Jacques-Henri Laffite
(s.
21. marraskuuta
1943
Pariisi
,
Ranska
) on entinen ranskalainen kilpa-autoilija, joka kilpaili
Formula 1
:n MM-sarjassa vuosina
1974
?
1986
.
[2]
[3]
Laffite aloitti uransa ajamalla Ranskan
Formula Renault
,
Formula 3
seka
Formula 2
-sarjoissa. Han voitti Criterium de Formule Renault -mestaruuden vuonna 1972, Formula 3 -mestaruuden 1973 ja
Euroopan Formula 2 -sarjan
mestaruuden 1975.
[2]
[3]
Laffite aloitti F1-uransa toisen ranskalaispilotin,
Jean-Pierre Jabouillen
, mekaanikkona. Menestys pienemmassa Formula 3 -sarjassa, muun muassa
Monacon
kisan voitto
1973
, nosti Laffiten autourheilun kuninkuusuokkaan. Laffitesta ja Jabouillesta tuli sittemmin sukulaisia, kun he menivat naimisiin kahden sisaruksen kanssa. Lopulta heista tuli tallikaveruksia
Ligierilla
. Laffite on ajanut myos muun muassa suomalaisen
Keke Rosbergin
, belgialaisen
Jacky Ickxin
, ranskalaisen
Didier Pironin
ja ranskalaisen
Rene Arnouxin
tallitoverina. Ligier-tallin lisaksi Laffite kilpaili
Williamsin
,
Iso Marlboron
ja
Frank Williams Racing Carsin
talleissa.
[4]
[5]
42-vuotiaaksi asti kilpaillut Laffite on kokeneimpia F1-kuljettajia kautta aikojen, han starttasi urallaan kaikkiaan 176 GP-kilpailuun (tata enemman kisoja on vain 11 kuljettajalla) ja saavutti niissa 6 voittoa, 26 muuta palkintosijaa, 7 paalupaikkaa ja 7 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteita han kerasi urallaan 228. Han ajoi kilpailun johdossa 283 kierroksen ajan. Ensimmaisen voittonsa han saavutti
Ruotsissa
Anderstorpin GP:ssa 1977
ja viimeisen
Kanadan
Montrealin GP:ssa 1981
. Kaikki voitot tulivat Ligierin autolla. Han sijoittui MM-pisteissa neljanneksi kolmena perattaisena vuonna
1979
,
1980
ja 1981. Laffite ajoi myos sarjan ulkopuolisia kilpailuja.
[2]
[3]
[4]
[6]
[7]
Laffiten lempinimi "Happy Jacques" kuvasi hanen suhtautumistaan lajiinsa, kilpakumppaneihinsa ja elamaan yleensakin. Hanen F1-uransa paattyi kuitenkin vahemman onnellisissa merkeissa, silla han katkaisi molemmat jalkansa onnettomuudessa, joka sattui valittomasti startin jalkeen
Britannian GP:ssa
Brands Hatchissa
vuonna 1986. Han toipui ja palasi viela autourheilun pariin, mutta ei enaa koskaan formula-ykkosiin.
[3]
[5]
Formula 1:sten jalkeen Laffite ajoi erilaisissa vakioautoluokissa, mm. lankonsa Jean-Pierre Jabouillen kanssa seka
DTM
:aa. Lisaksi han ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja vuosina 1972-74, 1977-78, 1990, 1993-94 seka 1996
[2]
[3]
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
[14]
[15]
[16]
Laffite on toiminut myos ranskalaisen TF1 -kanavan kommentaattorina seka testannut
Renault R27
-autoa.
[17]
[18]
- 1974 (Iso Marlboro): 0 MM-pistetta, sijoitus MM-sarjassa -
- 1975 (Williams): 6 pistetta, sijoitus 12:s
- 1976 (Ligier): 20 pistetta, sijoitus 7:s
- 1977 (Ligier): 18 pistetta, sijoitus 10:s
- 1978 (Ligier): 19 pistetta, sijoitus 8:s
- 1979 (Ligier): 36 pistetta, sijoitus 4:s
- 1980 (Ligier): 34 pistetta, sijoitus 4:s
- 1981 (Ligier): 44 pistetta, sijoitus 4:s
- 1982 (Ligier): 5 pistetta, sijoitus 17:s
- 1983 (Williams): 11 pistetta, sijoitus 11:s
- 1984 (Williams): 5 pistetta, sijoitus 14:s
- 1985 (Ligier): 16 pistetta, sijoitus 9:s
- 1986 (Ligier): 14 pistetta, sijoitus 8:s
Lihavoitu
merkitsee paalupaikkaa ja
kursivoitu
kilpailun nopeinta kierrosta.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Muut
| |
---|
|