Tama artikkeli kasittelee matemaattista itseisarvoa.
Itseisarvo
on myos moraalifilosofian termi.
Itseisarvo
kuvaa
matematiikassa
luvun suuruutta riippumatta sen etumerkista.
[1]
Reaaliluvun
itseisarvo
on sen etaisyys
lukusuoran
nollasta
riippumatta, onko luku positiivinen tai negatiivinen. Luvun
itseisarvoa merkitaan
. Itseisarvon muodollinen maaritelma on
Positiivisen
reaaliluvun ja nollan itseisarvo on luku itse, negatiivisen reaaliluvun itseisarvo on luvun
vastaluku
eli luku kerrottuna luvulla ?1. Esimerkiksi luvun kolme itseisarvo merkitaan
ja se on 3. Miinus kahden itseisarvo puolestaan on kaksi,
. Helpoiten negatiivisen lukuarvon itseisarvon saa lasketuksi poistamalla miinusmerkin.
Kompleksiluvun
itseisarvo on
. Tama on sama kuin kompleksilukua
c
kompleksitasolla
vastaavan pisteen etaisyys
origosta
. Kompleksilukujen itseisarvoa kutsutaan myos moduuliksi. Itseisarvo voidaan yhtapitavasti esittaa myos muodossa
, missa
c
*
on luvun
c
kompleksikonjugaatti
.
[2]
Vektorin
itseisarvosta kaytetaan tavallisesti nimitysta
normi
ja se vastaa vektorin
euklidista pituutta
. Tavallisen kolmiulotteisen vektorin
v
pituus on
Kvaternion
itseisarvo maaritellaan analogisesti vektorien kanssa
Itseisarvolle voidaan todeta patevan seuraavat laskusaannot. Olkoon
. Talloin patee
- (
kolmioepayhtalo
)
Pitkaranta, Juhani:
Calculus Fennicus
: TKK:n 1. lukuvuoden laaja matematiikka (2000-2013)
. 1020 sivua. Helsinki: Avoimet oppimateriaalit ry, 2015.
ISBN 978-952-7010-12-9
, 978-952-7010-13-6
(pdf download)
.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Pitkaranta, s. 18
- ↑
Pitkaranta, s 224
- Kivela, Simo K.:
Algebra ja geometria
. Espoo: Otatieto, 1989.
ISBN 951-672-103-6
.
- Rikkonen, Harri:
Matematiikan pitka peruskurssi I: Vektorialgebra ja analyyttinen geometria
. Helsinki: Otakustantamo, 1969.
ISBN 951-671-067-0
.