
San Juanin kunnanjohtajaksi 1968. Hanet nimitettiin virkaan 1969.
Kun
Corazon Aquino
syrjaytti diktaattori
Ferdinand Marcosin
1986, kaikki paikallishallinnon virkamiehet erotettiin ja korvattiin uusilla. Estrada lahti seuraavana vuonna senaattoriehdokkaaksi oman puolueensa Partido ng Masang Pilipinon listalta ja paasi lapi.
Vuonna 1992 han alkoi aluksi pyrkia presidentiksi, mutta jai
Eduardo Cojuangcon
varapresidenttiehdokkaaksi. LAKAS-puolueen
Fidel V. Ramos
kuitenkin voitti. Estrada nimitettiin presidentin rikostenvastaisten komission johtajaksi, vaikka han olikin opposition edustaja.
Vuoden 1998 presidentinvaalissa Estrada voitti selvasti kilpailijansa. Hanen varapresidenttiehdokkaansa Edgardo Angarain voitti kuitenkin
Gloria Macapagal-Arroyo
. Estradan kilpailijat yrittivat mustamaalata hanta juomisesta, naisista ja uhkapelaamisesta. Estrada astui virkaansa 30. kesakuuta 1998.
Estrada syytti
The Philippine Daily Inquireria
, maan suosituinta iltapaivalehtea puolueellisuudesta ja panettelusta, minka lehti kielsi. Vuonna 1999 hallitus ja Estradaa kannattavat yritykset vetivat ilmoituksensa lehdesta. Presidenttia syytettiin mainosboikotin jarjestamisesta, joka sai kritiikkia kansainvalisilta lehdistovapauden tarkkailijoilta.
Estradaa syytettiin pian valtion varojen rosvoamisesta ja korruptiosta. Avustaja Edilberto Lacquian kertoi hanen viettavan aikaa hamaramiesten kanssa ryypiskellen. Lokakuussa 2000 tunnettu hamaramies Luis Singson,
Ilocos Surin
alueen kuvernoori, sanoi antaneensa Estradalle 400 miljoonaa
pesoa
laittomia pelituloja. Vaitteet johtivat viraltapanosyytteeseen, ja edustajainhuone erotti Estradan marraskuussa 2000. Asia siirrettiin kasiteltavaksi senaattiin ja perustettiin viraltapanotuomioistuin.
16. tammikuuta 2001 viraltapanotuomioistuin, jossa enemmisto oli Estradan tukijoita, aanesti hylkaavansa todisteet, joiden sanottiin sisaltavan raskauttavaa aineistoa. Syyttajan edustajat kavelivat ulos protestina. Seuraavana yona Estradan vastaiset mielenosoittajat keraantyivat EDSA-moottoritielle. Vaatimukset Estradan erottamiseksi kasvoivat voimakkaammiksi.
19. tammikuuta Filippiinien armeija paatti vetaa tukensa presidentilta ja siirtaa sen varapresidentille. Estradan hallitus kaatui sen jasenten joukkoeron jalkeen. Seuraavana paivana korkein oikeus julisti presidentin viran olevan tyhja ja perustuslaillinen seuraaja Gloria Macapagal-Arroyo astui asemaan 14. presidenttina. Estrada ja hanen perheensa evakuoitiin presidentinpalatsista. Tapahtumasarja tunnetaan Filippiineilla
kansan vallankumous II
:na.
Estrada palasi kotiinsa San Juaniin. Hanen mukaansa han ei ikina eronnut, ja siten Arroyon hallitus olisi laiton. Estrada pidatettiin huhtikuussa kavalluksista. Hanen tukijansa marssivat presidentinpalatsille vaatien hanen vapauttamistaan. Mielenosoitus johti vakivaltaan ja hallitus julisti sotatilan. Monia Estradan tukijoita syytettiin levottomuuksien lietsomisesta ja heidat erotettiin. Armeija kukisti kapinan.
Estrada siirrettiin sotilastukikohtaan Tanaysiin
Rizaliin
ja myohemmin kotiarestiin laheiseen loma-asuntoon. Hanta uhkasi jopa elinikainen vankeus tai kuolemantuomio. Estrada tuki ystavaansa nayttelija
Fernando Poe Jr:ia
vuoden 2004 presidentinvaalissa Gloria Macapagal-Arroyoa vastaan, jonka Poe kuitenkin havisi.
Estrada tuomittiin syyskuussa 2007 elinkautiseen vankeuteen ja hanelta takavarikoitiin nelja miljardia pesoa (63 miljoonaa
euroa
).
[3]
[4]
Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo armahti Estradan 25. lokakuuta 2007.
Vuonna 2009 Estrada palasi jalleen elokuvan paaosaan.
[5]
Han pyrki uudelleen maan presidentiksi vuoden 2010 vaaleissa, ja vaikka han sai toiseksi eniten aania, han havisi selvin luvuin
Benigno Aquino III:lle
.
[6]
Commons
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|