Johannes Peltonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes Victor (J. V. ) Peltonen ( 4. syyskuuta 1868 Vesilahti 25. helmikuuta 1941 Vesilahti) oli suomalainen oikeusneuvos , tilanomistaja ja kokoomuksen kansanedustaja 1920-luvulla.

Peltosen vanhemmat olivat tilanomistaja Johan August Peltonen ja Emma Susanna Hietaniemi. Han paasi ylioppilaaksi 1887 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1889 seka lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1893. Peltonen sai varatuomarin arvon 1895.

Peltonen oli senaatin oikeustoimiston ja talousosaston ylimaaraisena kopistina 1896?1902, senaatin oikeusosaston kanslistina 1902?1904 ja Viipurin hovioikeuden asessorina 1904?1906. Han hoiti tuomarin tehtavia Loimaan , Jamsan , Tammelan ja Jaasken tuomiokunnissa vuosina 1906?1909 ja oli senaatin oikeusosaston jasenena 1909?1912 seka 1917?1918.

Vuosina 1912?1917 Peltonen toimi asianajajana Tampereella ja han oli korkeimman oikeuden jasenena (oikeusneuvoksena) 1918?1919. Vuodesta 1916 aina kuolemaansa saakka 1941 Peltonen hoiti omistamaansa Palhon kartanoa Vesilahdella. Hanella oli myos veljiensa kanssa maatila Nurmijarvella .

Peltonen oli kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1922?1927 edustaen Hameen laanin pohjoista vaalipiiria . Han oli eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana 1926. Peltonen oli mukana kunnallispolitiikassa Vesilahden kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja han oli myos jasenena kirkolliskokouksessa.

Johannes Peltosen veli oli teologian tohtori, kirkkoherra ja professori August Fridolf Peltonen . [1]