Pyhan Nikolaoksen kirkko Truvorin linnassa.
Irboska
[1]
(
ven.
Избо?рск
,
Izborsk
,
vir.
Irboska
,
saks.
Isborsk
) on kyla
Pihkovan alueen
Petserin
kaupunkikunnassa 30 kilometria
Pihkovasta
lanteen. Petseriin vuonna 2015 liitetyssa Irboskan maalaiskunnassa oli 1 172 asukasta vuonna 2010
[2]
. Sen pohjoispuolella alempana laaksossa sijaitsee
Gorodi?t?enskojen
jarvi.
Irboska kuului ensin kuntana ja sitten kylana Viroon vuosina
1919
?
1945
.
Muinaisvenalainen
Irboskan kaupunki mainitaan ensimmaisen kerran
Nestorin kronikassa
vuoden 862 kohdalla legendaarisen
varjagiruhtinaan
Truvorin asuinpaikkana. Kulttuurihistoriallisesti Irboska on osa
Setumaata
, mutta 1600-lukuun mennessa Irboskan merkitys vaheni ja Setumaan keskus siirtyi Petseriin.
[3]
Vuosina 1232 ja 1240 Irboskan linnoituksen valtasi
Saksalainen ritarikunta
, jolta
Aleksanteri Nevalainen
valloitti sen takaisin vuonna 1241.
[4]
Irboskan laakson ylapuolella kohoavalla harjanteella on ns. Truvorin linna, josta ovat sailyneet 1000?1200-luvulla rakennetut maavallit. Vallihaudan reunalla on yli kaksi metria korkea kiviristi ja 1400?1500-luvun hautakivia. Linnan sisalla on 1400?1500-luvulla rakennettu ja 1600?1700-luvulla uudistettu kaksikupolinen
pyhan Nikolaoksen
kirkko kellotorneineen.
[4]
Irboskan linnoitusta.
Vuonna 1303 kaupunki siirrettiin 250 metria idemmas ?eravja-maelle. Vuoteen 1330 mennessa sinne valmistui uusi kivilinna, jota 1300?1400-lukujen aikana viela uudistettiin ja vahvistettiin. Kalkkikivesta rakennetussa linnoituksessa on kuusi tornia ja sen pinta-ala on noin 15 000 neliometria.
[5]
Sisalla on vuonna 1302 rakennettu pieni Lukovka-torni ja vuonna 1341 valmistunut yksikupolinen pyhan Nikolaoksen kirkko
[4]
.
Lukovka-torni.
Saksalaisritarit piirittivat 1300- ja 1400-luvulla linnoitusta kahdeksan kertaa onnistumatta valtaamaan sita. Vuonna 1510 Irboska liitettiin yhdessa Pihkovan kanssa
Moskovan Venajaan
.
Puolalaiset
valtasivat linnoituksen Pihkovan piirityksen aikana vuonna 1581, mutta seuraavana vuonna se palautettiin Venajalle.
[6]
Irboska liitettiin
Pietarin kuvernementtiin
vuonna 1708. Vuosina 1719?1777 se oli samannimisen
Pihkovan kuvernementin
kihlakunnan keskus.
[6]
Viron vapaussodassa virolaisten 3. divisioona valtasi Irboskan 24. toukokuuta 1919. Viron armeijan kutsunnat (19-37-vuotiaat) ulotettiin Irboskaan 30. joulukuuta
[7]
Puolustustaistelut jatkuivat Irboska-Pihkova linjalla. Viron ammattiyhdistysten I kongressi hajotettiin 31. elokuuta 1919, kun se oli vaatinut rauhan solmimista ehdoitta Neuvosto-Venajan kanssa. Viron hallitus katsoi taman olevan sota-ajan maanpetoksellista toimintaa ja pidatti 102 kongressiedustajaa seka tyolaisaktivistia. Heista 76 lahetettiin yli rintamalinjan bol?evikkien puolelle ja nama paatyivat Pietariin. Sen sijaan 26 aktiivisinta virolaiskommunistia pidatettiin, vietiin Irboskaan ja ammuttiin 3. syyskuuta 1919.
[8]
Vapaussodan aikana Irboska pysyi virolaisten hallussa ja
Tarton rauhassa
se liitettiin muun Setumaan mukana osaksi Viron tasavallan Petserimaan maakuntaa. Vuosina 1919-1922 virallinen nimi oli Isborskin kunta, sitten 1922-1939 Irboskan kunta ja 1939-1945 Linnusen kunta.
Virolaisten (heidan joukossaan setukaisten) ja venalaisten asuttamalla Petserinmaalla Irboska oli venalaisenemmistoinen asutus. Vuoden 1934 vaestonlaskennan tietojen mukaan Irboskan asukkaista virolaisia oli 190 eli 2,2 prosenttia. Vuoden 1939 kuntauudistuksessa Irboskan kunta lopetettiin ja siita muodostettiin Linnusen kunta (
Linnuse vald
), jossa Irboska oli yksi kylista.
[9]
Neuvostoliitto miehitti Viron 17. kesakuuta 1940. Petserin maa pysyi muodostetun Eestin SNT:n osana vuoteen 1945, jolloin
Stalin
paatti siirtaa Viron vapaussodassa ja sen paattaneessa Tarton rauhansopimuksessa saamat alueet takaisin Neuvosto-Venajalle. Nain siirtyi Irboska ja koko Petserimaa osaksi
Venajan federaatiota
. Nykyaan Irboska on yksi Pihkovan alueen matkailunahtavyyksista.
Commons