Jacques Charles Dupont de l’Eure
(
27. helmikuuta
1767
Neubourg
?
2. maaliskuuta
1855
Rouge-Perriers
)
[1]
oli ranskalainen poliitikko, joka toimi
Ranskan toisen tasavallan
ensimmaisena paaministerina kevaalla 1848.
Dupont de l’Eure aloitti uransa asianajajana
Normandian
parlamentissa
vuonna 1789 ja toimi sen jalkeen tuomarina. Vuonna 1798 hanesta tuli
Euren
edustaja
viidensadan neuvostossa
, ja han tuki
brumairen vallankaappausta
seuraavana vuonna. Suurimman osan
Napoleonin
valtakaudesta han toimi tuomarina. Vuonna 1813 Dupont de l’Eure valittiin Ranskan lainsaatajakuntaan, ja
satapaivaisen keisarikunnan
aikana han toimi edustajainkamarin varapuhemiehena. Han kuului sittemmin edustajainkamariin keskeytyksetta vuodet 1817?1848.
Restauraation aikana
han kuului vapaamieliseen oppositioon.
Heinakuun vallankumouksen
jalkeen vuonna 1830 hanesta tuli vahaksi aikaa Ranskan oikeusministeri, mutta han palasi pian takaisin oppositioon ja tuki innokkaasti vuoden 1847
reformibankettiliiketta
.
[1]
Helmikuun vallankumouksen
puhjettua jo 80-vuotias Dupont de l’Eure nimitettiin 24. helmikuuta 1848 valiaikaisen hallituksen jaseneksi ja sen puheenjohtajaksi.
[1]
Han toimi hallituksen johdossa 11. toukokuuta asti.
[2]
Hanet valittiin vuonna 1848 myos toisen tasavallan kansalliskokoukseen, mutta han ei onnistunut uusimaan paikkaansa seuraavana vuonna ja vetaytyi sen jalkeen politiikasta.
[1]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
