Jaatikko on maanpintaa peittava, lumena tai muuna kiintean olomuodon sateena tulleesta vedesta muodostunut, pitkaan sailyva laaja-alainen jaamassa , joka liikkuu hitaasti virtaamalla. Raja-arvoja maaritelman termeille "pitkaan", "laaja-alainen" ja "liikkuu" ei voida asettaa; hydrologisesti jaatikko eroaa ylivuotisesta lumilaikasta vain kokonsa perusteella. Onkin esitetty, etta kaikki yli 0,1 neliokilometrin laajuiset ylivuotiset jaamassat luokiteltaisiin jaatikoiksi. ^[1]

Kertyneen lumen massan aiheuttaman paineen noustessa riittavan suureksi puristaa se alimpia kerroksia hyvin tiiviiksi firn-lumeksi ja lopulta jaaksi . ^[2]

Jaatikot voidaan jakaa suuriin mannerjaatikoihin, vuoristojaatikoihin ja piedmont-jaatikoihin . Mannerjaatikossa jaa virtaa keskustasta ulospain kaikkiin suuntiin. Ne kattavat merkittavia alueita Antarktiksen mantereesta ja Gronlannin liki kokonaan. Vuoristojaatikot valuvat yhteen suuntaan, ja niita sanotaankin jaavirroiksi. Piedmont-jaatikot leviavat tasaisella maanpinnalla, ja niita syottaa joko mannerjaatikon reunasta tai vuoristojaatikon alapaasta valuva jaalahde. ^[1]

Jaatikon keskella tai ylapaassa on kasautumisalue eli akkumulaatiovyohyke , jolle satava lumi pakkautuu tiiviiksi ja muuttuu lopulta lumen omasta paineesta jaaksi, ja alempana tai reunempana kulumisalue eli ablaatiovyohyke , jossa jaa haihtuu ja sulaa. ^[1]

Euroopan suurin jaatikko on Islannissa sijaitseva Vatnajokull , noin 8 100 neliokilometria. ^[3] Myos Huippuvuorten Austfonna on mainittu Euroopan suurimmaksi. Norjan lumisateisilla vuorilla on lukuisia jaatikoita, joista suurimpia ovat Jostedalsbreen ja Svartisen . ^[4]

Jaatikot ovat pienentyneet nopeasti ilmaston lampenemisen takia, ja sulamisen odotetaan jatkuvan. ^[5] Jaa- ja lumipeite vahentavat maapallon lampenemista, silla ne heijastavat auringonsateita takaisin avaruuteen. Tama on yksi syy, miksi tutkijat ovat huolestuneita ilmaston lampenemisen seurauksena haviavista jaapeitteista.

Jaatikoiden synty ja rakenne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaatikko muodostuu, kun lumi ei ehdi kesalla sulaa, vaan kerrostuu ja pakkautuu ensin tiiviiksi lumeksi ja lopulta jaaksi ylla olevan lumikerroksen paineen vuoksi. Vastasatanut lumi on hyvin kevytta. Ennen jaaksi muuttumistaan satanut ja kerrostunut lumi muuttuu ensin hyvin tiheaksi firn-lumeksi . Kun jaa on paksua, paine jaatikon pohjalla saa jaan kayttaytymaan hieman hyytelon tavoin ja jaatikko alkaa virrata alamakeen tai tasaisella alueella sivullepain. ^[6]

Jaatikkojaa koostuu epasaannollisen muotoisista kiteista, joiden halkaisija on muutamista millimetreista kymmeniin senttimetreihin. ^[1]

Jaatikon liikehdinta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Jaatikoiden virtaus

Kaikkien jaatikoiden tiedetaan virtaavan hitaasti. Liiketta on havainnoitu muun muassa tutkalla ^[7] ja GPS-laitteilla. Varsinkin vuoristojaatikoissa virtaus nakyy jaatikon muodoista. Jaa muuttuu suurissa paineissa ensin elastiseksi ja sitten plastiseksi, virtaavaksi, ennen murtumistaan. Jaan virtausnopeus riippuu alustan aiheuttamasta kitkasta. Jaan virtauksen aiheuttaa lahinna sen liukuminen veden liukastaman alustan ylla. Monesti suuri paine sulattaa alustan veden joistain kohdista epatasaista alustaa. Osin jaan virtaus liittyy sen muuttumiseen muovautuvaksi tietyissa paineissa noin 50 metrin syvyydessa. Jaan tasmallinen virtausmekanismi on silti kiistojen kohde ^[8] , koska paksun jaan alustan oloja on vaikea tutkia.

