Jaakko Ikola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaakko Ikola
Henkilotiedot
Syntynyt 14. elokuuta 1887
Alaharma
Kuollut 10. maaliskuuta 1951  (63 vuotta)
Vaasa
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti toimittaja, kansanedustaja
Muut tiedot
Lempinimet Vaasan Jaakkoo

Jaakko Oskari (J. O.) Ikola kirjailijanimeltaan Vaasan Jaakkoo ( 14. elokuuta 1887 Alaharma ? 10. maaliskuuta 1951 Vaasa ) oli suomalainen toimittaja ja Vaasa -lehden paatoimittaja , kokoomuksen kansanedustaja seka kirjailija , joka tuli tunnetuksi Vaasa -lehdessa ilmestyneista etelapohjalaisella murteella kirjoitetuista pakinoista .

Henkilohistoria

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ikolan vanhemmat olivat maapoliisi Esaias Ikola ja Brita Loviisa Olin. Han syntyi Alaharman Filppulan kylassa viisilapsisen perheen nuorimpana, mutta Ikolan perhe muutti Vaasaan hanen ollessaan 7-vuotias. Ikola paasi ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta 1909 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1915. Han oli myos valantehnyt suomen, ruotsin, venajan ja saksan kielenkaantaja . Ikola oli opiskellut 1914 stipendin tuella yhdeksan kuukautta Venajalla ja kavi maassa viela kolmena kesana omalla kustannuksellaan kehittaakseen ammattitaitoaan lehtimiehena.

Ikola oli aluksi Helsingissa sijaisopettajana Helsingin normaalilyseossa ja samaan aikaan myos toimitusharjoittelijana Uusi Suometar -lehdessa. Han muutti kuitenkin pian Helsingista Vaasaan saatuaan paikan Vaasan laaninhallituksen apulaiskielenkaantajana 1915. Oltuaan tassa toimessa vuoden verran Ikola toimi 1916?1918 opettajana Kristiinankaupungissa yhdessa vaimonsa kanssa. Suomen sisallissotaan Ikola osallistui valkoisten puolella.

Ikola tuli Vaasa -lehden palvelukseen 1918 ja 1924 hanesta tuli lehden paatoimittaja, jossa tehtavassa han toimi vuoteen 1941 saakka. Ikola alkoi osallistua myos politiikkaan, ja 1930-luvun alussa han tuki voimakkaasti Lapuan liikkeen toimintaa. Ikola ja myos Vaasassa ilmestyneen Ilkka -lehden paatoimittaja Artturi Leinonen ottivat monesti kiivaasti yhteen lehtien palstoilla. Ikola oli myos innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja kieltolain vastustaja.

Ikola oli kokoomuksen kansanedustajana Vaasan laanin etelaisesta vaalipiirista 1927?1930 ja 1939?1945. Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan kuulunut Ikola vastusti talvisodan paattaneen Moskovan rauhan hyvaksymista. Ikola oli presidentin valitsijamiehena vuosien 1931 , 1937 , 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa. Kokoomuksessa han lukeutui puolueen oikeaan laitaan. Han oli myos Vaasan kaupunginvaltuuston jasen ja hallituksen jasenena Suomen sanomalehtimiesten liitossa ja Etela-Pohjanmaan maakuntaliitossa .

Ikolan ensimmainen puoliso vuodesta 1915 oli Aino Maria Palonen (k. 1924) ja toinen vuodesta 1927 Tyyne Pernu. [1]

Kirjallinen toiminta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaisen murrepakinansa Ikola julkaisi kesakuussa 1919 ja kaikkiaan han julkaisi parikymmenta murrepakinakokoelmaa seka Etelapohjalaisia sananparsia  -kirjan vuonna 1920. Ikola kirjoitti pakinoitaan usealla eri otsikolla. Lukijoiden suosiossa olivat Oottako kuullu  -pakinat, mutta Ikola kirjoitti myos politiikkaa kasittelevia pakinoita otsikoilla Jaakkoo selittaa ja Jaakon kirjeita eduskunnasta seka matkakertomuspakinoita esimerkiksi Jaakko lahti Amerikkaan  -otsikon alla.

Vaasan Jaakkoon pakinat ovat suurelta osin tyypillisia murrepakinoita, joiden tarinat ja miljoot ovat paljolti peraisin kirjoittajan lapsuudesta, Alaharmasta. Parhaimmillaan teksteissa on hersyvaa kansanhuumoria, kuten tarina hevosta vaihtamaan lahteneesta miehesta, joka tekee viinan voimalla useita hevoskauppoja ja huomaa kotiin tultuaan vaihtaneensa lopuksi itselleen saman hevosen, jolla aamulla lahti kaupoille, tosin lompakko ohentuneena. Lisaksi Vaasan Jaakkoo kommentoi joissakin teksteissaan paivanpolitiikkaa. [2]

  • Etelapohjalaisia sananparsia. ( 1920)
  • Oottako kuullu: sen tuhannen pratinoota Pohjanmaalta , pakinakokoelma. (1921)
  • Puukkoo, puntari ja pannunjalaka: lisaa pratinoota Pohjanmaalta , pakinakokoelma.(1921)
  • Laakerinlehtia ja lipistikkuja , etela-pohjalaisia murrepakinoita. Gummerus (1923)
  • Petsamhon valaskaloja onkimhan , matkakuvaus. Gummerus (1924)
  • Jaakkoo lahti Parishi. Kuvaus Pariisin olympialaiskisoista v. 1924 . Gummerus (1925)
  • Sekaherelmia , etela-pohjalaisia murrejuttuja. (1925)
  • Tupenrapinoota , etela-pohjalaisia murrejuttuja. (1926)
  • Eruskunta-aijia reisun paalla: muistoja eruskuntamiesten Unkarin-matkalta v. 1928 . Gummerus (1928)
  • Rakkauren tahren vai... , uusia etela-pohjalaisia murrejuttuja. (1928)
  • Kaks hunskelia , etela-pohjalaisia murrepakinoita. (1932)
  • Rakkauren-faskistit , etela-pohjalaisia murrepakinoita. (1933)
  • Kaikkien Vihtorien yliveto . (1936)
  • Valiojutut I osa . WSOY (1938)
  • Akka ku ampiaanen , etela-pohjalaisia murrepakinoita. WSOY (1940)
  • Hellurei , etela-pohjalaisia murrepakinoita. WSOY (1943)
  • Meiran kukkoo , etela-pohjalaisia murrepakinoita. (1945)
  • Rakas Takkupaa , etela-pohjalaisia murrepakinoita. (1946)
  • Prassylttya , etela-pohjalaisia murrepakinoita. (1947)
  • Valiojutut III osa , etela-pohjalaisia murrepakinoita. (1948)
  • Vaasan Jaakkoo rapakon takana 1947–48: matkakirja Etela-Pohjanmaan murteella . WSOY (1949)
  • Sinsallaa , etela-pohjalaisia murrepakinoita. WSOY (1950)
  • Valiojutut II osa . WSOY (1952)
  • Oottako kuullu: pakinoita parahimmasta paasta . (1987)
  • Jaakko Ikola Suomen kansanedustajat . Eduskunta.
  • Kolbe, Laura (paatoim.):  Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselamakertaa , s. 113. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0 .
  1. Aleksis Kivesta Martti Merenmaahan: Vaasan Jaakkoo , s. 744-747. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. Sisatto, Vesa & Halme, Jukka:  Kotimaisia pakinoitsijoita , s. 142?143. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1 .

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]