Jean-Baptiste Bessieres, duc d'Istrie
(Istrian herttua) (
6. elokuuta
1768
Prayssac
,
Cahors
,
Ranskan kuningaskunta
?
1. toukokuuta
1813
Rippach
,
Saksi
) oli
ranskalainen
upseeri, jolle keisari
Napoleon I
antoi
Ranskan keisarikunnan marsalkan
arvon ja
keisarillisen kaartin
komennon vuonna 1804.
[1]
[2]
Vuonna 1792 Bessieres liittyi sotamiehena
Ludvig XVI
:n kaartiin ja osallistui aliupseerina sotaan Espanjaa vastaan. Han kunnostautui toistuvasti urhoollisuudellaan, ja vuonna 1796 han palveli kapteenina Napoleonin
Italian sotaretkella
, jossa hanet valittiin kaartin komentajaksi vuonna 1796. Seuraavaksi han palveli prikaatin paallikkona
Egyptin sotaretkella
ja taisteli
Abukirissa
vuonna 1798. Palattuaan Napoleonin mukana Eurooppaan han komensi 800 konsulikaartilaista
Marengon taistelussa
. Hanet ylennettiin divisioonakenraaliksi vuonna 1802 ja Ranskan marsalkaksi vuonna 1804 . Han johti 9 000 kaartilaisen hyokkaysta venalaista kaartin ratsuvakea vastaan
Austerlitzin taistelussa
vuonna 1805.
[1]
[2]
Pyreneiden niemimaan sodassa
Bessieresin voitto
Medina de Riosecossa
vuonna 1808 antoi Napoleonin veljelle
Josephille
mahdollisuuden paasta Madridiin ja vakiinnuttaa asemansa Espanjan kuninkaana. 22. toukokuuta 1809 Bessieres johti ratsuvakiosastoa Itavaltaa vastaan
Aspern-Esslingin taistelussa
ja voitti aikaa
Wagramin taistelussa
, jossa han haavoittui vakavasti. Hanet lahetettiin kuitenkin pian pysayttamaan brittilaisten
Walcherenin
retkikunta
Flanderissa
. Vuonna 1809 hanet nimitettiin
Istrian
herttuaksi. Hanet lahetettiin takaisin Espanjaan 50 000 miehen komennossa pitamaan pohjoista aluetta hallussaan. Vuonna 1812 han komensi kaartin ratsuvakea
Borodinossa
ja Moskovasta vetaytymisessa.
Vuoden 1813 kampanjan
alussa hanet nimitettiin Napoleonin koko ratsuvaen komentajaksi.
Lutzenin taistelua
edeltavana paivana han sai surmansa yhteenotossa Rippachissa.
[1]
[2]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