Mannerjaatikkojen virtaus laajoilla jaatikon keskusalueilla on erittain hidasta ^{[9] [7] [10]} ja saattaa selittya osin alempana olevien jaavirtojen imulla. Nopeus on alimmillaan siella korkeintaan muutamia kymmenia sentteja vuodessa, korkeintaan muutama metri vuodessa ^{[11] [12] [13] [14]} . Mutta virtaus nopeutuu huomattavasti mentaessa alempana sijaitseville reuna-alueille, missa jaata kasautuu vuodessa enemman ^[15] .

Koon vaihtelut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaatikoiden koon muutokset liittyvat ilmastonvaihteluihin. Jaatikko laajenee kylmina kausina ja kutistuu lampimina kausina. ^[16]

Vuodesta 1980 alkaen jaatikot ovat vetaytyneet kiihtyvalla vauhdilla, kun maapallon ilmasto on lammennyt. Afrikan korkeimman vuoren, paivantasaajalla sijaitsevan Kilimanjaron lumien arvellaan myos sulavan. Jaan sulamisnopeus on hyvin herkka lampotilan muutokselle. Jaan paksuussulamisvauhti on 4 000 metrin korkeudessa olevalla Himalajan Doktrianin jaatikolla puhtaalle jaalle nollan ylittaville lampotiloille 7,4 ja 8,0 mm/°C/paiva. Lumi sulaa siella hieman hitaammin, 5,8?6,4 mm °C/paiva. Joidenkin tietojen mukaan pohjoisempana Gronlannissa puhtaalle jaalle luokkaa 3?8 mm/°C/paiva. Jaa voi sulaa niinkin hitaasti kuin mm/°C/paiva. Korkealla jaatikolla sulaminen saattaa olla jopa 15?40 mm/°C/paiva. ^[17] Lumen ja jaan sulamiseen vaikuttavat lampotilan ja epapuhtauksien lisaksi myos sade ja tuuli. ^[18]

Jaatikoiden luokitteluita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaatikot on luokiteltu muotonsa ja alustansa perusteella kymmeneen luokkaan. ^[19] Alla olevassa listassa on enemmankin luokkia.

• Vuoristojaatikot
  • Onsilojaatikot (umpilaaksojaatikot)
    • Onsilo- kattilamainen, rapautumisen synnyttama lumen kasautumisalue ylhaalla vuoristossa. Ei virtaa alas laaksoon asti.
  • Vuoristojaatikot eli laaksojaatikot , jotka syntyvat monen onsilojaatikon sulautumina. Nama ovat jaavirtoja, jotka virtaavat joskus jopa vuoristosta alas.
    • Vuoristojaatikoiden pituus on sadoista metreista kymmeniin kilometreihin
  • Vuorenjuurijaatikko tai ulosvirtausjaatikko , piedmont-jaatikko on monesti viuhkamainen jaatikko, joka on alkanut levita vuoren juurelle. Vuorenjuurijaatikkoa syottaa ohut virtamainen vuoristojaatikko. Tunnetuin vuorenjuurijaatikko on Alaskassa sijaitseva Malaspinan jaatikko .
    • Vuoristojaatikoita on muun muassa Alpeilla, Norjassa ja Pyreneilla
  • Jaakentat vuoristossa oleva suuri jaatikko, joka mukautuu alustan muotoihin ja on melko ohut, esim. Alaskan Beringin jaatikko , Patagonian jaatikko
  • Lakijaatikot
    • Suurehko, kupera tai tasainen alue korkeahkon vuoriston huipulla
    • Islannin Vatnajokull , Huippuvuoret, Novaja Zemlja
  • Kivijaatikko Jaatikko, jonka pinta on sen kuljettamien kivien peitossa
• Mannerjaatikot
  • Gronlanti, Etelamanner
  • Jaakauden aikaiset Skandinavian ja Pohjois-Amerikan jaakilvet
  • Poikkileikkaus kupumainen tai linssimainen.
  • Mannerjaan reunoilla jaakielekkeita eli jaavirtoja
  • Mannerjaa purkautuu mereen jaavuoriksi .
  • Mannerjaan reunalla mantereella viuhkamaisia jaavirtoja eli jaakielekkeita, jotka lahtevan paksumman jaan alueesta
  • Painavat alla olevan maankuoren ainakin 1 000 m alemmaksi, suunnilleen kohdista joissa jaan paksuus yli 2 000 m.

