John Lindsay, Crawfordin 20. jaarli
[1]
(
4. lokakuuta
1702
? 25/
26. joulukuuta
1749
) oli skotlantilainen
paari
ja sotilas. Hanesta tuli
Black Watch
-nimella tunnetun linjajalkavakirykmentin ensimmainen komentaja. Sotilasuransa aikana han palveli Britannian lisaksi Itavallan ja Venajan armeijoissa.
John Lindsay oli kenraaliluutnantti John Lindsayn, Crawfordin 19. jaarlin poika. Han peri isansa arvonimen taman kuoltua joulukuussa 1713. Myos hanen aitinsa Emilia Stuart kuoli kun Lindsay oli viela lapsi. Argylen herttuatar lahetti orvoksi jaaneen Lindsayn opiskelemaan
Glasgowin yliopistoon
. Hanen kerrotaan nauttineen historiasta ja erityisesti
Quintus Curtius Rufuksen
Aleksanteri Suuren
elamakerrasta.
Filosofia
ja
logiikka
eivat niinkaan kiinnostaneet hanta, mutta hanen kerrotaan pohdiskelleen mielellaan
Julius Caesarin
strategioita. Han osoitti mielenkiintoa ja taipumusta sotilaaksi, jolloin hanen ystavansa lahettivat hanet pariisilaiseen sotilasakatemiaan opiskelemaan sotatiedetta.
[2]
Han palasi Britanniaan vuonna 1726 ja sai ensimmaisen upseerinpestinsa 3. kaartinjalkavakirykmentista. Hanen mainitaan olleen yksi ikaansa nahden eniten aikaansaaneista nuorista herroista.
[3]
Vuonna 1732 hanesta tuli
Royal Societyn jasen
ja yksi Skotlannin edustajista parlamentin
ylahuoneeseen
. Lindsay oli
vapaamuurari
ja han toimi Lontoon suurloosin suurmestarina vuonna 1734.
Vuonna 1735 han liittyi vapaaehtoisena prinssi
Eugen Savoijilaisen
itavaltalaisiin ja osallistui
Puolan perimyssodan
Klausenin taisteluun
. Han siirtyi
Venajan keisarilliseen armeijaan
taistelemaan
Osmanien valtakuntaa
vastaan
Venajan?Turkin sodassa
. Han oli mukana
Burkhard Christoph von Munnichin
vuoden 1738 sotaretkella. Vuonna 1739 han palveli taas Venajan liittolaisen Itavallan joukoissa ja osallistui
Grockan taisteluun
, jossa han haavoittui vaikeasti. Hanet leikattiin
Belgradissa
ja han toipui, mutta hanen haavansa ei parantunut koskaan taydellisesti. Toipilasaikanaan han kirjoitti kuvauksen Grockan taistelun vaiheista seka osallistui kirjeitse skotlantilaisen
Black Watch
-nimella tunnetun linjajalkavakirykmentin kehittamiseen.
[3]
[2]
Lindsay osallistui
Itavallan perimyssotaan
ja oli mukana
Dettingenin taistelussa
1743. Han yleni prikaatinkenraaliksi 1744 ja kenraalimajuriksi 1745. Samana vuonna han oli mukana tappioon paattyneessa
Fontenoyn taistelussa
, jossa han organisoi tappion karsineet joukot peraantymaan hyvassa jarjestyksessa. Vuonna 1746 han osallistui
Rocouxin taisteluun
. Vuonna 1747 han yleni kenraaliluutnantiksi ja hanesta tuli 3. rakuunarykmentin (nimella
Scots Greys
) komentaja. Tassa tehtavassa han toimi kuolemaansa saakka. John Lindsay kuoli jouluna 1749 Grockassa saamansa vamman
komplikaatioon
.
[3]
Hanen palvelijansa Henry Kopp pelasti hanet Grockan taistelun aikana, ja julkaisi hanen muistelmansa vuonna 1753.
Lindsay meni naimisiin Lady Jane/Jean Murrayn kanssa, mutta hanen vaimonsa kuoli vain yhdeksan kuukautta haiden jalkeen. Hanelle ei jaanyt jalkelaisia.
- Memoirs of the life of the late Right Honourable John, Earl of Craufurd and Lindesay; Lord Lindesay of Glenesk and Lord Lindesay of the Byers; One of the Sixteen Peers of Scotland; Lieutenant-General of His Majesty's Forces; And Colonel of the North Royal British Grey Dragoons
, Richard Rolt (toim.), Henry Kopp, 1853.
- Horace Walpole & Thomas Park:
A Catalogue of the Royal and Noble Authors of England, Scotland, and Ireland;: With Lists of Their Works (Nide 5)
. John Scott, 1806.
- John M. Leighton:
History of the County of Fife: From the Earliest Period to the Present Time (Nide 2)
. J. Swan, 1840.
- ↑
Huom. Vanhoissa englanninkielisissa teksteissa usein muodossa
Earl of Craufurd
, joskus myos muodossa
Earl of Craufurd and Lindesay
.
- ↑
a
b
Walpole & Park 1806, s. 153-154
- ↑
a
b
c
Leighton 1840, s. 258-259
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
