J-rock
(
jap.
日本のロック
,
nihon no rokku
) on yleisnimitys
japanilaiselle
rock
- tai
metallimusiikille
. Kasite sisaltaa useita erilaisia japanilaisen populaarimusiikin tyyleja, joiden ei valttamatta edes tarvitse olla rockia.
selvenna
J-rockin alalajeiksi voidaan lukea muun muassa
oshare kei
,
visual kei
,
angura
ja
eroguro
.
J-popia
pidetaan yleensa omana J-rockista erillisena tyylilajinaan.
Ensimmaisia kansainvalista julkisuutta saaneita japanilaisia rockmuusikkoja oli bassokitaristi Tetsu Yamauchi, joka soitti 1970-luvulla suosituissa brittilaisissa yhtyeissa
Free
ja
The Faces
. 1980-luvulta lahtien japanilaisesta rock- ja metallimusiikista alkoi tulla
kultti-ilmio
Yhdysvalloissa ja Euroopassa. 1990-luvun lopulta lahtien J-rockin suosio on kasvanut voimakkaasti Suomessakin. Monilla japanilaisilla yhtyeilla on nykyisin oma vakiintunut ihailijakuntansa kotimaansa ulkopuolella.
- Visual kei
? J-rockin alalaji, joka korostaa visuaalisuutta jopa enemman kuin musiikkia. Kappaleetkin on luotu mahdollisimman teatraalisiksi ohuilla bassoaanilla, voimakkailla kitaroilla ja valtavilla rumpukuvioilla. Laulutapa on moniskaalaista, ja suurin osa visual kei -laulajista onkin oppineita tenoreita
lahde?
, jotka kayttavat aanialaa hyodykseen kaikin mahdollisin tavoin. Eras visual kein suuntaus on
oshare kei
.
- Angura
&
Eroguro
? Synkkia ja yhteiskuntakriittisia tyylilajeja. Vaikutteita otetaan paljolti japanilaisesta kansanmusiikista. Erogurossa saro on tarkea osa bassokitaran aanta, jotta alavireiset kitarat ja kireakalvoisten rumpujen
punk
- ja
death metal
-kompit saavat lisavoimaa. Angurassa saatetaan lisamelodioiden luomiseksi kayttaa esimerkiksi perinteikasta
koto
-soitinta. Akustinen kitara on C-vireeltaan olennainen osa sointupuolta.