Jaatikot voidaan luokitella dynamiikkansa perusteella aktiivisiin, passiivisiin tai kuolleisiin. Aktiivisiin syntyy koko ajan lisaa jaamassaa, passiivisiin kertyy vain vahan uutta jaata ja kuolleet jaatikot eivat saa uutta lunta lainkaan, vaan niiden liike perustuu yksinomaan alla olevan rinteen kaltevuuteen. ^[20]

Jaatikot on luokiteltu 1930-luvulla lampotilan mukaan viileisiin ja kylmiin jaatikoihin. Kylmien jaatikoiden alaosan lampotila on sulamispisteen alapuolella, ja ne ovat jaatyneet kiinni alla olevaan peruskallioon. Viileiden jaatikoiden lampotila on lahella (paineesta riippuvaa) sulamispistetta, joten alaosan jaamassassa on jaan seassa myos nestemaista vetta. Monia jaatikoita ei kuitenkaan voida luokitella nain, silla vuoristojaatikon ylaosa voi olla umpijaassa ja alaosa sisaltaa nestemaista vetta. Tama jako vaikuttaa jaatikon aiheuttamaan eroosioon, kuljetukseen ja depositioon. ^[21]

Suurimmat jaatikot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaatikot peittavat maapallon maapinta-alasta noin 10 %. Kaksi suurinta jaatikkoa eli etelamantereen ja Gronlannin mannerjaatikot kattavat kaikkien jaatikoiden pinta-alasta 97 % ja jaamassan kokonaistilavuudesta 99 %. Alpeilla on noin 1 300 pienta jaatikkovirtaa, joista pisin, Aletschjaatikko ( saks. Grosser Aletschgletscher ), on noin 23 kilometria pitka. ^[22]

Etelamantereen jaatikon paksuus on keskimaarin 1,6 km. Gronlannin jaatikko on keskiosiltaan 2?3 km paksu. Jos Gronlannin jaatikko sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi 7 metria, Jos Etelamantereen lansiosan jaatikko, joka nyt jo lohkeilee, romahtaisi kokonaan mereen, merenpinta nousisi 5 metria. Itse Etelamantereen paajaatikko paksunee talla vuosisadalla, kun ilmastonmuutos lisaa lumisateita sen alueella. ^[23]

• Etelamanner 13,9 miljoonaa km² (87 % kaikista jaatikoista) tilavuus 28 miljoonaa km³
• Gronlanti 1,835 miljoonaa km² (10 % kaikista jaatikoista) tilavuus 2,7 miljoonaa km³
• Vatnajokull , Islanti noin 8 200 km²
• Muut Islannin jaatikot yhteensa 2 650 km²
• Huippuvuorten jaatikot 15 200 km²
• Siachen , Karakorum 1 150 km²
• Muut Pamirin ja Karakorumin suuret jaatikot n. 2 500 km²
• Jostedalsbreen , Norja 855 km²
• Svartisen , Norja 475 km²
• Aletschjaatikko , Sveitsi 115 km²
• Alaskan ja Kanadan jaatikot noin 13 500 km²
• Richthofen, Kerguelen 700 km²

Suurimmat jaatikot sijaitsevat pohjoisilla leveysasteilla, mutta jaatikoita on paivantasaajan lahettyvilla Afrikassa Kilimanjarolla , Mount Kenyalla seka Ruwenzorilla . Myos Puncak Jayalla Indonesiassa on pienia jaatikoita.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Jaatikon massatase
• Jaatikon virtaus
• Kryosfaari

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Encyclopaedia Britannica 1994, ISBN 0-85229-591-X .
• Nurminen, Matti (toim.): Otavan suuri ensyklopedia , Otava: 1979 ISBN 951-1-05122-9 .
• Gerrard M:  Mountain Environments: An Examination of the Physical Geography of Mountain . MIT Press, 1990. ISBN 9780262071284 . Google books (viitattu 17.3.2013).
• All About Glaciers ( National Snow and Ice Data Center )
• Jaatikot ? Powerpoint-esitys Helsingin yliopisto ? Geofysiikan laitos

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta jaatikko .

• Jaatikot ja valtameret Ilmasto-opas.
• Swisseduc ? Glaciers online
• USGS Glacier Studies Project
• Secrets of the Ice (the Museum of Science, Boston)
• Glaciers and Glacial Hazards ? USGS
• 2003-08-15 Scientists Rewrite Laws Of Glacial Erosion
• Fjords National Park, Alaska
• NOVA scienceNOW ? A 7 minute video of the NOVA broadcast that aired on PBS, 26.7.2005. Hosted by Robert Krulwich, the video is about the world's fastest glacier and why it is moving too fast.