Jelena Pavlovna Romanova ( ven. Елена Павловна ; 24. joulukuuta ( J: 13. joulukuuta) 1784 Pietari , Venajan keisarikunta ? 24. syyskuuta ( J: 12. syyskuuta) 1803 Ludwigslustin linna, Mecklenburg-Schwerin ) oli venalainen suuriruhtinatar ja Mecklenburg-Schwerinin herttuatar. ^[1]

Jelena Pavlovnan vanhemmat olivat Venajan keisari Paavali I ja saksalaissyntyinen keisarinna Maria Fjodorovna . Jelenalla oli yhdeksan sisarusta, ja han oli vanhempiensa toiseksi vanhin tytar. ^[1] Jelenan laheisin sisarus oli hanen isosisarensa Aleksandra Pavlovna , jota heidan isoaitinsa Katariina II vertasi Jelenaan. Han piti Jelenaa jo puolivuotiaana alykkaampana ja viehattavampana kuin kaksivuotiasta Aleksandraa. Jelena sai koulutusta paronitar Charlotte von Lievenin johdolla Katariina II:n valvonnassa. Hanen koulutuksensa keskittyi kieliin (venaja, saksa, englanti, ranska, italia), maantieteeseen, historiaan, kuvataiteeseen, filosofiaan, kirjallisuuteen, musiikkiin ja tanssiin. Han oli erityisen lahjakas piirtamaan ja tanssimaan.

Vuonna 1798 kaytiin neuvotteluja Jelena Pavlovnan avioliitosta Mecklenburg-Schwerinin herttuakunnan perillisen Friedrich Ludvigin (1778?1819) kanssa. Tama oli herttua Fredrik Frans I:n ja Saksi-Gotha-Altenburgin prinsessa Louisen vanhin poika. Prinssi saapui Pietariin helmikuussa 1799 ja kihlaus julkaistiin 5. toukokuuta 1799 Pavlovskin palatsissa .

Ennen 1800-lukua keisarin tyttaret menivat harvoin naimisiin, ja jos menivat, olivat sulhaset aina venalaissyntyisia. Muutos alkoi Paavali I:n tyttarista, jotka kaikki naitettiin ulkomaisiin hoveihin. Paavali I:n kaikki aikuisikaan elaneet tyttaret, Aleksandra , Jelena, Maria , Jekaterina ja Anna , avioituivat kukin eurooppalaisen prinssin tai aatelisen kanssa. Monet heidan jalkelaisistaan avioituivat kuitenkin uudelleen Romanov -suvun jasenen kanssa.

Jelena Pavlovna ja Friedrich Ludvig avioituivat 23. lokakuuta 1799 Hatsinan palatsissa . Viikkoa myohemmin Aleksandra Pavlovna meni naimisiin samassa paikassa.

Jelena Pavlovna muutti aviomiehensa kanssa Schweriniin hallitsijan palatsiin. He viettivat tyytyvaista avioelamaa. Jelena piti pitkista kavelyretkista aamuisin linnanpuistossa aviomiehensa kanssa ja jatkoi opintojaan. Syyskuun 15. paivana 1800 han synnytti esikoisensa Paavali Fredrikin (Paul Friedrich), joka peri aikanaan Mecklenburg-Schwerinin valtaistuimen. Han sai nimensa isoisiensa mukaan.

Jelenan sisar Aleksandra kuoli 16. maaliskuuta 1801 Budassa vaikean synnytyksen jalkiseurauksiin. Vain kahdeksan paivaa myohemmin Jelenan isa Paavali I murhattiin. Jelena synnytti 31. maaliskuuta 1803 isoaitiensa mukaan nimetyn tyttaren Marie Louisen, josta tuli myohemmin avioliiton kautta Saksi-Altenburgin herttuatar.

Herttuatar Helena (Jelena) oli hyvin pidetty seka hovissa etta alamaistensa parissa, jossa han harjoitti hyvantekevaisyytta tekemalla anteliaita lahjoituksia koyhien auttamiseksi.

Syyskuussa 1803 Jelena Pavlovna sairastui vakavasti ja kuoli akillisesti 24. syyskuuta 18-vuotiaana. Hanen terveytensa ei ollut koskaan ollut hyva ja toinen raskaus rasitti sita entisestaan. Han kuoli todennakoisesti tuberkuloosiin .

Jelenan leski Friedrich Ludvig meni uudelleen naimisiin kaksi kertaa ja sai lisaa lapsia, mutta ei koskaan noussut valtaistuimelle, koska han kuoli ennen isaansa. Vuosina 1810?1816 han oli naimisissa Saksi-Weimarin prinsessa Karoline Luisen (1786?1816) ja vuosina 1818?1819 Hessen-Homburgin prinsessa Augusten (1776?1871) kanssa.

Jelena Pavlovna ja Friedrich Ludvig saivat kaksi lasta:

• Paavali Fredrik (1800?1842), Mecklenburg-Schwerinin suurherttua
• Marie Louise Friederike Alexandrine Elisabeth Charlotte Catherine (1803?1862), nai Saksi-Altenburgin herttua Yrjo Kaarle Fredrikin (1796?1853) vuonna 1825, ja heille syntyi kolme poikaa. ^[1]

Rakkaan miniansa muistoksi suurherttua Frederik Frans I rakennutti hanelle vuosina 1804?1806 hautamausoleumin Ludwigslustin linnan puistoon. Mausoleumin julkisivuun on kaiverrettu teksti ”Helenen Paulownen”.

Surressaan varhain kuollutta tytartaan keisarinna Maria Fjodorovna tilasi kuvanveistaja Ivan P. Martosilta muistomerkin kesaasuntoonsa Pavlovskin palatsiin . Vuonna 1806 pienelle saarelle, jolla Slavjanka-joen ylittavan kaksikaarisen sillan keskimmainen tukipiiari lepaa, pystytettiin korkea vaaleanpunainen marmorijalusta, jolla oli porfyyrista kaiverrettu uurnamaljakko ja sen paalla istui pronssikyyhkysia. Jalustan toiselle puolelle kuvanveistaja asetti valkoisen marmorisen korkokuvan, joka kuvasi surevaa neroa pitelemassa toisessa kadessaan ruususeppeletta ja toisessa kadessaan kaatunutta soihtua sammuneen elaman symbolina. Muistomerkki ei ole sailynyt.

Jelena Pavlovnan vuosina 1795?1797 kirjoittamia kirjeita aidinpuoleiselle isoisalleen, Wurttembergin herttua Fredrik Eugenille , sailytetaan Stuttgartin valtionarkistossa Saksassa. ^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jelena Pavlovna Romanova Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset VIAF 2 WorldCat Kansalliset Saksa Italia Henkilot Deutsche Biographie