Isanmaa
Kirjailija	Arvid Jarnefelt
Julkaistu	1893
Loyda lisaa kirjoja Kirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Isanmaa on vuonna 1893 ilmestynyt Arvid Jarnefeltin merkkiteos, joka kuvaa kansallishengen heraamista Suomessa (Isanmaa. 1893/1965). Romaani on kuin lapileikkaus Suomesta 1880-luvun aatemurroksessa. Vaikka Isanmaa edustaakin realistista tyylisuuntaa, maltillisuus ja hillitty tyyli ovat sille ominaisia piirteita. Tolstoislaisuudella ja Jarnefeltin omilla sisaisilla taisteluilla on ollut suuri vaikutus kirjan sisaltoon ja tyyliin. ^[1]

Isanmaa -romaani alkaa kuvauksella suomalaisen maaseudun nykyaikaistumisesta. Alussa Vuorelan taloon syntyy Heikki-niminen poikalapsi, jota koko talon vaki varjelee silmateranaan. Isa toivoo poikansa jatkavan jaljissaan maanviljelijana, mutta paikallinen rovasti suostuttelee Vuorelan isannan lahettamaan Heikin Helsinkiin opiskelemaan. Motiivina Heikin kouluun lahettamiselle on isan tarve nayttaa paremmuutensa suhteessa naapuripitajaan, Niemelaan. Helsingissa opiskellessaan Heikki hullaantuu uuteen isanmaallisuusaatteeseen monien muiden opiskelutovereidensa tavoin. Isa kuitenkin toivoo Heikin edelleen tulevan kotiin tekemaan maanviljelijan toita, ja tahan toiveeseen Heikki suostuu tarkoituksenaan innostaa maaseudun vakea kansallisaatteeseen. Maalla Heikki kuitenkin unohtaa aatteensa rakastuessaan talonpoikaiselamaan. Vasta Niemelan talolla jarjestettyjen juhlien ivan jalkeen Heikki muistaa jalleen isanmaa-aatteen ja sisaisten taistojen jalkeen paattaa lahtea takaisin Helsinkiin, vaikka kotivaki protestoikin sita. Helsingissa Heikki huomaa kansallistunteen halventyneen, eika han tunne kuuluvansa muiden yliopisto-opiskelijoiden joukkoon. Han kuitenkin alkaa tavoitella tunnetun saatylaisperheen tyttaren, Fannyn, rakkautta. Fanny kuitenkin torjuu Heikin lahestymisyritykset, mika saa Heikin masentumaan ja ajattelemaan itsemurhaa. Muutaman vuoden takainen opiskelijatoveri Olli ottaa Heikin asumaan luokseen ja saa taman nousemaan pohjalta ja aloittamaan vaitoskirjansa valmistelua. Vaitoskirja valmistuukin, ja Heikki ansaitsee puhujan lahjoillaan muiden suosion yliopistolla. Ihailijoiden ymparoimanakin han silti tuntee itsensa yksinaiseksi.

Vuorelan isannan kuolema saa Heikin palaamaan Honkavaaraan hoitamaan paperiasioita. Maalla Heikki saa huomata lapsuudenystavansa Liisan menneen naimisiin Vuorelan uuden isannan, Juhon, kanssa. Paluu kotiseudulle herattaa Heikissa ristiriitaisia ajatuksia ja lopulta han paattaa palata Helsinkiin.

Jarnefelt oli ensimmaisia suomenkielisia kirjailijoita, joka kuvasi lahelta sivistyneistoa, saatya, josta Jarnefelt itse halusi sanoutua irti. Hanen tuotannossaan ylaluokan ja sivistyneiston kuvauksella on keskeinen rakenteellis-temaattinen tehtava, kuten esimerkiksi juuri Isanmaassa ylaluokan edustajat nayttaytyvat tavallaan jonkinlaisena turhana joukkona Vuorelan maalaismaisemaa vasten. Teoksessa rakkaus johdattelee henkilohahmojen elamankohtaloita ja jopa ratkaisee niita. ^[2]

Oleellisena teemana esiin nousee isanmaallisuus, mutta merkittavia teemoja ovat myos vallantahto, nuoren miehen yksinaisyys seka uuden ja vanhan kohtaaminen. Isanmaalliset suomalaiset tekevat teoksessa kaikkensa kohotakseen yhteiskunnallisessa arvoasteikossa korkeammalle. Tama nakyy Heikin opiskelutahdissa ja ponnekkuudessa.

Tarinassa Heikki kohtaa ongelmia rakkaudessa ja lopulta kyseenalaistaa kykynsa ylipaataan rakastaa. Tahan vaikuttaa hanen sisainen kamppailunsa aatteelleen tekemansa lupauksen kanssa. Teoksesta nousee esiin siis identiteetin muodostuminen muuttuvassa yhteiskunnassa. Modernisoituva yhteiskunta vaatii yksilolta seka sosiaalisia etta psyykkisia muutoksia, ja teoksen henkiloiden on loydettava edes valiaikainen identiteetti muutoksen keskella. ^[3] Heikin ajatukset ovat ristiriidassa ympariston kanssa, mista johtuen han kokee itsensa yksinaiseksi.

Isanmaan julkaisuvuonna 1893 Uusi Suomi -lehden arvostelija totesi teoksen olevan kuvaus ”yhden suomalaisen luonteen kehityksesta, nuoruuden haaveksivaisen innostuksen asteelta siihen selvyyteen itsestaan ja elamantyon ehdoista, josta oikea miehen tyo alkaa”. Arvostelijan mukaan teos ”ansaitsee todella monesta syysta vakavankin lukijan huomiota”, silla se on ”ensimmainen romaani, joka suorastaan koskettelee sita yhteiskunnallista taistelua, jota suomalaisuuden on taytynyt vuosikymmenien kestaa murtaakseen historiallisten olojen rakentamat esteet”. Vuonna 1896 teos sai osakseen myos kielteista arvostelua, eika sita sen ”epakristillisen sisallon” ansiosta otettu Kesalahden kunnan lainakirjastoon. ^[3]

• Jarnefelt, Arvid. 1893/1965. Isanmaa. Werner Soderstrom osakeyhtio. Porvoo. WSOY.
• Karkama, Pertti. 2010. Vallan orjat ja ihmisarvo: Arvid Jarnefeltin ajatusmaailma. Toim. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki. Otava. s. 78-80,
• Koskimies, Rafael. 1965. Suomen kirjallisuus IV. Toim. Matti Kuusi, Simo Konsala. Helsinki. Otava.
• [1] (20.4.2011)