Johanna Elisabet ( saks. Johanna Elisabeth , ven. Иоганна Елизавета , Ioganna Jelizaveta ; 24. lokakuuta 1712 Hampuri ? 30. toukokuuta 1760 Pariisi , Ranska ) ^{[1] [2]} oli Anhalt-Zerbstin ruhtinatar ja sijaishallitsija, joka oli Venajan keisarinnan Katariina Suuren aiti ja Ruotsin kuninkaan Aadolf Fredrikin sisko.

Johanna Elisabet kuului Holstein-Gottorp -sukuun, joka hallitsi pienta mutta strategisesti tarkeaa Holstein-Gottorpin herttuakuntaa Saksan ja Tanskan rajalla. ^[1] Hanen isansa oli Lyypekin ruhtinaspiispa Kristian August ja aitinsa Baden-Durlachin rajakreivin tytar Albertina Fredrika . ^{[1] [2]} Johanna Elisabetin veli Karl August tuli isansa jalkeen Lyypekin ruhtinaspiispaksi ja kihlautui Pietari Suuren tyttaren, suuriruhtinatar Jelizaveta Petrovnan eli tulevan keisarinna Elisabetin kanssa, mutta kuoli isorokkoon vuonna 1727. Ruhtinaspiispan aseman sai talloin toinen veli Aadolf Fredrik, josta tuli aikanaan Venajan myotavaikutuksella Ruotsin kuningas. ^{[3] [4] [5]}

Johanna Elisabet nai vuonna 1727 vain 15-vuotiaana Anhalt-Zerbstin kruununperijan Kristian Augustin , ^{[1] [2]} joka hallitsi ruhtinaskuntaa vuodesta 1742 yhdessa veljensa Juhana Ludvig II:n kanssa ja vuodesta 1746 yksin. Parille syntyi kolme tytarta ja kaksi poikaa. ^[2]

Vuonna 1744 Venajan keisarinna Elisabet pyysi Johanna Elisabetin tytarta Sophieta kruununperillisensa ja siskonpoikansa Kal Peter Ulrichin (tuleva keisari Pietari III ) puolisoksi, joten aiti ja tytar kutsuttiin molemmat Venajan hoviin, jossa Sophie sai nimen Katariina (Jekaterina) Aleksejevna. Elisabet valitsi mieluusti perillisensa puolisoksi kuolleen kihlattunsa Karl Augustin lahisukulaisen, minka lisaksi myos Preussin kuningas Fredrik Suuri oli suositellut Katariinaa. ^{[3] [1]} Karl Peter Ulrich oli Johanna Elisabetin serkun, Holstein-Gottorpin herttuan Kaarle Fredrikin poika ja siten Katariinan pikkuserkku. ^{[6] [3]}

Johanna Elisabet pyrki vaikuttamaan Venajan hovissa Preussin etujen mukaisesti ja juonittelemaan itavaltalaismielista kansleria Aleksei Bestu?ev-Rjuminia vastaan noudattaen Fredrik Suurelta saamiaan salaisia ohjeita. ^{[3] [1]} Johanna Elisabet punoi juonia myos yhdessa ranskalaista diplomaattien Jacques-Joachim de La Chetardien ja Jean Armand de Lestocqin kanssa. Juonittelu paljastui, silla Bestu?ev-Rjumin sai keisarinna Elisabetilta luvan avata Johanna Elisabetin kirjeet. ^[3] Johanna Elisabet karkotettiin Venajalta Elisabetin maarayksella valittomasti Katariinan ja Karl Peter Ulrichin haiden jalkeen elokuussa 1745. Han ei tavannut tytartaan enaa kertaakaan taman jalkeen. ^{[3] [1]}

Miehensa kuoltua vuonna 1747 Johanna Elisabet oli Anhalt-Zerbstin sijaishallitsijana, kunnes hanen poikansa Fredrik August tuli taysi-ikaiseksi vuonna 1752. Seitsenvuotisen sodan aikana Johanna Elisabet asettui maanpakoon Pariisiin, jossa kuoli vuonna 1760. ^[2] Kaksi vuotta myohemmin hanen tyttarensa Katariina kaappasi vallan aviomieheltaan ja kohosi Venajan hallitsijaksi. ^[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johanna Elisabet Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Henkilot Deutsche Biographie